Viimeiset testit jakaantuivat kahdelle viikolle. Jostain syystä Kisakallion testipäivä olikin jo edellisellä viikolla, ei samalla kuin TalviJuoksusarja. Ei se sinänsä haitannut, tuskin tulokset olisivat viikkoa myöhemmin olleet kovin erilaiset.
Eri testikerroilla on tullut parannuksia eri osioihin, niin tälläkin kertaa. Vaihteeksi hypyt paranivat eniten, vauhditon pituus 16 cm ja 5-loikka kahden askeleen vauhdilla 27 cm. Tekniikka ja ponnistusvoima kaipaavat edelleen tehoa mutta hyvä kun senttejä tuli lisää.
Heitot myös olivat kohtalaisen hyviä. Neljän kilon kuulamme oli mennyt rikki, ja se oli paikattu ilmastointiteipillä. Eli siis kuula oli kokonaan teipattu. Pään yli taakse sain heitettyä hyvin, tulos parani 20 cm. Sen sijaan heitot eteenpäin eivät sujuneet. Ensimmäisellä ja viimeisellä yrityksellä kuula lipesi käsistä, joten vain yksi onnistui. Tulos oli siihen nähden kohtalainen, jäin ennätyksestä 15 cm. Vähän harmittaa mutta ei voi mitään.
Juoksuradalla vauhti oli suunnilleen sama kuin viime kerralla. 20 metriä paikaltaan kulki kolme sadasosaa hitaammin, lentävällä lähdöllä ero oli huonompaan suuntaan kaksi sadasosaa. Ero oli niin pieni että en ole pettynyt.
Sisätilan testeistä lopputulema on siis se, että 3/6 parani ja muutkin olivat vain vähän heikompia kuin ennätykset. Ainahan voi ajatella, että jos joskus tulisi se päivä että olisi kaikissa lajeissa hyvä päivä ja tekniikka tallella...
Eilen lauantaina juostiin TalviJuoksuSarjan viimeinen osakilpailu. Olin mukana kahdessa ensimmäisessä, sitten jäi kaksi välistä, toisella kertaa olin töissä ja toisella kipeä. Jännitti lähteä neljälle kilometrille, monestakin syystä. Olin tammi-helmikuussa kuukauden kipeänä, sitten kolme viikkoa terveenä ja nyt taas on ollut nuhaoireita parin viikon ajan. Sykemittarini oli kolme viikkoa huollossa, ennen sinne menoa se ei löytänyt sykkeitä joten liki kahteen kuukauteen ei ollut dataa suorituksista. Ei ollut mitään käsitystä siitä, millaisessa juoksuvauhdissa mahdan olla.
Kisapäivä oli kolea, pakkasta pari astetta ja lisäksi tuulista. Tietysti tuli pukeutumisongelma... Puin paljon päälle, ja jätin välikerroksen pois lämmittelyn ajaksi. Juoksin radalla 1,2 km ja totesin ettei tullut kylmä. Lämmittelyssä kilometri meni seitsemään minuuttiin, yllätyin että niinkin kovaa, sykkeet tietysti olivat 165-luokkaa eli menin porukan mukana liian kovaa.
Itse kisa meni hyvin. Alun kaksi kilometriä päästiin myötätuuleen ja iso osa alamäkeen. Tarkoitukseni oli taas lähteä varovasti mutta taas epäonnistuin... Ensimmäinen kilometri kulki aikaan 6,02 eli nopeammin kuin koskaan ennen lukuunottamatta vetotreenejä. Säikähdin vähän, että tuleeko noutaja. Tiedostin että paluumatka on pääosin ylämäkeä kovaan vastatuuleen, joten sinne pitää jättää voimia. Rauhoitin tahtia niin että toiseen kilometriin kului 6,27. Ratkaisu taisi olla oikea. Kolmas kilometri oli alkuun loivaa ja sitten vähän jyrkempää ylämäkeä, se oli luonnollisesti hitain 6,49. Neljäs kilometri alkoi ylämäessä ja päättyi erittäin loivaan alamäkeen. Vaikka syke oli mäen päällä korkeimmillaan, sain silti pidettyä juoksutahdin itselleni reippaana ja sellaisena, ettei vauhti hyytynyt viimeisillä sadoilla metreillä. Neljännen kilometrin aika oli 6,31.
Aika parani edelliskerrasta 27 sekuntia ollen nyt 26,01. Keskivauhdiksi tuli uusi ennätys 6,27. Jälkeenpäin tietysti vähän mietitytti, että entä jos olisi ollut tyyntä, tai olisinko jossain kohtaa voinut nipistää kaksi sekuntia kovempaa... No, turha jossitella, liki puolen minuutin parannukseen voi olla tyytyväinen. Keskisyke oli 181 eli on menty niin kovaa kuin on päästy. Tässä on nyt kuitenkin pohjat, joita voi sitten ensi talvena lähteä parantamaan.
Tänään kävin juoksemassa pitkää pk-lenkkiä. Siinä huomasin, että vauhtireservini on liian kapea. Pk-lenkillä keskivauhti oli 7,42 keskisykkeellä 156. Eli rauhallisen ja kovan vauhdin ero on yksi minuutti ja viisitoista sekuntia per kilometri. En silti huolestu. Juoksuharrastusta on takana kaksi ja puoli vuotta, josta ensimmäisen puolitoista vuotta juoksin vain tasavauhtisia lenkkejä. Juoksuvetoja on ollut mukana vasta viime keväästä. Vuodessa ei voi odottaa hillitöntä kehitystä. Eiköhän vauhdit parane sitä mukaa kun harrastusvuosia kertyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti