Pierre Lemaitre: Alex

Pierre Lemaitre: Alex
Ranskankielinen alkuperäisteos Alex (2011)
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva 2015
405 s.

Alex kiinnitti huomioni jo keväällä, kun selailin kirjakatalogia. Esittelytekstin perusteella se vaikutti erittäin kiinnostavalta. Hämmennyin kuitenkin kovasti kirjan ilmestyttyä, kun HelMet-verkkokirjasto kertoi kirjan olevan Verhoeven-trilogian toinen osa! Lähetin kustantamolle nettipalautteena kysymyksen, miksi suomennosta ei aloitettu ykkösosasta, ranskaksi nimeltään Iréne. Kolmas osa on ranskaksi nimeltään Camille. Vastausta en ole saanut, ainakaan vielä.

Päähenkilö on ylikomisario Camille Verhoeven, mies joka herättää muissa ihmisissä monenlaisia tunteita. Hän on kokenut valtavan henkilökohtaisen tragedian (josta oletettavasti kerrotaan ykkösosassa, ajatellen että hänen vaimonsa nimi on Iréne...), lisäksi hänen yllään on tunnetun taiteilijaäidin varjo. Kaiken huipuksi hän on vain 145-senttinen. 

Poliisi saa selvitettäväkseen tavallisen oloisen sieppauksen. Pian tapaus muuttuu kummalliseksi. Kukaan ei tunnu kaipaavan siepattua jonka henkilöllisyys ei millään selviä, lunnaita ei vaadita, silminnäkijoitä on vain yksi ja hänkin huono... Kuvio aukenee pala kerrallaan, kunnes poliisi saa huomata että kuva onkin kaikkea muuta kuin selvä. Verhoeven kollegoineen joutuu mukaan kissa ja hiiri - leikkiin, jossa yllätyksiä riittää loppuun saakka.

Hänet valtaa jonkinlainen ahdistus, sitä on vaikea kuvailla, hän etsii oikeaa sanaa, jotenkin.... sähköistynyt tunne. Irènen takia. Hän kääntyy ja katsoo autiota katua. Hänen lävitseen käy väristys kuin sähköisku. Hän ymmärtää. Tähän saakka hän on vain tehnyt työtään, järjestelmällisesti, tehokkaasti ja kokemustaan hyödyntäen, hän on vain täyttänyt hänelle asetetut odotukset, mutta nyt hän tiedostaa ensimmäistä kertaa kouriintuntuvasti, että vain vajaa tunti sitten tässä paikassa siepattiin nainen, joka on lihaa ja verta, kirkuva nainen, jota hakattiin ja työnnettiin sisään pakettiautoon; tuo nainen on nyt vankina jossain, kauhuissaan ja ehkä kidutettuna, joka minuutti on nyt kallis, eikä hän itse pysty antamaan parastaan, koska hän haluaa pysytellä erossa koko jutusta, suojella itseään, ei halua tehdä työtään, työtä jonka on itse valinnut. Ja josta hän ei luopunut Irènen kuoleman jälkeen. Olisit voinut tehdä toisin, hän sanoo itselleen, mutta sinä valitsit tämän. Olet nyt tässä, juuri tällä hetkellä, eikä täälläolollesi ole kuin yksi ainoa oikeutus: sinun on löydettävä se siepattu nainen.

Camillen päätä pyörryttää. Hän nojaa toisella kädellä läheisen auton koriin ja löysää toisella solmiotaan. Saada tällainen jutttu niskoilleen eti taida olla hyväksi miehelle, joka menee niin helposti pois raiteiltaan toisten kärsimyksestä. Louis on ilmestynyt hänen viereensä. Kuka tahansa muu kysyisi: "Onko kaikki kunnossa?" Mutta ei Louis. Hän jää seisomaan Camillen lähelle ja katsoo muualle, niin kuin odotetaan oikeuden päätöstä, kärsivällisesti, liikuttuneena, levottomana.

Pidin kirjan erilaisuudesta. Okei, siinä on tiettyjä kliseitä mutta nekin ovat erilaisia kuin yleensä. Päähenkilöllä on tietenkin ongelmia henkilökohtaisessa elämässään, mutta Verhoeven ei ryyppää liikaa eikä hänellä ole naisongelmia. Hänellä on tietenkin hankaluuksia jonkun työtoverinsa kanssa, mutta tässä tapauksessa kyseessä on tutkintatuomari eikä kukaan niistä keitä hän tapaa työpaikalla päivittäin.

Juonikuvio on loistava. Kissa ja hiiri - tarinoita on nähty ennenkin, mutta mielestäni Alexissa kuvio pyöräytetään ympäri niin monta kertaa, että sitä ei voi kuin ihastella. Lukija saa ihmetellä kerran jos toisenkin, että kenen puolella sitä pitäisi olla, kun moni ei olekaan sitä miltä näyttää. Hyviksen ja pahiksen roolit muuttuvat moneen kertaan, kun henkilöiden toiminnan taustalta paljastuu uusia seikkoja. Itse tunnustan olleeni aivan kuutamolla ja yllättyneeni monta kertaa, yhtään en osannut arvata mihin tapahtumat johtavat. 

Yksittäisenä kirjana teos on loistava. Harmittelen silti edelleen sitä, että se on sarjan toinen osa. Siinä viitataan paljon ykkösosaan, mutta kovin tarkasti en halunnut kirjoittaa Verhoevenin kokemasta tragediasta siltä varalta että Irène suomennetaan myöhemmin. Arvaan myös, että henkilöhahmojen keskinäiset suhteet ovat saaneet perustansa jo ykkösosassa. Hahmot ovat kyllä aivan mahtavia, niin erilaisia keskenään ja ah mitä persoonia!

Alexista tykkäsi myös Annika K.  

Kuittaan tällä Kirja joka maasta - haasteesta Ranskan.