Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä

Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä
Tammi 2010
252 s.









Petri Vallin toinen elämä on erilainen ja yllättävä kirja. En muista lukeneeni koskaan mitään vastaavaa, siitä pisteet Luntialalle.

Postinkantaja Sami Ljud on toimittamassa kirjattua kirjettä Petri Vallille. Hän yrittää monta kertaa tavoittaa tätä, tuloksetta. Lopulta hän tunkeutuu Vallin asuntoon löytäen tämän kuolleena. Ljud saa päähänpiston: hän katoaa laimenneesta avioliitostaan ja jää asuntoon elämään Vallina. Toisen henkilöllisyyteen solahtaminen sujuu hämmästyttävän helposti, etenkin kun Vall vaikuttaa olleen melkoinen erakko. Ljud hämmästelee itsekin, miten vaivattomasti kaikki sujuu. Pieniä hankaluuksia on mutta niistä hän selviää helposti. Mutta mitä syvemmälle Vallin elämään hän pääsee, sitä kummallisemmaksi asiat muuttuvat. Selviää, että Petri Vall onkin ollut kulissi. Sen takaa paljastuu nippu yllätyksiä.

Kymmenen päivää Petri Vallin elämää oli tarjonnut yltäkylläisesti seikkailua, salaisuuksia ja avaamattomia ovia. Toisen elämä alkoi tuntua omalta ja samalla entisen oma aiempaa vieraammalta.

Roolin harjoittelu sai nopeasti raaminsa, menettelytapansa, varmistusmenetelmänsä ja taustalle suunnitelman pakoreitistä, jos akuutti vaara väijyisi. Identiteettini alkoi olla kuin uusi vaate, jossa muutaman päivän totuttelun jälkeen alkoi kummasti viihtyä.

Kirjan pääjuoni on yllätyksellinen ja kiinnostava. Henkilöllisyyden nappaaminen noin vain on varmastikin vaikeaa mutta kirjassa sen helppous tuntuu uskottavalta. Välillä helppous on vähän ärsyttävää; lukija kaipaisi Ljudin tielle edes jotain vaikeuksia. Kaikkein hienoin hetki on se, kun Ljud tajuaa Petri Vallin olleen kulissi. Samalla hän tajuaa olleensa pelinappulana suuremmassa kuviossa. Niin satunnaiselta kuin kaikki tuntuukin, tapahtumat on pitkälti järjestetty.

Sivujuoni sen sijaan jää irralliseksi. Siinä keskiössä on Kohtaamisia-taideteos lentoaseman tuloaulassa. Kirjan henkilöhahmot tavataan veistoksen luona ohimennen, mutta siihen kohdistuva tihutyö taustakuvioineen jää hämäräksi. Ainakaan minä en ymmärtänyt, miten korruptio ja sabotaasi liittyivät Petri Valliin tai Sami Ljudiin. Se saa kuitenkin tilaa niin paljon, että on ehkä paremminkin toinen pääjuoni kuin sivujuoni. Siksi olisikin ollut tärkeää nivoa ne tiukemmin yhteen.

Lukukokemuksena Petri Vallin toinen elämä oli tylsästi sanottuna ihan hyvä. Pidin siitä, että eri luvuissa oli eri henkilöiden näkökulma. Toisaalta luvut olivat lyhyitä eikä samaa asiaa kerrottu kuin yhden henkilön kokemana. Ehkä hiukan enemmän olisi voinut harrastaa sitä, että joitakin asioita olisi voinut kuvata kahdelta eri kantilta. Juonien irrallisuus teki lukemisesta hankalaa, mutta niiden kiinnostavuus piti lukuintoa yllä. Parasta oli se, että lopussa tuli useita yllätyksiä, sellaisia joita ei arvannut etukäteen.