Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa

 

Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa 

Englanninkielinen alkuteos Lessons in Chemistry (2022)

Suomentanut Mari Hallivuori

Tammi 2022

421 s. 

Kirja alkaa marraskuusta 1961. Elizabeth Tott on varma siitä, "että hänen elämänsä on ohi". Hän juontaa televisiossa suosittua ruokaohjelmaa, joten miksi hänestä tuntuu siltä? 

Siksi, että Elizabeth on kemisti, ei ruokaohjelman juontaja. Mutta 1950-luvulla nainen kelpaa korkeintaan laboratorioapulaiseksi, mielellään ei edes siksi. Elizabeth tapaa kuitenkin hengenheimolaisen ja sielunkumppanin, Nobel-ehdokkaaksi useamman kerran päässeen Calvin Evansin. Suhde Calviniin avaa hänelle joitain ovia, mutta Elizabeth toivoisi niiden avautuvan hänen itsensä takia. 

Traagisen onnettomuuden seurauksena Elizabeth jää yksin. Pian hän huomaa olevansa raskaana. Avioliiton ulkopuolinen raskaus aiheuttaa sen, että hän tulee karkotetuksi Hastingin tutkimuskeskuksesta. Hän rakentaa kotiinsa laboratorion ja jatkaa tutkimusta, vaikka onkin rahoituksen ja julkaisemisen ulkopuolella. Sattuma vie hänen tiensä televisioon, ja vaikka hän ei erityisemmin pidä esillä olemisesta, on ohjelma hänelle kanava rohkaista naisia. Elizabeth painottaa, että kukaan ei ole pelkkä kotirouva, vaan naisissa on muutakin. Hän rohkaisee naisia seuraamaan unelmiaan, vaikka samalla epäilee, että ei koskaan saa toteuttaa omiaan. Mutta niinpä vain tv-työ yhdessä hänen muutaman ystävänsä, tyttärensä ja Puoli-Seitsemän -koiransa kanssa tuottaa yllätyksiä hänelle itselleen. 

"Kerro, mitä tapahtui", hän sanoi ja pelkäsi oksentavansa. "Ole kiltti ja kerro."

Ovatko kaikki miehet samanlaisia kuin Phil? Walterin kokemuksen mukaan eivät. Mutta puuttuivatko muut miehet Philin kaltaisten miesten käytökseen, Walter mukaan lukien? Eivät. Sitä saattoi pitää häpeällisenä pelkuruutena, mutta mitä keinoja siihen olisi ollut puuttua? Philin kaltaiselle miehelle ei kannattanut haastaa riitaa. Parasta oli vain tehdä niin kuin käskettiin. Kaikki tiesivät sen ja toimivat sen mukaan. Paitsi Elizabeth. Walter nosti tärisevän käden otsalleen ja soimasi omaa selkärangattomuuttaan. "Yrittikö Phil jotain? Kävikö hän sinuun käsiksi?" hän kuiskasi.

Elizabeth ojentautui tuolissaan, ja meikkauspeilin lamput muodostivat hänen ympärilleen voittamattomuuden auran. Walter tarkasteli hänen kasvojaan pahaa aavistaen ja arveli, että Jeanne D'Arc oli näyttänyt samalta juuri ennen rovion sytyttämistä. 

"Hän kyllä yritti."

"Voi luoja!" Walter karjaisi ja rutisti muovikupin nyrkkiinsä. "Voi luoja, ei!"

"Rauhoitu, Walter. Ei hän onnistunut."

Walter näytti hetken mietteliäältä. "Sydänkohtauksen vuoksi", hän sanoi sitten helpottuneena. "Niin tietysti! Olipa hyvä ajoitus. Sydän teki tenän. Herralle kiitos!"

Elizabeth katsoi Walteria arvoituksellisesti ja kumartui sitten ottamaan jotakin laukustaan - siitä samasta, joka hänellä oli ollut edellisiltana mukana Philin työhuoneella. 

"En minä herraa kiittelisi", Elizabeth sanoi ja veti jälleen kolmekymmentäviisisenttisen keittiöveitsen esiin laukustaan. 

Walter henkäisi. Kuten useimmat kokit, Elizabethkin halusi käyttää omia veitsiään. Hän toi ne joka aamu kotoa studiolle ja vei aina illalla mukanaan. Sen tiesivät kaikki. Kaikki paitsi Phil. 

Tykkäsin tästä monesta eri syystä. Tarinassa on monia synkkiä asioita - kuten esimerkiksi vanhempien menetys, läheisen itsemurha, seksuaalinen ahdistelu - mutta myös paljon huumoria. Pidän siitä, kuinka moni saa näpeilleen käyttäydyttyään huonosti, jos ei heti niin sitten myöhemmin. Henkilöhahmot (unohtamatta Puoli-Seitsemää) ovat mainioita, päähahmoista on helppo pitää. 

Elizabeth ja hänen tyttärensä Madeline ovat samaan aikaan hauskoja ja surullisia. Elizabeth yrittää selvitä yksinhuoltajana, unohtamatta olevansa kemisti ja opettaen tyttärelleen tärkeiksi kokemiaan asioita. Madeline on kiinnostunut lähes kaikesta, paitsi siitä mistä hänen ikäisensä yleensä. Äiti ja tytär ovat erilaisia, mikä tekee heistä muiden silmissä outoja. He ovat kaksistaan yksinäisiä. Samaan aikaan he kieltäytyvät muuttamasta itseään ja toimintaansa, ei, he haluavat maailman muuttuvan. Vähän kerrassaan he saavat ympärilleen muita, jotka haluavat samaa. 

Lämminhenkinen tarina, joka nostaa esiin epäkohtia ja saa lukijan pohtimaan, mitkä niistä jylläävät yhä, 50 vuotta tarinan tapahtuma-aikaa myöhemmin. Kannustankin jokaista olemaan oman elämänsä Elizabeth! 

Helmet-haasteeseen täytän kohdan 10, "kirjassa on ohjeita ja neuvoja". Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen muutos on naisen aseman muutos. 

Kaikki on kemiaa on luettu myös esimerkiksi blogeissa Mustelmiinan mietteitä, Kirsin Book Club ja Kirjakaapin kummitus.