Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 

Norjankielinen alkuperäisteos Vinterstengt (2011)

Suomentanut Tiina Sjelvgren

Sitruuna Kustannus 2015

354 s. 

Suljettu talveksi on Lasiavain-palkintonsa ansainnut. Se on vetävä, jännittävä perusdekkari. Se on suomennettu todennäköisesti palkinnon takia, mikä on toisaalta harmi, sillä kyseessä on sarjan seitsemäs osa. Välillä lukiessa huomaa, että näin on, tulee olo että lukijan pitäisi tietää joitain asioita aiemmista osista. Henkilöhahmoja ei esitellä kovinkaan perusteellisesti vaan lukijan on pääteltävä yksittäisistä lauseista ja lausahduksista, millainen historia hahmoilla on. 

William Wisting kollegoineen saa tutkittavakseen mökkimurhan. Tapaus osoittautuu visaiseksi ja saa eriskummallisia käänteitä. Heti aluksi ruumis katoaa löytyäkseen myöhemmin ja pian taivaalta tipahtelee kuolleita lintuja. Ruumiitakin löytyy lisää. Wisting saa lisähuolia, kun hänen tyttärensä Line tulee vedetyksi mukaan, monellakin tapaa. Kaiken lisäksi tutkinta laajenee ja Wisting joutuu lähtemään ulkomaille ottamaan selkoa asioista. Vähitellen palaset kuitenkin alkavat loksahdella kohdilleen.  

"Oletko kunnossa?" hän kysyi. 

Line nyökkäsi ja Wisting ymmärsi, että niin todellakin oli. Hän oli todistanut vastaavaa ennenkin. 

Wisting astui muutaman askeleen kauemmaksi ja käänsi katseensa veneeseen. Se hankasi sileäksi hioutuneita rantakiviä vasten ja keinui levottomasti puolelta toiselle aina aallon lyödessä rantaan.

Veneen peräpäässä makasi kuollut mies. Lokkien jäljiltä hänellä oli suuria märkäpaiseita kasvoissa. 

Veneessä oli niin paljon vettä, että se ulottui miestä lantioon saakka. Hänen musta takkinsa oli auki. Sen alla oli harmaa villapaita, joka oli yltä päältä veressä. 

Pidin erityisesti mökkialueesta ja sen kuvaamisesta. Syysmyrskyt, voimakkaat aallot, tunkeileva pimeys ja takkatuli ovat mitä mainioimpia tunnelmanluojia. Pidin siitä, mitä Line kokee ja tuntee asetuttuaan karuun mökkiin. Kuvauksista tuli mieleen saaristo, vaikka sellaisessa ei ollakaan.

William Wisting on jotenkin sympaattinen poliisihahmo, vaikka hän onkin vähän teflonia. Se johtuu ehkä siitä, että kyseessä on tosiaan jo seitsemäs kirja. Horstilla on kaikki syy olettaa lukijan lukeneen myös aiemmat osat ja tutustuneen Wistingiin silloin, siksi tässä ei anneta paljoakaan uutta tarttumapintaa. Toisaalta Wisting on miellyttävä hahmo, koska hän on kerrankin poliisi ilman sen suurempia perhe- tai päihdeongelmia. Hän on tyttärestään välittävä isähahmo, jolla sujuu hyvin myös kollegoiden ja pomon kanssa. 

Suljettu talveksi ei ole vuosisadan lukukokemus eikä tarjoa mitään ennennäkemätöntä, mutta toimii. Ja saa kaipaamaan lisää Wistingin tutkimuksia. 

Kirja on luettu myös blogeissa Mummo matkalla, Kirjallisia ja Luin viimeksi.