Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus

Jay Asher & Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus
Englanninkielinen alkuperäisteos The Future of Us (2011)
Suomentanut Laura Honkasalo
Kansi Anna Wolf
Otava 2012
317 s.

Sinä ja minä sitten joskus on erilainen, viihdyttävä nuortenkirja. Alkuperäinen englanninkielinen nimi on todella tylsä, siispä heti iso kiitos suomentajalle omaperäisestä, osuvasta käännöksestä.

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1996, jolloin langattomat puhelimet ja hitaasti raksuttavat tietokoneet ovat uusinta uutta. Ystävykset Emma ja Josh ovat kasvamassa erilleen, suurelta osin siksi että Josh on ihastunut Emmaan kun taas Emma pitää Joshia vain Joshina, ei minään muuna. Emma saa Joshilta cd-romin, jonka mukana tietokoneeseen tulee Facebook vuonna 2011.

Emma jää kiinni tulevaisuudenkuvaansa. Hän huomaa, että tekemällä asioita vuodessa 1996 hänen statuksensa ja tilapäivityksensä vuodessa 2011 muuttuvat. Niille on kuitenkin yhteistä se, että teini-Emma ei koe aikuis-Emman olevan onnellinen. Hän pyrkii toimimaan niin, että asiat olisivat oikeasti viidentoista vuoden päästä toisin. Kikkailemalla omalla tulevaisuudellaan hän muokkaa samalla Joshin ja kaikkien muidenkin tulevaisuuden virtuaalielämää. Jäädessään yhä tiukemmin koukkuun Facebookin ja tulevaisuudennäkymiinsä hän on vaarassa menettää nykyhetken ystävät ja mahdollisuudet.

Hetken kuluttua pyyhin silmät ja etsin listasta J-kirjaimen. Olen taas Joshin ystävä. Hän seisoo rypyläisen vuorijonon edessä sininen reppu selässä. Hänen tukkansa on takussa ja hän katsoo kameraan leveästi hymyillen. Vien kursorin Joshin kuvan kohdalle, mutta päätän olla klikkaamatta. En halua enää ylitulkita. Jos Josh on onnellinen, haluan olla onnellinen hänen takiaan.

Ennen kuin suljen Facebookin, tarkastan yhden asian. Klikkaan valokuviini. Alareunassa on albumi nimeltä Lukiomuistoja kuten ennenkin. Se latautuu hitaasti, mutta muutaman minuutin kuluttua näen kuvan itsestäni sinä päivänä kun sain ajokortin. Siellä on sama kuva Joshista ja Tysonista miekkailemassa skeittilaudoillaan. Kuva bikinipöksyisestä pepustani ja teksti Vanhat hyvät ajat. Ja viimeisenä kuva Kellanista, Tysonista, Joshista ja minusta GoodTimezin pallomeressä. Laatu ei ole erinomainen ja erotan kohdat, joista revin kuvan ja himmeät teipin jäljet.

Tietysti mukana on nuortenkirjoille ominaisia teemoja kuten ihastumisia, Sen Oikean miettimistä, koulunkäyntiä ja jatko-opintojen miettimistä sekä kinaa vanhempien kanssa. Nämä taustoittavat Emman ja Joshin tarinaa, kertomusta siitä, miten monivuotinen ystävyys on vaarassa rikkoutua molempien pikkuhiljaa aikuistuessa ja Emman pyrkiessä vaikuttamaan tulevaisuuteen. Aikuis-Emmaan keskittyessään teini-Emma ei ymmärrä hermostuttavansa Joshin. Hän muokkaa myös tämän virtuaalimuotoista tulevaisuutta, asiaa joka on Joshille vieras, outo ja pikkuisen pelottava. Emma joutuu karvaasti oppimaan, että tärkein on sittenkin nykyhetki ja siinä tapahtuvat asiat.

Virtuaalinen aikamatkailu, ja vieläpä varsin lyhyen ajanjakson sisällä, on hauska idea. Kolmekymppinen lukija saattaa muistaa oman ensikosketuksensa tietokoneisiin ja viettää tovin muistellen milli kerrallaan avautuvia kuvia ja kauheaa raksuttavaa ääntä. Itse olen tietotekniikan peruskäyttäjä, eli en tiedä mitään koneita ja ohjelmia pyörittävistä seikoista. Siksi on helppo eläytyä Emman ja Joshin hämmästykseen ja epäuskoon Facebookin lävähtäessä heidän silmilleen.

Idean lisäksi myös toteutus toimii. Emma lukee tulevaisuuden tilapäivityksiä, jotka ovat usein yksittäisiä tai vain muutaman kommentin pituisia. Ne eivät siis vie suhteettoman paljon tilaa vaan ovat toiminnan pontimena. Lyhyydestään huolimatta ne aiheuttavat paljon sekä tunteita että toimintaa. Tapahtuma-aikana on vain kuusi päivää mutta voi mitä kaikkea siinä ajassa ehtiikään sattua!

Mielestäni Sinä ja minä sitten joskus soveltuu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille. Aikuisille se toimii ehkä eniten nostalgiapalana, mutta varsin herttaisena sellaisena.