Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

perjantai 17. tammikuuta 2014

Minna Tervamäki: Minnan metodit

Minna Tervamäki: Minnan metodit
Teksti: Anna Takala
Otava 2014
143 s.








Tein uudenvuodenlupauksen: teen joka päivä jotain hyvinvointini eteen. Viikosta riippuen on 3-5 liikuntapäivää, muina päivinä muuta, esimerkiksi pitkä venyttely, kirjoittajaryhmän tapaaminen, elokuvissa käyminen, liikuntaan ja hyvinvointiin liittyvien kirjojen ja lehtien lukeminen, treffit... Joka ilta merkitsen kalenteriin, mitä olen sinä päivänä tehnyt. Ja kalenteri on omistettu pelkästään tälle, siinä ei ole työasioita eikä mitään muutakaan.

Minna Tervamäen ja Anna Takalan teos Minnan metodit kiinnosti jo silloin, kun luin siitä kevätkirjoja esittelevästä katalogista. Kansallisbaletista eläköitynyt Minna Tervamäki on ollut mediassa esillä viime aikoina melko paljon, ja baletista kiinnostuneena olen lukenut mielenkiinnolla mitä hänestä on kirjoitettu. Minnan metodeissa Tervamäki kertoo omakohtaisia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan sekä fyysisestä että henkisestä hyvinvoinnista.

Kirja jakaantuu viiteen osioon. Ajattelutaidot-osiossa puhutaan muun muassa rohkeudesta ja tahdonvoimasta sekä siitä, mitä hyvää ne voivat tuoda ihmisen elämään. Tässä kuten muissakin osioissa asioista kerrotaan paitsi Tervamäen kokemusten kautta myös viittaamalla moniin lähdeteoksiin.

Kaikki eivät ole syntyjään peruspositiivisia, mutta jokapäiväiseen puheeseen ja ajatteluun voi kuitenkin itse vaikuttaa. Huomasin jossakin vaiheessa, että aloitin joka aamu keskustelun pukuhuoneessa päivittelemällä jotakin epäkohtaa. Siitä tuli huono tapa ja ehkä myös oman stressin purkamiskeino. Tajusin, että en halua olla sellainen ihminen. Päätin, että jollei minulla ole mitään hyvää sanottavaa, en sano mitään.

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka tuovat auringonpaisteen huoneeseen pelkällä olemuksellaan, ja sellainen haluan itsekin mieluummin olla. Se taas riippuu täysin omista valinnoistani: millaisia sanoja tulee ulos suustani, mihin kiinnitän huomioni ja näenkö hyvää muissa ja itsessäni.

Toisen osion aiheena ovat voimavarat ja rentoutuminen. Siinä muistutetaan riittävästä nukkumisesta ja neuvotaan rentoutusharjoitus. Lisäksi opetetaan tunnistamaan erilaisia stressitasoja. Osiossa on suosikkilauseeni koko kirjassa: "Riko rajasi - älä itseäsi."

Kolmas osio on omistettu ravinnolle. Siinä on muun muassa mielenkiintoinen kertomus siitä, miten Tervamäen ruokailutottumukset muuttuivat hänen siirryttyään päätoimisesta tanssijasta yrittäjäksi. Mukana on myös aamiais- ja välipalaehdotuksia erilaisille ihmistyypeille, esimerkiksi sellaisille joilla ei ole aamuisin lainkaan nälkä tai sellaisille joilla päinvastoin on aamuisin sudennälkä. Koko ajan - niin tässä osiossa kuin kauttaaltaan koko kirjassa - muistutetaan opettelemaan kehonsa tarpeita:
On olemassa monta tapaa syödä hyvin ja niin, että edellä mainitut kriteerit täyttyvät. Moni voi paljon paremmin, kun uskaltaa kuunnella kehoaan tarkemmin ja kyseenalaistaa rohkeammin syömistottumisiaan. Etsi sellaista, mikä täyttää hyvän syömisen kriteerit ja tuntuu hyvältä kehossasi. Jos olo tuntuu virkeältä, nälkä pysyy kohtuullisesti hallinnassa 3-5 tunnin ruokailuväleillä eikä paino radikaalisti nouse tai laske, olet oikealla tiellä.

Itselleni edellinen sitaatti on hyvä ohjenuora. Ostan irtokarkkeja harvoin, koska tiedän ostavani puoli kiloa ja syöväni kaikki kerralla, mistä seuraa poikkeuksetta välitön paha olo ja pari päivää kestävä morkkis. Saatan jättää lämpimän ruuan syömättä ihan vain siksi, että varmasti jaksan syödä kaikki karkit. Siinä ei ole mitään järkeä, eikä se taatusti tee hyvää ei keholle eikä mielelle. Olen opettanut kehoani tyytymään pieneen salmiakkipussiin perjantaisin, mikä toimii pääosin. En kuitenkaan suostu masentumaan, mikäli syön viikolla tai lauantaina töissä jotain sokerisia herkkuja. Liian tiukka ei pidä olla, elämässä täytyy olla iloa ja pieniä lipsahduksia silloin tällöin.

Minnan metodeiden neljäs ja viides osio liittyvät toisiinsa. Neljännessä osiossa puhutaan fyysisestä harjoittelusta, viidennessä on kuvattuna monenlaisia liikkeitä. Jälleen muistutetaan yksilöllisyydestä: se mikä toimii toiselle ei välttämättä toimi itselle.

Viime kädessä jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään. Kukaan muu ei voi tietää, missä toisen ihmisen rajat menevät. Jos hyppy ei nouse, yksi joutuu treenaamaan enemmän kimmoisuutta ja voimaa, toisen sen sijaan pitäisi antaa lihasten palautua ja rentoutua, kolmas kaipaa ehkä parempaa peruskuntoa ja neljännellä syynä voi olla tekniikkavirhe. Kaikille on eri ratkaisut, vaikka päämäärä on sama: hyvä suoritus. Pitää siis ymmärtää, mitä treenataan, eikä vain treenata hampaat irvessä paljon jotakin. Sama pätee kaikkeen elämässä. Pitää oppia erottamaan, mikä oikeasti tuottaa tulosta ja mikä vain vaikuttaa kovalle työnteolle ilman sen suurempia tuloksia.

Viidennen osion liikkeet saattavat vaikuttaa ensivilkaisulla haastavilta tai monimutkaisilta, mutta tarkempi silmäys näyttää toisin. Jokaisen liikkeen kaikki vaiheet on sekä esitetty valokuvassa että selitetty sanallisesti. Lisäksi kuviin on lisätty nuolia osoittamaan lantion sekä selkä- ja rintarangan oikeita asentoja.

Pidin Minnan metodeista ja aion palata siihen uudelleen. Luin kirjastosta lainatun kirjan mutta todennäköisesti hankin ikioman kappaleen. Kirjassa on paljon viisaita lausahduksia, ja tuntuu että kaikkein osuvimmat on nostettu korostetusti esiin kirjan sivuille. Monien lukujen lopussa on vinkki, jossa kehotetaan pohtimaan tai kirjaamaan ylös joitakin luvussa esitettyjä seikkoja, sitä mitä omassa elämässä on ja miten se vaikuttaa hyvinvointiin. Tällaisia voisi olla mielenkiintoista tehdä ja vertailla; millaista on vuonna 2014, mitä vuonna 2017, mitä vuonna 2035.

Sinänsä kirja ei tarjoa mitään uutta, mitä ei olisi jo kerrottu lukuisissa muissa elämäntaito-oppaissa, liikuntakirjoissa ja muissa vastaavissa, mutta tässä asiat tulevat omakohtaisina hyvin lähelle. Tähän vaikuttaa kirjassa käytetty minä-muoto. Vaikka asioita peilataan balettitanssijan kehon, uran ja harjoittelun kautta, ne tuntuvat sopivan ihan tavalliselle tallaajalle.

Pidin kirjan persoonallisuuden tunnusta. Tervamäki toi itsensä ja hänet tuotiin esiin monipuolisesti. Tekstin omakohtaisuutta säestää kuvitus: lukujen alussa ja myös lukujen sisällä nähdään valokuvia Tervamäestä istumassa, loikkaamassa, makaamassa, seisomassa varpaillaan kalliolla. Joissakin kuvissa on pelkät jalkaterät, tai selkäpuoli, tai jalkaterät ja kämmenet. Kirja on lämminhenkinen, seesteinen, rauhoittava, armollinen. Se kannustaa luottamaan itseen, pitämään huolta itsestä, välittämään omasta hyvinvoinnista. Ennen kaikkea se korostaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa sitä, mitä minä kutsun myönteiseksi itsekkyydeksi.

3 kommenttia:

  1. Kiitos tästä arviosta! Säästin juuri 30€. Pohdin ostamisen ja lainaamisen välillä ja tämä postaus auttoi päättämään lainaamisen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan kirjan sitten ostaa, jos ensimmäisen lukukerran jälkeen tuntuu siltä että haluaa sen omaksi.

      Poista
  2. Niin voikin. Yhden käsityökirjan olen ostanut lainaamisen jälkeen.

    VastaaPoista