Jari Järvelä: Särkyvää

Jari Järvelä: Särkyvää
Tammi 2014
221 s.

Niinhän siinä sitten kävi, että Särkyvää piti lukea yhdellä istumalla alusta loppuun. Huvittava mutta silti kauhean surullinen tarina vangitsi heti alussa ja piti otteessa koko ajan. 

Teemu on elämässään epäonnistunut, ei omasta vaan muiden mielestä. Vaimo on heittänyt hänet ulos avioliitosta ja ilmoittanut ettei Teemu näe lapsiaan enää ikinä. Isänsä vanhalla Ladalla - taattua 70-luvun teknologiaa - Teemu aloittaa ajomatkan kohti Espanjaa, kohti härkäjuoksua, kohti itsemurhaa. Mukanaan hänellä on pahvilaatikollinen tärkeitä tavaroita.

Jo alkumatkasta Teemu saa seuraa. Tien varrelta hän poimii matkaan liftarityttö Agnesin. Tällä ei tunnu olevan tarkkaa määränpäätä, joten he menevät Espanjaan saakka yhdessä. Matkanteolla on kiire, mutta samalla ei ole.  Härkäjuoksu on tiettynä päivänä, mutta aikaa on riittävästi pysähdellä siellä täällä, ihmetellä matkakumppania, pohtia elämää, muistella hyvää ja huonoa, perustella miksi itsemurha pitää tehdä Lasse Viren - shortsit jalassa. 

Teemu istuu kiviaidalla, sisilisko vilahtelee kivien välistä ja näyttää kymmeneltä. Jos liskon häntään saisi sidottua punaisen langan, sen reittiä pystyisi seuraamaan.

Sisiliskon kivenkoloihin ja särmiin säkkäröimä punainen lanka piirtäisi miehen elämän. On siinä alku ja loppu ja helvetisti kiemuraa välissä.

Kunnia takakansitekstin tekijälle, se on hyvä, osuva ja houkutteleva kuvaus kirjasta. Sen perusteella odotin paljon, ja ilokseni voin myöntää että odotukset ylittyivät. Särkyvää on erinomainen kertomus Teemusta, oman elämänsä yksinäisestä (anti)sankarista. Se herättää miettimään, miksi jotakuta pidetään epäonnistujana, miksi pitää täyttää tietyt kriteerit tullakseen hyväksytyksi. Samalla se muistuttaa, että yhden totuus voi olla täysin toisenlainen kuin jonkun muun.

Kirjasta on blogattu (ja tykätty), muun muassa blogeissa Tarinoiden taikaa, Ja kaikkea muuta, Luettua elämää, Lumiomena ja Booking it some more.