Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

perjantai 28. tammikuuta 2022

Linda Lampenius: Kesytön elämäni

Linda Lampenius: Kesytön elämäni

Ruotsinkielinen alkuteos Klassisk rebell

Suomentaneet Jaana Nikula ja Arja Gothóni

Otava 2021

407 s.




Kaikkihan Linda Lampeniuksen tietävät, naisen joka soitti viulua kyykkyasennossa, nahkapukuun sonnustautuneena. Poseerasi Playboyssa ja jonka nimellä myytiin hurjat määrät siideriä. Mutta kuinka moni osaisi kertoa Lindasta jotain muuta? Veikkaan että aika harva.

Aiempi elämäkerta Linda on jo vuodelta 2003, eli sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. En ole tuota lukenut, joten en osaa sanoa, paljonko siinä on jätetty asioita kertomatta. Tässä uudessa kirjassa Lampenius kertoo, että esimerkiksi väkivaltaisen parisuhteen hän tuolloin kuittasi tapahtumia piilotellen ja kaunistellen. Nyt hän kertoo siitä totuuden, samoin kuin esimerkiksi äitinsä päihdeongelmasta, omasta syömishäiriöstään ja viihdemaailmassa kohtaamastaan kieroilusta.

Huomaan, etteivät he halua sentyyppistä rockmusiikkia, jota soitin Chipping Nortonissa ja Townhouse Studiosilla, he haluavat minun tekevän teknolevyn. Tuskin uskallan avata suutani, koska minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa heidän ideastaan. Inhoan teknoa, eikä sellaisessa musiikissa ole minulle viulistina mitään haastetta. Amy saa myöhemmin käydä keskustelun teknosta heidän kanssaan.

Seuraavana päivänä menemme takaisin toimistoon. Nyt EMI esittelee ideansa musiikkivideosta. He kertovat, että minun pitäisi seistä hississä soittamassa sähköviulua. Hississä on peilejä joka seinällä, ja minulla on ylläni pienet, miltei läpikuultavat muovibikinit. Tulee hiljaista. Pitkäksi aikaa. Amy ja minä katsomme toisiamme. Sitten Amy räjähtää. Hän vaatii EMI Electrolaa heti muuttamaan lentolippujamme, niin että pääsemme Lontooseen ensimmäisellä mahdollisella lennolla. Levy-yhtiön pomot luovat meihin murhaavia katseita. Amy kerää mukaansa ruoat, jotka on katettu meille, ja pyydämme erästä EMI:n kuljettajaa viemään meidät lentokentälle. Mitä sikoja nuo miehet ovatkaan! Ymmärrän, että yhteistyö EMI:n kanssa loppuu tähän.

Ikään kuin kaikki sotkut Yhdysvalloissa eivät olisi olleet jo tarpeeksi, minun on alettava taistella jättimäistä levy-yhtiötä vastaan, jotta pääsisin irti sopimuksesta. Siitä tulee vaikeaa. Olen sitoutunut tekemään neljä albumia ja lisäksi antanut EMI:lle kolme optiota. On vain taisteltava. Ja niin minä teenkin.

Mistään kohukirjasta ei kuitenkaan ole kyse, ainakin minulle jäi olo että tätä ei ole kirjoitettu otsikoita haeskellen. Etenkin, kun iltapäivälehdet saavat kirjassa kovaa kritiikkiä. Eikä aiheetta, sillä onhan se todella järkyttävää toimintaa eräältä lehdeltä julkaista Lindan isän kuolinuutinen, vaikka isä oli tukevasti elossa.

Ehkä eniten yllätyin siitä, että viihdemaailmassa tuntui olevan paljon toisista välittäviä ihmisiä. Vaikka Lampeniuksen managerit osoittautuivat petkuttajiksi, hänellä oli paljon muita läheisiä. Elämää elettiin ylellisissä puitteissa, ja julkkiskavalkadi on melkoinen, mutta silti joukosta löytyi aika helpollakin ihmisiä, joiden kanssa oli helppo tehdä töitä ja ystävystyä.

Lampeniuksen elämä on ollut hurja. Ristiriita kodin ja julkisen elämän välillä oli todella raju. Äidin päihdeongelma, jota Lampenius joutui peittelemään ja pelkäämään jo lapsena. Toisaalta huikea lahjakkuus, jonka ansiosta hän pääsi jo nuorena näkemään maailmaa. Aikuisiän menestys, jossa kuitenkin viulunsoitto jäi usein ulkonäön jalkoihin. Jatkuvat ulkonäön kehumiset, jotka eivät kuitenkaan auttaneet välttämään syömishäiriötä. Koti on milloin Los Angelesissa, milloin Lontoossa, milloin Nackassa - eikä kuitenkaan missään.

Käännekohta oli nykyisen puolison tapaaminen. Siitä elämä alkoi tasaantua ja asettua uomiinsa. Minulle tuli kirjan luettua sellainen olo, että olen tosi onnellinen Lampeniuksen puolesta. Että vuosikausia, jopa vuosikymmeniä jatkuneet asiat ovat lutviutuneet. Että kaikista myrskyistä huolimatta hän löysi paikkansa maailmassa ja alkoi tulla toimeen myös itsensä kanssa. Että vaikka tapahtumat antavat täyden mahdollisuuden katkeruudelle ja jossittelulle, hän ei sorru siihen vaan toteaa vaikeuksien olevan osa hänen tietään nykyhetkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti