Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Heikki Hietala: Hotelli Tulagi

Heikki Hietala: Hotelli Tulagi
Englanninkielinen alkuperäisteos Tulagi Hotel (2010)
Suomentanut Seppo Raudaskoski
Sitruuna Kustannus 2014
360 s.







Yhtenä iltana kaipasin jotain helppolukuista, ajattelin että lukaisempa Hotelli Tulagin. Kuvittelin lukevani sen illassa tai kahdessa, ajattelin että se on varmaan ihan kiva ja kiinnostava mutta tuskin sen enempää. Voi miten väärässä olin, ja tunnustan sen ilomielin! Kyseessä ei todellakaan ole mikään kevyt välipala vaan huikean hieno ja koskettava kertomus, joka vaatii paneutumaan jokaiseen sanaan.

Kirja liikkuu usealla eri aikatasolla kertoen Jack McGuiren elämäntarinan. Sen nykyhetki on 1950-luvun vaihde, muutama vuosi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Jack on perustanut hotellin Salomonsaarille ja yrittää tehdä paikasta itselleen kodin. Eräänä päivänä hänen ovelleen saapuu Kay Wheeler. Kay haluaa kuulla totuuden aviomiehensä Donin kuolemasta, miehen joka oli sodassa Jackin aisapari. Jack ei voi muuta kuin palata sotavuosiin ja myös sitä kauemmas, lapsuuteen asti. Kaylle hän voi kertoa perheestään, kotoa karanneesta veljestään, omasta taistelustaan lentämisen halun ja maatilan jatkamisen velvollisuuden välillä, sodasta ja epävarmuudesta kuka palaa lennolta elossa. Kahden yksinäisen ja surullisen välille kehittyy tunteita, joiden seuraaminen ei ole ollenkaan yksinkertainen juttu.

Hän kohotti maljan itselleen ja onnitteli jälleen arkuuttaan siitä, että se oli vienyt voiton hänen muista vaistoistaan. Jälleen kerran hänellä oli ollut mahdollisuus avata sydämensä ja saada itselleen joku jota rakastaa, mutta se mahdollisuus oli mennyt eikä paluusta ollut juuri toivoa. Hän sätti rohkeuttaan siitä, että se petti hänet aina tärkeimmissä paikoissa, ja hän tiesi, että hänen piti taas kerran ryhtyä harjoittamaan mielentyyneyttään ja kykyään pärjätä yksin. Se tuntui kipeältä, siltä kuin hänen sydämensä arpikudos olisi revitty taas auki.

Hän tiesi kuitenkin selviävänsä. Hän oli selvinnyt ennenkin, joten niin nytkin. 

Ainoa miinuspuoli kirjassa on se, että takakansi lupaa Jackin kuuntelevan "sodan runtelemien hotellivieraiden tarinoita". Näitä vieraita on vain muutama, olisin kaivannut heitä lisää. Herra Wallacen vierailu on yksi ehdottomista lempikohtauksistani, se on niin koskettava ja kaunis. Olisin mielelläni lukenut monesta muusta henkilöstä, joka tulee syrjäiselle saarelle etsimään ja löytämään kuka mitäkin. Saaren maisemat ovat sen verran eksoottiset, että olisin mieluusti viettänyt enemmän aikaa kirjan nykyhetkessä. Ehkä taistelulentokuvauksia olisi voinut olla vastaavasti hitusen vähemmän, vaikka en pitänytkään niitä tylsinä tai niiden lukumäärää liiallisena.

Hyvää Hotelli Tulagissa on oikeastaan kaikki. Jack on sympaattinen hahmo, jonka maailmaan on helppo sujahtaa mukaan. Pidin myös muista hahmoista, hämmästyttävää kyllä mutta kukaan ei ollut ärsyttävä. Hahmot ovat keskenään hyvinkin erilaisia mutta kaikki uskottavia. Heihin myös tutustutaan paremmin kuin pintaraapaisulla, mikä tietysti tuo syvyyttä sekä heihin että tarinaan. 

Mielestäni kirja on hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Jackin lapsuus- ja nuoruusaika, sotakokemukset ja nykyhetki vuorottelevat sujuvasti. Tapahtumapaikat ovat nekin todella vaihtelevia eri puolilla maailmaa. Tässä tapauksessa hahmojen ja paikkojen moninaisuus on etu, sillä mikään ei ylikorostu vaan kaikki limittyy yhteen ja tuntuu kuuluvan tarinaan. 

Hotelli Tulagi on kirja jota suosittelen ihan kaikille. Se on tunteita herättävä mutta ei ylisentimentaalinen. Jackin elämän muuttuminen, suunnan katoaminen ja itsen uudelleen etsintä ovat koskettavaa luettavaa. Lukiessa koin tunteita laidasta laitaan, välillä itketti tai tuntui muuten surulliselta, välillä nauratti, toisinaan jännitti, joskus suututti.

Sitruuna Kustannus on itselleni uusi tuttavuus, mutta pari ensimmäistä lukemaani kirjaa vakuuttavat laadullaan. Suljettu talveksi - kirjasta on tulossa postaus myöhemmin. Hotelli Tulagi on luettu myös Kirjanurkkauksessa sekä Satun luetuissa.




7 kommenttia:

  1. Mukavaa, että tämä romaani saa edelleen lukijoita! Itse luin sen silloin, kun kirja ilmestyi englanniksi ja yllätyin myös itse pitäessäni niin paljon. Tämä oli todella mielenkiintoinen lukukokemus ja Jackin saarella ja sen maisemissa olisi viihtynyt pidempäänkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt kirjan historiasta ja hämmästyinkin suuresti huomatessani että tämähän onkin käännöskirja. Onneksi se suomennettiin, olisinko mahtanut törmätä siihen ikinä ellei se olisi kutsunut kirjaston uutuushyllystä.

      Ihan varmasti lukisin jos tulisi jatko-osa, "10 vuotta myöhemmin saarelle saapuu joukko ihmisiä..." :)

      Poista
  2. Hei!

    Onpa aivan mainiota lukea tällainen arvio kirjastani - olen syvästi kiitollinen kauniista sanoistasi ja kovin tyytyväinen siihen, että 12 vuoden kirjoitustyö sai aikaan hyvän lukuelämyksen.

    Hyvää kevättä kaikille,

    Heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, kiitos kommentista :) Ja kiitos kirjasta, on ilman muuta yksi parhaista mitä olen lukenut pitkään aikaan!

      Poista
    2. Tuo on aina yhtä jännä kuulla. Kun elin tarinan kanssa niin kauan, oli vaikea ymmärtää, että uudelle lukijalle se voi olla noin kiinnostavaa luettavaa. Arviosi oli muuten yksi tarkimmista - Amazonissa ja suomalaisissa blogeissa on pari joista näkyy, että arvioija on todella pohtinut kirjan teemoja,

      Poista
    3. Kiitos :) 12 vuotta on hurjan pitkä aika mutta onpa lopputuloskin sitten viimeisen päälle kunnossa!

      Poista
  3. MIssä tässä on se tykkäyspainike... Joo mutta tosiaan, kymmenisen vuotta kirjoitin ja taustoitin. Pari vuotta menikin sitten toimitustyössä, kaksi amerikkalaista ja yksi englantilainen kustannustoimittaja sen puunasi. Suomalaisen kustantajan löytäminen vei kaksi vuotta (!) mutta toi tullessaan Seppo Raudaskosken, jonka käännös on todella erinomainen. En mitenkään olisi saanut itse aikaan noin sujuvaa.

    VastaaPoista