Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu

Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu
Otava 2015
191 s.

Kirjailijan kanssa - lukupiirissä on ensi viikolla vieraana Taina Latvala. En ole aiemmin hänen kirjojaan lukenut, joten nyt oli mainio syy tarttua uuteen Ennen kuin kaikki muuttuu - kertomuskokoelmaan. 

Kokoelma jakaantuu kolmeen näytökseen, mukana on myös väliaika. Näytösten novelleissa esiintyvät usein samat henkilöt eri tilanteissa ja eri näkökulmissa, siksipä teos tuntuu enemmän romaanilta kuin novellikokoelmalta. 

Päähenkilöt ovat aika lailla eksyksissä. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat, ja kaikki se on tavattoman pelottavaa. Lukijana tekisi mieli välillä tarttua henkilöitä olkapäihin, ravistella ja huutaa päin heidän kasvojaan että "uskalla kokeilla, uskalla antaa mennä". On hämmentävää mutta samalla koskettavaa lukea, kuinka kilpikonnan hankkiminen tai kihloihin meneminen tai kaupassa käyminen yhdessä poikaystävän kanssa saa ihmisen lukkoon. 

Usein käy niin, että henkilöhahmo haluaisi jotain tapahtuvan, haluaisi liikettä elämään. Ei isoa muutosta, se on liian pelottavaa. Mutta kukaan ei tiedä, millainen muutos on liian iso. Se selviää vain kokeilemalla, mutta liian moni on liian pelokas kokeillakseen. Moni pelkää, että jos huominen on erilainen niin hänkin ihmisenä on erilainen, ei enää sama. Ja se on pelottavaa. 

Tutkailin pitkään ruokalistaa mitään näkemättä. Tilasin samaa mitä aina Suomessakin, tuorejuustoa pinaattikastikkeessa.

Novellit ovat keskenään hyvinkin erilaisia mutta kuitenkin tietyllä tapaa samanlaisia. Ne lähtevät liikkeelle rauhallisesti, sitten vauhti kiihtyy vähitellen kunnes loppupuolella tunnelma tiivistyy ja lukija yllätetään. Yllätykset ovat toisinaan pieniä, toisinaan isoja, joskus vähän huvittavia, joskus järkyttäviä. Lukijana ei pääse tylsistymään, kun ei yhtään voi aavistaa mihin mikäkin tarina päätyy. 

Emme puhuneet taksissa mitään. Ajattelin, miten se oli maannut sängyssään koko päivän kykenemättä nousemaan ja itkenyt otsa hiessä pystymättä huutamaan meitä apuun. Oliko se voinut kuolla nälkään tai janoon, oliko se voinut kuolla pelkoon?

Kotona tuoksui uni ja tahmeat tapetit. Keittokomerossa odottivat likaiset astiat, marmeladin tahrat lautasella, kaksi hiljaista mukia pöydän reunassa. Melkein tunsin sen sylissäni minua vasten, sen pienet nihkeät kainalot, sen veikeän vartalon. Hymyillessään se näytti aivan samalta kuin Johnny vauvakuvissa, sillä oli kiltit siniset silmät ja posket iloa täynnä.

Pidin kirjasta, se ei nouse suosikkikokoelmieni joukkoon mutta on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se on ohut niin sen voi lukea kertarysäyksellä, suosittelen kuitenkin lukemisen jakamista useammalle päivälle jotta ehtii sulattelemaan tapahtumia. Tapahtumia kun on yllättävän paljon siihen nähden, kuinka vähän lopulta mikään muuttuu henkilöiden elämässä. 

Kirjan ovat lukeneet muun muassa Kaisa, Tani, Mai Laakso ja Anneli Kajanto.

 

Nicola O'Byrne: Öppna mycket försiktigt

Nicola O'Byrne: Öppna mycket försiktigt
Teksti Nick Bromley
Englanninkielinen alkuperäisteos Open Very Carefully (2013)
Ruotsiksi kääntänyt Carina Gabrielsson Edling
ABC Forlag 2013
28 s.

Törmäsin niin riemastuttavaan kuvakirjaan etten voi olla postaamatta siitä. Olin tutustumassa Hiekkaharjun kirjastoon, jossa kokoelma on täysin ruotsinkielinen. Kahvitauolla selasin paria kuvakirjaa kunnes pysähdyin tähän. Luin kirjan neljä kertaa peräkkäin ja joka kerta nauratti yhtä paljon. Ja nauratti iltapäivällä, vielä illallakin. 

Tarinan kertoja alkaa lukea satua Rumasta ankanpoikasesta. Hän ei pääse alkua pidemmälle ennen kuin kirjaan ilmestyy satuun kuulumaton hahmo. Se on KROKOTIILI!

Eikä mikä tahansa krokotiili vaan kirjaimia syövä! Sen lempikirjaimet näyttävät olevat o ja s. Pipopäinen ruma ankanpoikanen hermostuu; ei saa syödä kirjaimia! Tilanne pahenee kun krokotiili alkaa syödä kokonaisia lauseita. Lukijaa ohjeistetaan ravistamaan kirjaa, jotta krokotiili saataisiin lähtemään pois. Se ei lähde mutta nukahtaa. Ankanpoikanen käyttää tilaisuuden hyväkseen ja...

... piirtää krokotiilille balettiasun! Tästäkös tämä hermostuu; asia on sillä tavalla että krokotiilit EIVÄT tanssi balettia. Lukijaa ohjataan ravistelemaan kirjaa, josko sillä keinolla saataisiin kutsumaton vieras pois. Kun krokotiili lopulta lähtee, se tekee sen todella yllättävällä tavalla.

Tässä on nyt kuulkaa sellainen lastenkirja, josta olen kertakaikkisen riemuissani. Aivan täydellinen tarina, hauska, jännittävä ja yllätyksellinen. Kuvitus on erittäin hyvä, vaikka paljoa muuta ei ole kuin krokotiili ja pipopäinen ankanpoikanen. Todella, nauroin ääneen tätä lukiessa, ja vaikka luin sen yhteensä kuusi kertaa olin joka kerta yhtä ilahtunut. Toivon totisesti, että joku kotimainen kustantamo huomaisi kirjan ja se suomennettaisiin mitä pikimmin.

Juoksemassa: Bodom Trail

Kello soi 6.15. Reppu on pakattu edellisiltana, kisavaatteet katsottu valmiiksi. Lähijuna lähtee klo 7.28, vaihto Pasilassa, Espoon keskuksessa vaihto junasta bussiin. Bussissa suurin osa matkustajista juoksuvaatteissa, hymy kasvoilla. Vantaalla sataa, voi ei. Espoossa paistaa aurinko, jee. Yhdeksältä perillä kisapaikalla. Tuulee lujaa ja kylmästi, mietityttää lähteäkö matkaan sittenkin takki päällä vai suunnitelman mukaan ilman? Tuhatkunta juoksijaa paikalla, tunnelma rento. Viidessä ryhmässä lähdetään matkaan. Kaksi tuntia ja urakka on ohi. Raskasta, rankkaa, ihanaa, palkitsevaa.  

Neljän naisen juoksuporukallamme on oma Facebook-ryhmä, jossa keskustellaan sitä sun tätä ja linkitetään tapahtumia. Helmikuussa sinne putkahti linkki Bodom Trailiin kommentilla "mennäänkö tänne". Kyllä mentiin, kolmen naisen voimin. 

Pururadalla olen juossut paljonkin mutta poluilla vähän. Toissakesänä joitakin lenkkejä ihan vaan siksi, että osa syksyisestä Pirkan Hölkästä juostaan poluilla. Sitten uudestaan tänä keväänä, sen jälkeen kun lumet olivat sulaneet ja polut kuivuneet. Täytyy kyllä sanoa että turhaan odotin kuivumista, siihen malliin kuravelliä oli Bodomin poluilla :) Maastokin oli hurjan paljon mäkisempää kuin mihin olen tottunut, tuntui että 12 kilometrin lenkistä kymmenen kilometriä oli ylämäkeä, kilometri alamäkeä ja kilometri tasaista. Osa ylämäistä oli pitkiä, osa jyrkkiä, osa molempia. Omalta osaltani Trail Run oli kyllä puoliksi Trail Walk... Virallinen loppuaika 1.55,41. Keskivauhti yli minuutin hitaampi kuin normaalisti polkulenkeillä - tai voinko puhua normaalista kun kokemusta on noin kymmenen lenkkiä - 9 minuuttia 41 sekuntia per kilometri. Syke silti noin 20 pykälää korkeampi kuin muilla polkulenkeillä, keskisyke peräti 178. Kyllähän sen takamuksessa tuntee että on tullut kiivettyä rinteitä ja kallioita :) 

Reitti siis vähän yllätti mutta yhtään ei kaduta että osallistuin. Bodom Trail on klassikkotapahtuma, ja olin etuoikeutettu kun mahduin tuhannen osallistujan joukkoon. Harmi että osallistujamitalia ei saanut, mutta hieno tuubihuivi tuli. 

Tapahtuman järjestelyt toimivat kaikin puolin erinomaisesti. Etukäteen tuli sähköpostissa ohjeet, jotka ensikertalaisena koin hyvin selkeiksi. Iso plussa siitä, että viestissä oli kerrottu julkiset yhteydet kisapaikalle ja niiden lähtöajat. Helpotti huomattavasti suunnittelua! Kisapaikalla olin tuntia ennen kuin ensimmäinen ryhmä lähti liikkeelle, numerolappujen jaossa oli pitkähkö jono joka kuitenkin eteni nopeasti. Sain mukaan myös juoksuporukkamme muiden osallistujien numerot, he kun tulivat kauempaa ja saapuminen jäi vähän viime tinkaan. Sain myös meille kaikille jaettavat huivit, energiageelit ja urheilujuomatiivisteen. Kuulutukset kuuluivat selkeästi ja niissä annettiin paljon tärkeää tietoa. Ei siis ollut pelkkää hengen nostatusta vaan täyttä asiaa huumorilla höystettynä. Reitistä sanottiin että jos merkinnät hukkuvat niin sitten kääntyminen 180 astetta ja takaisin edelliselle merkinnälle. En tiedä oliko kenelläkään suunnistustarvetta, nauhoja oli mielestäni riittävän tiheään. Vain yhdessä kohtaa kallion päällä mietin, mihin suuntaan jatkaa. Muut kisaajat tiesivät ja siinäkin kohtaa oli reittimerkintä näkyvissä vähän matkan päässä. 

Muutama tunti tapahtuman jälkeen on vielä vähän tyhjä olo eikä päässä liiku paljoa. Eteneminen oli todella raskasta, itse asiassa petyin kun en jaksanut kävellä mäkiä nopeammin tai juosta niitä ylös. Toisaalta kiinnostaa, että jos talvella kävisi aiempaa ahkerammin punttisalilla niin miten se vaikuttaisi polkujuoksuun? Voipi olla että ensi talvena taas mietitään porukalla, josko mentäisiin Bodom Trailiin myös ensi keväänä. Kenties hiukan vähemmän kuraisiin oloihin...

Suuri juoksu ja maraton -kirja

Suuri juoksu ja maraton -kirja
Suomennos Eero Sarkkinen
Docendo 2015
192 s.
Kustantajalta saatu arvostelukappale

Kevät! Tarkoittaa sitä että juoksukausi alkaa, tarkemmin sanoen ylihuomenna. Silloin kirmataan lappu rinnassa Espoossa Bodom Trailissa. Kesäkauden kilpailumäärä ei ole vielä tiedossa, mutta jokunen puolimaraton tullee kipitettyä. Ja pian eli toukokuun lopussa on taas maratonyritys Tukholmassa. Kisakaudella treenaamiseni muuttuu hieman ja samalla alan jo suunnitella treeniohjelmaa syksyksi.

Docendo on julkaissut kiitettävään tahtiin erilaisia liikunta- ja hyvinvointikirjoja. Minua ne tietysti kiinnostavat kovasti, eivät pelkästään juoksukirjat. Katalogista laitoin toki merkille Suuren juoksu ja maraton -kirjan. Kahden ja puolen vuoden jälkeen koen yhä olevani juoksijana aloittelija, joten ammattilaisten neuvot ovat aina tarpeen. 

Kirja alkaa tiiviillä tietopaketilla ihmiskehon toiminnasta, siitä mitkä osat ovat käytössä juostessa. Tyypilliseen tapaan kuvituksena on poikkileikkauksia lihaksista ja sisäelimistä. Pidin siitä, että esitellyt kehonosat on nimetty tarkasti. Esimerkiksi polven kohdalla näytetään, mistä kaikesta polvi koostuu ja miten mikäkin osa sijoittuu. Joka kohdassa näytetään tietolaatikossa liikelaajuudet, joten lukija voi itse verrata liikkuuko hänen nilkkansa, keskivartalonsa tms. niillä tavoin miten sen on mahdollista liikkua.

Paljon on samaa mitä muissakin juoksuoppaissa eli kuvia oikeasta juoksuasennosta ja keinoja asennon parantamiseen, tietoja sopivista kengistä ja vaatetuksesta, lihaskuntoharjoitteita sekä kehonhuoltoa. Ison kiitoksen annan lämmittelyosiosta. Usein kehotetaan kävelemään/hölkkäämään kymmenisen minuuttia ennen varsinaista treeniä. Tässä kerrotaan tarkemmin, mitä lämmittely ja myös jäähdyttely tekevät keholle, lisäksi annetaan liikevaihtoehtoja molempiin. 

Huonoa tai ehkä pikemminkin ajattelematonta on kirjassa esitetyt aika- ja vauhtiohjeet. Harva aloittelija kykenee juoksulenkkiin, jossa aloitetaan juoksemalla 1,6 km 9 minuutissa eli kilometri alle kuudessa minuutissa. Tästä vauhtia pitäisi nostaa 30 sekunnilla jokaista kolmen kilometrin jaksoa kohti. Eli reilun seitsemän kilometrin jälkeen vauhdin pitäisi olla noin viisi minuuttia / kilometri! On siinä aktiiviharrastajallakin tekemistä... 

Hiukan kritisoin myös maratonin jälkeistä seitsemän viikon pituista palautus- ja uudelleenkäynnistysohjelmaa. Kun kilpailu on päivänä 1, on seuraavana päivänä ohjelmassa kävelyä 20 minuuttia. Ja muuten päivien 2-7 aikana peräti neljä treenikertaa, vaikkakin lyhyitä. Kilpailua seuraavalla viikolla on jo pari hölkkäkertaa sekä uintia ja pyöräilyä. Sinänsä harjoitukset on mahdollista tehdä kevyenä, mutta silti niitä on mielestäni hurjan paljon. Etenkin kun samalla sivulla sanotaan, että harjoittelua pitäisi välttää pari päivää kilpailun jälkeen. Toisaalla neljän viikon pituinen maratonin palautusohjelma ehdottaa kilpailupäivän jälkeiselle päivälle tunnin kävelyä, toiselle palautumisviikolle viisi treenikertaa ja kolmannelle viikolle peräti kuusi harjoituskertaa! Rohkenen olla eri mieltä. Ainakaan tällaiselle, joka juoksee tai yrittää juosta yhden tai kaksi maratonia vuodessa, ovat tuollaiset palautumisohjelmat murhaavan rankkoja. 

Lähes jokaisen esitellyn asian yhteydessä on osio "reittisi menestykseen". Useimmiten reitillä on 5-6 vaihetta, joissa edetään tavallaan alusta loppuun, tyyliin ensimmäisessä laatikossa asetetaan tavoite ja viimeisessä annetaan kehon palautua kisan jälkeen. Tiellä kohti menestystä kiinnitetään huomiota siihen, että tekeminen olisi sekä monipuolista että turvallista.

Vaikka jokainen juoksija käyttää samoja ruumiinosia (lihaksia, jänteitä, luita, nivelsiteitä, sydäntä ja keuhkoja), yksikään ihminen ei reagoi treeniin täsmälleen samoin kuin toinen. Lisäksi ihmiset nauttivat juoksun eri puolista: toisille mäkijuoksu on helppoa, kun taas toiset ovat parempia pitkillä matkoilla. Tämän kirjan ohjelmat on tarkoitettu opastamaan sinua. Jos ymmärrät, kuinka kehosi suoriutuu juoksun erilaisista vaatimuksista, voit kehittää palkitsevan ja toimivan treeniohjelman, joka on räätälöity juuri omille vahvuuksillesi ja heikkouksillesi.

Juuri tästä juoksussa on kyse. Aina ei ole helppoa, mutta heikkouksia on mahdollista parantaa. Mikä tahansa osa-alue kun kehittyy, antaa se lisämotivaatiota. On tavoite sitten juoksutapahtuma tai omaksi iloksi juokseminen, iloisia hetkiä tarvitaan jotta harrastus jatkuu.  

Kaiken kaikkiaan Suuri juoksu ja maraton -kirja on selkeä tietopaketti sekä vasta-alkajalle että pitempään harrastaneelle. Onhan siinä Dorling Kindersleyn kirjoille tyypillistä laajan maallikkoyleisön tavoittelua, eli paljon värikuvia ja lyhyitä tekstiosioita, mutta asia on hyvää. Tukholmaa varten ei enää ehdi, mutta seuraavalle maratonille aion kokeilla kirjan kahdeksanviikkoista maratonohjelmaa. Siinä viikkokilometrimäärät ovat inhimillisiä ja lenkit monipuolisia.

Päivää pitkästä aikaa! Ja terveisiä Vantaalta

Blogissa on ollut hiljaiseloa jonkin aikaa ja siihen on hyvä syy: olen tehnyt muuttoa Lohjalta Vantaalle. Avaimet uuteen asuntoon hain vappuaattona, ja kuvittelin siirtäväni suuren osan tavaroista uuteen osoitteeseen vappupäivän ja viikonlopun aikana. Toisin kävi, sillä tulin kipeäksi vappuaattona. Suunnitellun viiden autokuormallisen sijaan sain tuotua kolme, lisäksi suunnittelemani n. 80 km:n polkupyöräajelu piti jättää tulevaan viikonloppuun. Toivottavasti olen silloin siinä kunnossa että saan ajettua pyörän, se kun ei taida mahtua henkilöautoni peräkonttiin.

Kuten kuvasta näkyy, kirjat ovat pääseet uuteen kotiin :) Ainoa hankaluus on se, että Lohjalla tilanjakajana toiminut hyllykkö on aivan liian pieni. Se oli pieni jo silloin kun kirjoja oli molemmilla puolilla, joten turha edes yrittää jos sen laittaa seinän viereen. Yksi ensimmäisistä projekteista näyttääkin tältä: 1. Osta kirjahylly. 2. Kokoa se. 

Kirjojen lisäksi toin paljon vaatteita, vähän astioita ja patjan. Selviytymisleiri on valmis. 

En taida ainakaan tällä viikolla ajaa arkena Lohjalle vaan menen viikonloppuna pakkaamaan lisää. Olo alkaa nyt vasta olla suhteellisen normaali, tosin ruoka ei maistu vieläkään joten energiat ovat vähissä. Onneksi on tullut jääkiekkoa mitä katsoa läppäriltä, niin on ollut hyvä syy miksi en ole purkanut kaikkia vaatteita kaappeihin. Sitä paitsi täytyy lukea Lohjalta lainassa olevat kirjat ennen kuin muutan sieltä kokonaan pois... 

Työt Tikkurilan kirjastossa alkoivat maanantaina, kivaa on ollut. Paljon tietysti asiaa ja uusia ihmisiä mutta olen kokenut olevani tervetullut. Sähköinen kalenterini olikin buukattu jo yli puolilleen ensimmäisten kolmen viikon osalta :) Tiedossa on kirjastovierailuja eri puolilla Vantaata sekä työpajoja ja niiden suunnittelua.

Tässä vähitellen alan ottaa uutta kaupunkia haltuun. Matkakortin hankin tänään, kirjastokortin eilen :) Tikkurilan kaupat ja palvelut alkavat olla puolituttuja, pikkuhiljaa laajennan reviiriä. Kunhan saan polkupyöräni tänne niin sillä on kiva kierrellä ympäriinsä. Jos siis lämpenisi se verran että tarkenee olla ulkona... Mutta hyvillä mielin on uusi ovi avattu, ja eiköhän tässä kohta saa lainattua ensimmäisen kirjan Vantaan kirjastosta, varauksia olen toki jo tehnyt :)