Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Tiina Hietikko-Hautala: Kivikkosaaren kummitus - seikkailu saaristossa

Tiina Hietikko-Hautala: Kivikkosaaren kummitus - seikkailu saaristossa
Kuvittanut Suvi Kari
Österbottens hantverk rf 2014
38 s
Kustantajalta saatu arvostelukappale






Ihastuin kirjaan heti, kun kaivoin sen paketista. Etu- ja takakansi samoin kuin sisäkannet ovat herkän kauniit, ja ne suorastaan vaativat koskettamaan ja selailemaan kirjaa.

Saaga ja Veikko ovat lähdössä luontoretkelle saaristoon merikapteeni Visa Hienosen kanssa. He oppivat asioita Merenkurkusta ja sen kasveista sekä eliöstöstä. Retki muuttuu jännittäväksi lasten ja kapteenin rantauduttua Kivikkosaarelle. Eväät katoavat, tulee äkillinen rajuilma ja lopulta - kirottu kummitus! Lapset auttavat aavetta vapautumaan kirouksesta etsimällä tämän vartioiman aarteen.

Kirja on hieno jännityskertomuksen ja ympäristökasvatuksen yhdistelmä. Kasvatukselliset asiat sekä lyhyet tietoiskut limittyvät luontevaksi osaksi tarinaa. Taitaa tosielämässäkin käydä niin, että roskien kerääminen sujuu nopeasti jos sen jälkeen pääsee aarteenetsintään.

Pidin kirjan kielestä ja tyylistä. Aaveen vanhahtava puhetapa toimii mainiosti ja lapset kuulostavat lapsilta. Moni kerrottu asia on sellainen, mikä varmasti kiehtoo myös aikuislukijaa.

Veikko on ihmeissään.
- Miten ympäristöä kasvatetaan? Kastelukannullako?
Nyt kapteeni hymyilee ja paljastaa iloisen hammasrivistön. Saagalle tulee heti hyvä mieli. 
- Hölmö! Se kasvattaa meitä tuottamalla luontoelämyksiä, joita ei kaupunkikakarat koe, sanoo Saaga muistellen isän sanoja.

(...)

- Merenkurkkua kutsutaan laivojen hautausmaaksi, sillä tänne on uponnut satoja laivoja ja sukeltajat löytävät yhä uusia hylkyjä. Kivikkosaaren seutu on erityisen vaarallinen. Siksi täällä liikkuivat aikoinaan myös salakuljettajat. Ne kivet siellä Kivikkosaaressa tuntevat monta tarinaa.

Tarina etenee joka toisella aukeamalla, välissä on aina tehtäväsivu. Kirjastontätinä olen iloinen, etteivät tehtävät ole kirjaan täytettäviä. Mukana on esimerkiksi hajutesti ja ohje mehupilleistä koottavaan himmeliin. Osan voi tehdä pienellä porukalla ja osan isommalla, jotkut voi tehdä sisällä ja toiset ulkona. Tehtäviä voi myös soveltaa: himmelin voi rakentaa monesta muusta materiaalista, kivestä voi maalata hylkeen tai merikotkan lisäksi melkein minkä tahansa eläimen jne. Kirja antaa eväät lapsen oman luovuuden ylläpitoon ja kehittämiseen. Kuviin on piirretty tarvittavat välineet ja lopputulos sekä vaativammissa tehtävissä myös työvaiheet.

Mielestäni Kivikkosaaren kummitus sopii kaikille alle kouluikäisille ja miksei myös pienimmille alakoululaisille. Sitä voi käyttää materiaalina monen eri aihealueen käsittelyssä ystävyydestä ja epäitsekkyydestä luonnonsuojeluun.

2 kommenttia:

  1. Tuo mitä sanoit kirjan kielestä ja tyylistä on kyllä tosiaankin totta. Hahmot kuulostavat uskottavilta, mikä tietysti lisää lukunautintoa. Ja todella tämä kirja onnistuu kiehtomaan myös aikuislukijaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän kuvakirjoista joissa on oikeasti jokin tarina, ne eivät aliarvioi lasta olemalla pelkkää päämäärätöntä kohkaamista. Kotimaiset kuvakirjat ovat usein laadukkaita, enemmän huttua on käännetyissä.

      Poista