Englanninkielinen alkuperäisteos Tales from outer suburbia (2008)
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Lasten Keskus 2015
89 s.
Kirjalliseen maailmaan on saatu uusi kummajainen, Shaun Tanin erikoinen mutta hieno Etäisten esikaupunkien asioita. Kirja on herättänyt keskustelua etenkin kirjastopiireissä. Monissa kirjastoissa se on luokiteltu lasten kuvakirjaksi, mutta sisältönsä puolesta se ei sovi aivan pienille. Joidenkin mielipide on, että sen pitäisi olla nuortenkirjoissa, huolimatta kuvakirjamuodosta.
Kirja koostuu monista pienistä tarinoista, joissa kaikissa tapahtuu jotain hiukan vinksahtanutta, jopa pelottavaa. Tutut asiat muuttuvat vieraiksi ja saavat outoja sävyjä. Kahvikuppiin mahtuva ulkomaalainen vaihto-oppilas asuu ruokakomerossa, mies kulkee kylänraitilla pukeutuneena avaruuspukuun, kylä on täynnä tikku-ukkoja joista kukaan ei tiedä mitä ne oikeastaan ovat ja miksi ne ovat siellä, jokaisessa talossa on ohjus, lapset matkustavat maailman reunalle...
Jotkut isommat pojat tykkäävät hakata niitä baseballmailoilla, golfmailoilla tai millä tahansa mikä osuu käteen, mukaan lukien uhrin itsensä irtiraapaistut raajat. Kun tähtää tarkkaan, hyvä isku lennättää pään - kasvottoman maamöykyn - ilmaan. Vartalo jää toimettomana pystyyn, kunnes se survotaan säleiksi kantapään ja asfaltin väliin.
Tätä voi jatkua tuntikausia riippuen siitä, montako ukkoa pojat löytävät. Mutta lopulta se lakkaa olemasta hauskaa. Siitä tulee tylsää, jotenkin raivostuttavaa, kun ne vain seisovat aloillaan eivätkä pane hanttiin. Mitä ne ovat? Miksi ne ovat täällä? Mitä ne tahtovat? Mäiskis! Mäiskis! Mäiskis!
Ainoat vastakaiut ovat ääni, joka syntyy kun kuihtuneet lehdet putoavat vanhoista puista tyyninä iltoina, ja satunnaiset reiät, joita ilmaantuu etunurmikoihin, tummat kolot kohdissa, joista maakokkareita on lähtenyt yöllä irti. Ja niinpä ne ovat paikoillaan taas, seisovat aitojen ja pihateiden vierillä, takakujilla ja puistoissa, hiljaiset vartiomiehet.
Ei siis ihan pienten lasten kamaa. Tarinat ovat kaikki tavallaan kauniita, mutta tunnelma on samalla uhkaava. Tarinat ovat kuin surrealistisia tuokiokuvia, joita katsoessa ei oikein tiedä mitä näkee ja mitä pitäisi nähdä. Arkinen muuttuu maagiseksi, unenomaiseksi kudelmaksi, jossa tosi ja epätosi sekoittuvat laittaen lukijan ihmettelemään, mitä tapahtui, mitä tuli luettua.
Erityisen hieno on kirjan kuvitus, joka on Shaun Tanin tekemä sekin. Kuvitus tuo upeasti esiin tarinoiden hengen ja vetää lukijan mukaan tuohon kummalliseen maisemaan. Tan on piirtänyt tarkasti ja yksityiskohtaisesti, joten kuvissa riittää paljon tutkittavaa.
Etäisten esikaupunkien asioista on kirjoitettu blogeissa Sininen keskitie, Oksan hyllyltä, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Hurja Hassu Lukija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti