Ranskankielinen alkuteos Chevreuse (2021)
Suomentanut Lotta Toivanen
WSOY 2024
170 s.
Jean Bosmans, nyt ja silloin. Nyt hän muistelee tapahtumia ja ihmisiä silloin, kenties viisikymmentä vuotta sitten. Katuja, taloja, automatkoja, tapaamisia. Mitä hän muistaa ja mitä ei, mikä on totta ja mikä ei? Silloin, kenties viisikymmentä vuotta sitten, hän kulkee samoissa paikoissa kuin lapsena, viisitoista vuotta aiemmin. Tutut osoitteet, tutut maisemat, samalla kuitenkin vieraat. Matkaseurana ihmisiä, joista hän ei ole varma, tunsivatko he hänet jo viisitoista vuotta aiemmin.
Bosmansin muistoista keriytyy esiin tapahtuma, jonka hän todisti lapsena. Ehkä. Sen ajan ihmiset ovat poissa, mutta tapahtuma on muistissa. Parikymppinen Bosmans ajautuu sellaisten ihmisten seuraan, jotka epäilevät hänen tietävän tapahtumasta. Häneltä ei kysytä suoraan, vaan hänet vedetään mukaan kummalliseen näytelmään, jossa on mahdoton tietää, mikä on totta ja mikä ei.
Heti ensitapaamisella hän oli huomannut, että Camillella oli erinomainen kyky vaieta. Tavallisesti ihmiset lörpöttelevät aivan liikaa. Hän oli nopeasti ymmärtänyt, että Camille tulisi aina vaikenemaan menneisyydestään, suhteistaan, tekemisistään ja ehkä myös kirjanpitotöistään. Se ei Bosmansia haitannut. Ihmisiä rakastaa sellaisina kuin he ovat, vaikka heitä kohtaan tuntisi tiettyä epäluuloa. Yksi asia häntä kuitenkin vaivasi: tuokio jonka hän oli viettänyt Camillen kanssa Guy Vincentin työhuoneessa hotelli Chathamissa. Hänelle oli tullut mieleen Grévin-museo ja sen luonnollisen kokoiset vahanuket: hän itse istumassa kirjoituspöydän ääressä. pöydällä Guy Vincentin nahkakehyksinen valokuva ja pöytälaatikossa kalenteri ja nimikoituja kirjepapereita. Grévin-museossa asetelman nimi olisi ollut: "Vierailija Guy Vincentin työhuoneessa". Hän mietti, olivatko Michel de Gama ja Camille pystyttäneet lavasteet edellisenä päivänä ja asetelleet huoneeseen vanhoja tavaroita, koska tiesivät hänen lapsena tunteneen Guy Vincentin. Lisäksi hänen nimensä Jean Bosmans ja kotiosoite, rue du Docteur-Kurzenne, olivat kalenterissa, ja he tiesivät sen. Miksi ihmeessä he olivat nähneet niin paljon vaivaa ja lavastaneet häntä varten "Guy Vincentin työhuoneen"? Camille taatusti tiesi asiasta jotain.
Olen lukenut Modianon kirjoja aiemminkin ja tykännyt niitä. Pienestä koostaan - tämäkin 170 sivua varsin kapealla palstalla - huolimatta ne eivät päästä lukijaa helpolla. Muistojen epävarmuus kieputtaa lukijaa tavalla, jossa on helppo päätyä eksyksiin mikäli ei ole tarkkana.
Tätä lukiessa minulle tuli haikea olo. Bosmans vaikuttaa hyvin yksinäiseltä, vaikuttaa olleen yksinäinen koko elämänsä. Lapsuudessa ollaan vain lyhyen aikaa, vanhuudessa samoin, molemmissa hän on ihan yksin. Parikymppisenä, liikkuessaan muiden seurassa, tuntuu kuin muut olisivat häntä paljon vanhempia ja tarkkailisivat häntä. On olo, että silloin Bosmans ei voi olla oma itsensä, vaan hän joutuu epäilemään kaikkea ja kaikkia.
Koskettava kirja!
Helmet-lukuhaasteeseen täytän kohdan 1, "kirjan nimessä on erisnimi".
Chevreusen vuodet on luettu myös blogeissa Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Annelin lukuvinkit ja Kirjatimpuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti