John Nurmisen Säätiö 2022
199 s.
Tove Jansson on ikoninen hahmo, josta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon. Uuteen tietokirjaan tarttuessa sitä aina miettii, vieläkö löytyy joku vähän käsitelty näkökulma, vieläkö on mahdollista saada uutta tietoa. Kyllä vaan on! Otto Latva ja Maarit Leskelä-Kärki ovat käyttäneet lähteenä Jansson-tutkimusta mutta kirjallisuutta enemmän he ovat hyödyntäneet Tove Janssonin tunteneita ihmisiä.
Nimensä mukaisesti kirja keskittyy etenkin Pellingin saaristoon ja Janssonin aikaan siellä. Jo 1920-luvulla, Toven ollessa pikkutyttö, perhe vietti kesiä saaristossa. Vuosikymmenten kuluessa merestä ja saarista tuli Tovelle yhä rakkaampia, ja tuo rakkaus välittyi sekä hänen kirjoihinsa että piirustuksiin ja maalauksiin. Klovharu oli aikanaan erittäin tärkeä inspiraation lähde myös Tuulikki Pietilälle, etenkin grafiikkatöihin.
Vaikka Pellinki ja saaret yhdistyivät Tovella ennen muuta kesään, hänellä oli kuitenkin halu nähdä miljöö myös muina vuodenaikoina: "Minulle merkitsisi suurta seikkailua kokea valtavat talvimyrskyt ja täydellinen yksinäisyys."
Saaren ja talven yhdistelmä ei vain ollut kovinkaan käytännöllinen, joten meni pitkään, ennen kuin Tove pystyi toteuttamaan haaveensa talvisesta Pellingistä. Tämä mahdollistui, kun Abbe oli rakentanut mökin Nyttisholmenin saareen. Tästä saaresta oli vain noin viiden minuutin venematka Edisvikeniin, ja hyvänä pakkastalvena matkan saattoi helposti kävellä jäitä pitkin. Tove ja Tooti viettivätkin 1980-luvun taitteessa kaksi kevättalvea tässä saaressa. He tulivat joulun jälkeen ja viipyivät siihen asti, kunnes veneellä saattoi taas siirtyä Klovharulle.
Meri-ihmisenä tykkäsin tästä tosi paljon. Kuvaus saariston elämästä ja olosuhteista on kiinnostavaa, kuten myös havainnot siitä miten ympäristö ja toimintatavat ovat muuttunut sadan vuoden aikana. Hylkeiden määrä on vähentynyt ja levän määrä lisääntynyt, mutta toisaalta jätehuolto on kehittynyt. Meri on silti meri, ja sen myrskyt yhtä voimallisia kuin vuosikymmeniä sitten.
Pidän myös siitä, että Muumit eivät ole pääosassa vaan esiin nousevat myös Janssonin muut kirjat. Eivätkä ne hallitse liikaa, vaan pääosassa todella on meri ja sen merkitys Tovelle. Mitä rannalta löytyy myrskyn jälkeen, kuinka tylsää on jos muuta kalaa ei tule kuin turskaa, kuinka arvokkaita veneenveistäjät ovat, mitä seikkailuja saarien rannat ja metsät tarjosivat...
Helmet-haasteeseen laitan tämän kohtaan 21, "kirja liittyy lapsuuteesi". Rakkauteni mereen johtunee ainakin osaksi tädistäni, joka puolisoni kanssa vuokrasi mökkiä saaresta Merikarvialta. Kävin siellä vuosikausia joka kesä; yhden viikonlopun olin siellä vanhempieni kanssa ja kokonaisen viikon jonkun serkkuni tai kaverini kanssa. Makasin mökin tai savusaunan katolla, kiipesin istumaan suunnattoman korkean kiven päälle tuijottamaan merta, loikin rannassa suurelta kiveltä toiselle aina naapurimökille asti, heittelin virveliä enkä (onneksi) saanut saalista.
Ja ehtiihän tämä vielä mukaan myös Kirjoja ulapalta -haasteeseen, joka jatkuu lokakuun loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti