Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

torstai 11. joulukuuta 2014

Art Housen, Jalavan ja Tietosanoman jouluinen illanvietto


Riemastuin löytäessäni sähköpostista kutsun Art Housen, Jalavan ja Tietosanoman joulujuhlaan. Ensimmäinen kutsuni ikinä! Siis sellainen joka tuntui henkilökohtaiselta, juuri minulle osoitetulta. Vaikka en vielä ihan täysin osaa mieltää itseäni median edustajaksi :) Olin kutsusta iloinen ja mikä parasta, tällä hetkellä asun riittävän lähellä Helsinkiä voidakseni osallistua tapahtumiin. 

Toissapäivänä eli tiistaina 9.12 suuntasin suoraan töistä bussilla Helsinkiin. Tiesin, missä Bulevardi on niin ei tarvinnut jättää etsimisaikaa vaan saatoin kuljeskella rauhassa ja katsella näyteikkunoita. Yrittää keksiä joululahjoja... Kuudeksi suuntasin kustantamojen toimistoon, jossa oli hyvin lämmin vastaanotto. Olin hyvin innokas ja ensimmäisenä paikalla, joten ennätin jutella hetken kustantamojen väen kanssa. Keskusteltiin tietenkin bloggaamisesta ja kirjoista, mutta sain ujutettua mukaan myös juoksuharrastukseni ja kirjastotyön :)


Istuin samassa pöydässä kolmen toimittajan kanssa, lisäksi siinä oli koko ajan vaihtelevasti yksi tai kaksi kustantamoiden edustajaa. Aluksi syötiin, pääruokana oli hirvikäristystä. Hirvi oli toimitusjohtaja Heikki Haavikon saalis ja metsästetty Siuntiosta; sinne on kotoani parikymmentä kilometriä eli voi puhua lähiruuasta :) Jälkiruokakin oli täysosuma, pipareita homejuustolla ja marmeladilla sekä viinirypäleitä. Ei ole montaa päivää siitä kun töissä puhuin että aprikoosimarmeladi voisi toimia pipareiden kanssa... Keskustelu oli mielenkiintoista. Iloitsen omasta osuudestani, etenkin siitä että sain tuotua muiden tahojen tietoon kirjastolaisen näkökulman kirjan lyhyeen elinkaareen. Onhan se kurjaa, kun joku kirjasarja jää vajaaksi sen takia ettei kadonneen tai hajonneen kirjan tilalle saa uutta. Tavarantoimittaja myy ei-oota jo muutaman vuoden ikäisistä kirjoista. Hankinnat on kilpailutettu, eli jos kaivattu kirja löytyy nettidivarista niin joka kerta on kysyttävä kirjastonjohtajalta lupa saadaanko ostaa. Sitä paitsi divareiden lasten- ja nuortenkirjatarjonta on kohtalaisen heikko. Ehkä lanu-kirjoja luetaan eikä niistä haluta luopua :) On siis sattuman kauppaa, löytyykö kaivattua kirjaa, vieläpä niin hyväkuntoisena että sen voi laittaa lainattavaksi.


Ruuan jälkeen oli kevään kirjojen esittelyä. Nana Sironen esitteli kaunokirjat ja Urpu Strellman tietokirjat. Muutama kirja kiersi pöydissä. Jukka Kemppinen kertoi isänsä löytöretkistä Lappiin ja valtaisasta määrästä tämän keräämää arkistomateriaalia. Kemppinen on kokoamassa niitä kirjaksi, luvassa on kuulemma paljon täysin uutta tietoa, muun muassa Lapin sodasta. Esityksen jälkeen kiertelimme katsomassa aiemmin julkaistuja kirjoja. Lähtiessä jokainen sai mukaan Björn Hedensön uutuuskirjan Hyvä uni: mitä se on ja miten sitä saa? Mutta minäpä sain toisenkin kirjan... Kerroin tekeväni kasiluokkalaisille genrekirjavinkkauksia. Suuri tarve olisi kauhukirjalle, joka sopisi yläkouluikäisille. Lastenosaston kauhukirjat ovat usein liian lällyjä, ja aikuistenosaston liian paksuja. Sanoin, että suosio olisi varmasti suuri noin 120-sivuiselle väljäfonttiselle kauhukirjalle, jossa pääosassa on nuoria. Heti tuli kommentti että Art Houselta on pari vuotta sitten ilmestynyt Vivika. Kirja haettiin näytille niin totesin sen näyttävän houkuttelevalta. Kysyin tietysti ottavatko kirjan takaisin vai saanko pitää sen... Sain pitää, merkittiin arvostelukappaleeksi.


Edelleen silti huutelen nuorisokauhun perään. Ei mitään vampyyriromantiikkahömppää täysi-ikäisyyttä lähestyville tytöille, sitä on jo riittämiin...

Mutta kiitos kustantamoille mukavasta illasta :)





2 kommenttia:

  1. Kiva juttu! Sain itsekin kutsun, mutta eihän täältä Oulusta kesken työviikon mihinkään lähdetä. Tässä pääsin kuitenkin tunnelmaan. :) Lainasin muuten tuon Vivikan juuri kirjastosta. Oli niin kaunis kansi, että lähti oitis mukaan kun se sattumalta osui silmään (noin kuvainnollisesti). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Vielä en ole lukenut mutta joululoman aikana. Toivon ettei kansi karkoita poikalukijoita, tarina kuitenkin vaikuttaa ei-mitenkään-tyttömäiseltä.

      Aiemmin asuin Tampereen kupeessa enkä päässyt ikinä mihinkään muualle kuin Turun tai Helsingin kirjamessuille. Tällä erää työsopimukseni on toukokuun loppuun, joten ainakin siihen asti pääsen ravaamaan monissa tilaisuuksissa. Toivottavasti senkin jälkeen.

      Poista