Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun
Schildts&Söderströms 2015
296 s.

Kirjassa eletään 1990-luvun alkua ja myöhemmin vuosikymmenen puoliväliä. Suomalainen Anna on Amerikka-fani, ja lähtee Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Hänellä on päämääränä hankkia hyvä ammatti ja amerikkalainen aviomies, siinä tie täydelliseen elämään. Miehen hän tapaa, mutta tämäpä onkin bangladeshilainen. Anna on hämmentynyt mutta ei voi tunteilleen mitään. 

Annalle yllätykseksi suhde syvenee avioliittoon asti. Yhtäkkiä hän on suuren valinnan edessä: jättääkö USA ja lähteä Bangladeshiin? Miehensä Taufiqin kanssa he tekevät sopimuksen, Bangladeshiin vuodeksi ja sen jälkee paluu Yhdysvaltoihin. Suomi on poissuljettu vaihtoehto, sinne Anna ei halua palata.

Bangladeshissa seurataan paitsi Annan myös Tasliman ja Delwarin elämää. Taslima on Taufiqin pikkuserkku, ja koska bangladeshilaisille suku on tärkeä tulee hänestä yksi Annan läheisimmistä ihmisistä. Hänen avioliittonsa on onneton, mutta ero ei tule kysymykseen. Hänellä kuitenkin on salaisuutensa, jonka hän tietenkin jakaa Annan kanssa.

Taufiqin isä on merkittävä poliitikko, ja tarinan kolmas näkökulma on autonkuljettaja-Delwarin. Delwar tulee erittäin köyhistä oloista, ja on aina haaveillut toimeentulosta nimenomaan autonkuljettajana. Annan muutettua Bangladeshiin Delwar kuljettaa tätäkin, ihmetellen länsimaisen naisen kummallisia tapoja. 

Samassa Bhabi tuli, syöksähti auton eteen vesipullo kädessään toivottaen "Hyvää huomenta!" banglaksi ja harppoi vauhdilla kohti etupenkkiä. Salaam jähmettyi kurkkuun, Delwar heitti rätin olalleen, hyppäsi avaamaan takaoven. Bhabi pysähtyi empien. Ei kai Bhabi todella aikonut tulla hänen viereensä etupenkille, Delwar seurasi patsasmaisesti paikallaan kuinka Bhabi lopulta kuin raskaan päätöksen tehneenä siirtyi kohti takaovea. Huojentuneena Delwar sulki oven ja istuutui kuskin paikalle. Bhabin tulisi sanoa minne ajetaan, Delwar odotti.

(...)

Ruuhka ei ollut kummoinen, pahin aamuruuhka oli jo ohi eikä lounasaika ollut vielä alkanut. Bhabi säpsähti kirjojen myyjän koputtaessa autonikkunaan, tuijotti epäuskoisena ruutuun liimautunutta naamaa. Hyvä että lasit olivat tummennetut, eikä myyjä nähnyt bideshiä. Bhabi siirtyi toiselle puolelle penkkiä koputuksen toistuessa. Onneksi valo vaihtui vihreäksi ja päästiin eteenpäin törkeää kaupustelijaa komentamatta, Delwar huokasi ja vilkaisi kyyditettäväänsä. Bhabilla oli miesten vaatteet päällään, vain tuo pitkä vaalea tukka paljasti hänet naiseksi, ehkä häntä ei häirittäisi kadulla, ei ainakaan nipisteltäisi.

Kirjasta jäi ristiriitainen olo. Siinä on paljon hyvää mutta olisin kaivannut jotain lisää. Ulkosuomalaisen elämää on mielenkiintoista seurata, mutta olisin lukenut mieluusti tarkemmin Annan arjesta etenkin Bangladeshissa. Nyt päällimmäiseksi jäi olo, että Anna vain istuu sisällä ja odottaa että vuosi kuluu loppuun ja he palaavat Yhdysvaltoihin. Torilla käymiset, juhlat ja muut jäävät liian yksittäisiksi tapahtumiksi. Hääjuhla kuvaa paikallisia perinteitä, mutta olisin halunnut sitäkin lisää. Mitä Bangladeshissa syödään, millainen on ruuhka, mitä torilla tapahtuu, millaisia rakennuksia siellä on?  Tuntuu, että liian iso osa siitä Annasta, joka Bangladeshissa liikkuu kodin ulkopuolella, nähdään Tasliman tai Delwarin kautta, ei Annan itsensä kokemana. Paikallisia ihmisiä edustavat Taufiqin sukulaiset, muut kohtaamiset ovat lyhykäisiä kuten sitaatissa eivätkä kunnolla kuvaa paikallisia oloja. 

Suhteessa Annaan Taslima ja varsinkin Delwar saavat melko vähän tilaa. Etenkin Delwariin olisin halunnut tutustua enemmän, hänen perheeseensä ja ajatusmaailmaansa sekä työpäiviin. Nyt hän pääsee alussa töihin, kuljettelee Annaa ja yhtäkkiä päätyykin naimisiin. Hän jää kovin pinnalliseksi hahmoksi. Uskon, että Annan osuutta tiivistämällä (tai kylmästi sivumäärää lisäämällä) Delwar olisi saanut lisää tilaa ja mahdollisuuden kasvaa.

Kirjan paras anti on kieli. Bruun käyttää kielikuvia taitavasti kuvaten tunnelmia osuvasti. Yksi suosikeistani on kohta, jossa Anna on menossa tapaamaan anoppiaan, ei ensimmäistä kertaa mutta ei vielä kovin monettakaan kertaa: "Astuessaan Andorkillan vanhimpaan taloon bougainvilleoita rönsyilevän portin taakse Anna suki hiuksiaan kuin arka kissa, joka nuolaisee tassujaan ennen anturoiden tarraamista liukkaaseen lattiaan."

Bangladesh on erittäin kiehtova maavalinta kirjaan. Minä ainakaan en tiedä siitä juuri mitään, hyvä jos pääkaupungin. Kirjailijaesittelyn mukaan Bruun on asunut parikymmentä vuotta ulkomailla, sitä ei kerrota että missä. Sen sijaan kustantamon sivuilla sanotaan hänen asuneen myös Bangladeshissa. Olisin toivonut kirjan imeneen tehokkaammin mukaansa, olisin halunnut Bangladeshin hyökkäävän silmille. Niin ei käynyt, vaan Kaikki mikä on sinun jäi odotuksiin nähden valjuksi.

Kirjan ovat lukeneet myös Mari Saavalainen ja Maisku, jotka molemmat pitivät siitä varsin paljon. 

Laitan tämän Kirja joka maasta - haasteen kohtaan Bangladesh.