Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
Ranskankielinen alkuperäisteos La liste de mes envies
Suomentanut Leena Leinonen
WSOY 2013
164 s.






Hmm. Tämä oli kaksijakoinen kirja. Osan luin ahmimalla bussimatkan aikana, tykkäsin hurjasti. Sitten oli parin viikon tauko, ja kun tartuin kirjaan uudelleen niin se ei napannut enää yhtä paljon. 

Onnen koukkuja kertoo Jocelynestä, jonka kohdalle on sattunut epätodennäköisyyksiä. Hänen aviomiehensä nimi on Jocelyn ja hän on tullut raskaaksi samalla kertaa kun on menettänyt neitsyytensä. Kuinka sattuukaan, lototessaan ensimmäistä kertaa hän voittaa jättipotin, sen josta hänen naapuriliikkeensä pitäjät ovat haaveilleet joka viikonloppu. Jocelyne miettii, mitä tekisi miljoonillaan: ostaisiko miehelleen tämän unelmia, korvaisiko lapsilleen sen hiljaisuuden ja tunteettomuuden joka seurasi heidän sisarensa kuolemaa, ostaisiko itselleen kaikki ne arjen ylellisyydet joista on haaveillut. Hän ei tiedä. Hän ei kerro asiasta muille kuin isälleen, dementikolle joka muistaa asiat kuusi minuuttia. Lopulta asiat ratkaistaan hänen puolestaan, rumalla tavalla.

Sillä tarvitsemamme asiat ovat arjen pieniä unelmia. Ne ovat pieniä hoidettavia asioita, jotka vievät meidät huomiseen, ylihuomiseen, tulevaisuuteen, ne ovat niitä pieniä asioita, jotka ostetaan ensi viikolla ja joiden kautta voimme ajatella, että ensi viikolla olemme edelleen elossa. 

Ammematon tarvitseminen pitää meidät elossa. Tai kuskuskattilan. Talousvaa'an. Niinpä niiden ostamisen hajauttaa. Sitä suunnittelee paikkoja, joista lähtee ostamaan niitä. Joskus tekee vertailua. Calorin vai Rowentan silitysrauta? Kaapit täytetään hitaasti, lipastonlaatikot yksi kerrallaan. Elämä käytetään kodin täyttämiseen - ja kun se on täynnä, rikotaan esineitä, jotta päästään korvaamaan ne uusilla, jotta seuraavanakin päivänä olisi jotakin tekemistä. Jopa oma parisuhde rikotaan, jotta voidaan ruveta puuhaamaan toista suhdetta, toista tulevaisuutta, toista kotia.

Kaikkein eniten pidin henkilöistä. Jocelyne on moniulotteinen hahmo, joka monituisista vastoinkäymisistä huolimatta suhtautuu elämään hyvin tervejärkisesti ja sen enempää kohkaamatta. Jocelynen lankaliikkeen naapurissa salonkia pitävät kaksoset Danièle ja Françoise ovat sitku-asenteellaan herkullisia tyyppejä. 

Pidin tarinasta siihen asti ja vähän yli sen, kun Jocelyne voittaa pääpotin. Alkupuolella tarina kulkee sujuvasti ajassa sekä eteen- että taaksepäin. Voiton jälkeen Jocelynen elämä on on sekä ajatuksen että toiminnan tasolla kliseisesti sanoen hullunmyllyä, sellaista mikä pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Sitten tulee pysähdys ja tarina jää junnaamaan paikoilleen. Minun makuuni liian paljon ja liian moneen kertaan puidaan Jocelynen mietteitä siitä, mitä hän rahoillaan tekisi. Vaikka Jocelyne jatkaakin sekä lankakauppiaana että bloginpitäjänä, nämä jäävät taustatekijöiksi loputtomalle jaarittelulle siitä, mitä rahalla voisi tehdä ja olla tekemättä. Lisäksi tarina muuttuu koko ajan ennalta-arvattamammaksi.Yksi syy tähän on ehkä se, että takakansitekstin mukaan "[K]un Jo harkitsee, joku hänen lähellään ottaa ja tekee ratkaisun" ja hyvin pian lukemisen aloitettua käy selväksi, kuka on tuo joku. Tulee tunne, että tietää liian aikaisin mitä tulee tapahtumaan. 

Ikävä kyllä päällimmäiseksi tunteeksi jäi pieni pettymys. Olin odottanut kirjaa kovasti, jo syksyllä kiinnitin huomiota kirjakatalogissa että tällainen on ilmestymässä, pidin esittelytekstistä ja kansikuvasta. Olisin halunnut tykätä kirjasta valtavasti, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Kirja ei kuitenkaan missään nimessä ole huono, en kadu lainkaan siihen tarttumista. Mikäli kirjailijalta suomennetaan muita teoksia niin ilman muuta aion lukea ne.