Päivi Alasalmi: Sudenraudat

 

Päivi Alasalmi: Sudenraudat

Kansi: Timo Numminen

Gummerus 2021

408 s. 

Keväästä 1880 talveen 1882 Mynämäellä ja muuallakin Varsinais-Suomessa jahdataan susia. Ne ovat vieneet alueelta lapsia, joista jää jäljelle joskus vain pääkallo tai raaja, joskus vaatteita. Sudet ovat kuitenkin ovelia ja karttavat ansoja, onnistuvatpa välttämään laukauksetkin. Rautoihin jää vain käpälä. 

Lehtimies Eetri ottaa sydämenasiakseen tiedottaa kansalaisia vaarasta. Miten voi olla mahdollista, että lapset päästetään yksin ja suojattomina ulos? Hän ymmärtää kuitenkin, että köyhällä kansalla ei ole koiraveron takia varaa pitää vahtikoiria, ja toisaalta, heiltä on myös kielletty tuliaseet. 

Taiteilijaksi haluava Henny kokee sudet ristiriitaisesti. Hän pitää susia osana luontoa, ja tuntee että ihmiset ovat toimillaan kaventaneet näiden reviiriä. Samalla hän ymmärtää, että ihmislapsia vievät sudet eivät saa jäädä henkiin. 

Torppari Aapeli ja haudankaivaja Matti ovat tahoillaan susien jäljillä. Heillä olisi käyttöä kaatamisesta saatavalle palkkiolle. Tärkeintä kuitenkin on, että susi tai sudet saadaan hengiltä ennen kuin omat lapset kokevat kauhean kohtalon.

Tilda rupesi itkemään nähdessään isänsä.

-Anna anteeksi, isä! En muistanut varoa sutta.

Matti kietoi kätensä tyttönsä ympärille. Vaikka Tilda oli Emmaa vanhempi, hänkin oli vielä pieni. Tilda alkoi itkeä isän sylissä entistä kuuluvammin, mutta itkussa kaikui jo äänekäs, helpottunut sointi.

- Sinun täytyy muistaa. Tällaista ei saa tapahtua enää koskaan, Matti sanoi tyttärelleen. Hän katsoi Tildaa silmiin, ja nyyhkyttäen tyttö lupasi totella. Sitten hän rutisti tytön syliinsä, nosti seipään tanaan ja kiirehti tupaa kohti. 

Äskeinen, ohikiitävä hetki olisi riittänyt. Jos susi olisi päättänyt siepata Tildan, se ei olisi tarvinnut enempää aikaa. Otuksen selkä oli yltänyt puuliiterin ovenkahvaan asti, ja se oli liikkunut nopeasti, varjoihin sulautuen. Matti ymmärsi sokaisevan selvästi, ettei suden uhreiksi jääneillä lapsilla ollut koskaan minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua. 

Tarina ei ole kaunis, mutta se on tavattoman voimakas ja vangitseva. Lasten kohtalo on julma, eikä Alasalmi kaunistele siitä kertoessaan. Eloonjääneiden vammat ja kuolleiden ruumiit, mitä ikinä niistä onkin jäljellä, ovat kertakaikkisen kammottavia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaista kuvausta ei ole liikaa. Jännitystä riittää, kun sudet kerta toisensa jälkeen harhauttavat takaa-ajajat. Apuun saadaan todelliset ammattilaiset, jotka eivät aio luovuttaa ennen kuin saalis on napattu. 

Alasalmi kirjoittaa niin, että lukijan on helppo elää mukana niin vauraiden turkulaisten kuin köyhien maalaisten elämässä. Samalla nousee esiin suuri ristiriita ihmisryhmien välillä. Rikkailla riittää tanssiaisia ja monen ruokalajin illallisia, köyhät eivät tiedä onko heillä mitään syötävää parin päivän päästä. Rikkaat ihmettelevät prameissa asuissaan, mikseivät köyhät suojele lapsiaan, kun taas köyhillä ei ole kättä pidempänä juuri puukalikoita kummempia aseita. Onneksi rikkaat ymmärtävät, että heidän on puututtava asiaan ja tarjottava apua. Lapsen henki on arvokas, oli kyseessä kuka lapsi tahansa. 

Todella, väkevä, vaikuttava, koskettava kirja. 

Sudenraudat on luettu myös esimerkiksi blogeissa LM-Mummin kirjastossa, Kirjasähkökäyrä ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja. 

Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 1, "kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota". Muita sopivia kohtia olisivat esimerkiksi 14, "kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta" tai 19, "kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa".