Joakim Zander: Lähiö

Joakim Zander: Lähiö
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Orten (2015)
Suomentanut Maija Kauhanen
Tammi 2016
397 s.

Lähiö on itsenäinen jatko-osa menestyksekkäälle Uimarille. Kirjat eivät kuitenkaan ole "sisaruksia" vaan keskenään hyvin erilaisia. Se on mielestäni hyvä asia, sillä on aivan riittävästi kirjasarjoja jotka tuntuvat toistavan täsmälleen samaa tarinaa vain hiukan erilaisissa puitteissa ja hiukan eri hahmoilla.

Nimensä mukaisesti kirjassa ollaan lähiössä, Tukholman Bergortissa. Siellä on levotonta, turvatonta. Väki on tyytymätöntä; elämällä ei tunnu olevan tarjottavana muuta kuin alituista kaaosta ja arkista selviytymistaistelua. 

Lähiön ihmisistä seurataan tarkemmin Fadia ja Yasminea. He ovat sisarukset, joiden elämä on lähtenyt vahvasti eri suuntiin. Yasmine on jättänyt Bergortin, Tukholman, Ruotsin taakseen vailla aikomusta palata. New York ei ole unelmien täyttymys mutta kuitenkin se on jotain muuta kuin menneisyys. Fadi puolestaan on radikalisoitunut ja lähtenyt Syyriaan etsimään omaa paikkaansa. Bergort on kuitenkin osa heitä, ja ennen pitkää heidän on kohdattava se uudelleen.

Kolmas näkökulma on Uimarissa esiintyneen Klara Walldéenin, joka hänkin on lähtenyt Ruotsista. Elämä Lontoossa sujuu kohtalaisesti, etenkin kun suuri osa ajasta on viinin turruttamaa. Klara kuitenkin joutuu mukaan tapahtumaketjuun, joka johdattaa hänetkin takaisin kotimaahan - ja minnepä muualle kuin Tukholmaan.

Katson sinun sänkyäsi, joka on yhä paikoillaan vain parin metrin päässä, yhä sijattuna niin kuin se odottaisi sinua, niin kuin sinä voisit koska tahansa tulla takaisin. Mutta nyt minä tiedän sen. Tiedän, ettet sinä koskaan tule takaisin. Näen tapetit, jotka ovat harmaat, joissa on vain valkoiset suorakulmiot siinä missä Messi-julisteet ovat olleet, FC Barcelonan joukkuekuvat, Pirate Tapesin logo. Kaikki se on nyt revitty pois, minä olen kiskaissut ne seinältä ja repinyt pieniksi paloiksi, mitään en ole koskaan osannut jättää ehjäksi.

Tuntuu kuin näkisin oman elämäni tämän jihadistin silmin. Miten köyhää ja tyhjää elämäni on, miten täydellisen merkityksetöntä se on. Vain valvetta ja unta. Vain saman toistoa, samaa tyhjyyttä. 

Kirjassa on pelottavaa se, että se voisi olla totta, voisi tapahtua missä vaan. Ihmisten rahan- ja vallanhimo on universaali ilmiö, ja heikompiosaisten hyväksikäyttö saa aina uusia muotoja. Tässä kovassa maailmassa on erotuttava ollakseen joku, ollakseen jotain muuta kuin ei-kukaan, ei-mikään. 

Pidin Yasminesta ja Fadista, siitä miten heidän välillään sisarusrakkaus säilyy vaikka maantieteellinen etäisyys on pitkä. Siitä miten kumpikin on valmis pelastamaan toisen. Että lopulta perheellä on väliä.

En pitänyt Klarasta. Pakko tunnustaa, olen lukenut Uimarin mutta en muistanut häntä ollenkaan. Lisäksi minua ärsytti suunnattomasti Klaran viininlipitys. Se tosin on ilmiö, joka ärsyttää todella usein. Itse juon erittäin harvoin edes sitä lasillista, niin en jaksa ymmärtää miksei kirjoissa ole muita rentoutumiskeinoja kuin alkoholi, tulee siitä sitten päähenkilölle ongelmia tai ei. Miksi pitää maata sohvalla lasi tai pullo kädessä, miksei vaikka kerätä jotain, tuunata jotain, kierretä kirpputoreja, mitä tahansa muuta kuin jatkuvaa tissuttelua. 

Lukiessa oli välillä hankala pysyä kärryillä, että mitä aikaa eletään. Lukujen alussa on aina päivämäärä ja paikka, mutta esimerkiksi elokuussa 2015 ollaan välillä Yasminen mukana kahdennessakymmenennessä päivässä ja sen jälkeen Fadin mukana kahdeksannessa. Ajallinen etäisyys on pieni, joten saa olla tarkkana että ollaankos tässä nyt viikko pari edellä vai jäljessä edelliseen lukuun nähden. 

Lähiö ei minulle nouse muista erottuvaksi kirjaksi, mutta on kuitenkin oikein kelvollinen ja sujuva dekkari. 

Kirjan on lukenut myös Tuulevi.