Baletissa: Liisa Ihmemaassa Kansallisbaletissa

Linda Haakana. Kuva: Mirka Kleemola

Liisa Ihmemaassa on ollut kulttuurisyksyni yksi odotetuimmista tapahtumista. Tarina on tietenkin tuttu ja rakas, ja siitä on tehty monta tulkintaa. Olen lukenut eri suomennoksia, nähnyt baletin ja elokuvaversioita dvd:ltä, käynyt katsomassa kesäteatteriesitystä... 

En tiedä kumpaa odotin illalta enemmän, tanssin vai lavasteiden näkemistä :) Tunnustan silmieni seuranneen - taas kerran - melko paljon myös orkesterin ja kapellimestarin (Philippe Béran) toimintaa, mutta ei pitkää aikaa kerrallaan etteivät lavan tapahtumat mene ohi. 

Xiaoyu He. Kuva: Mirka Kleemola

Pidin Jorma Elon koreografiasta. Jos jotain olisin kaivannut lisää, niin etenkin eläinhahmojen kohdalla pidempiä kohtauksia. Tuntui että ei ehtinyt tunnistaa mitä kaikkea lavalla on, etenkin kun hahmoja on paikalla useita samaan aikaan. Toisaalta jotkut kohtaukset ovat hyvin pitkiä - ehkä jopa turhankin pitkiä, kuten esimerkiksi Liisan kiukuttelu epämieluisaa sulhasta kohtaan. 

Voisin nostaa esiin vaikka kuinka monta onnistunutta asiaa eri osa-alueilta, siihen menisi kuitenkin aikaa varmaan koko päivä, niin on pakko rajata hiukan :) 

Tanssijat on tietenkin mainittava. Linda Haakana Liisana, Xiaoyu He Valkoisena Kanina ja Antti Keinänen Hatuntekijänä ovat loistavia. Olen ennenkin kehunut Keinäsen liikekieltä, teoksesta toiseen hän hallitsee lavaa ja vangitsee yleisön. Haakana on Liisa, ei vain esitä tätä. He on tarinan hauskuuttaja, joka kipittää ympäriinsä vuoroin säikkynä, vuoroin päättäväisenä, toisinaan ilmeettömän ja liikkumattomana, toisinaan vikkelänä väärähuulena.

Lavastus on hieno. Heti aluksi pääsemme Liisan kotiin, joka on kertakaikkisen ihastuttava. Puhumattakaan teeastiastosta Hatuntekijän luona! Tällä kertaa lavasteet liikkuvat melko vähän ja osa on toteutettu seinään heijastettuna. Lienee käytännöllinen ratkaisu; lavalla on välillä niin paljon tanssijoita että sinne olisi vaikea mahduttaa suuria rakennelmia. Loppupuolen pitkä kohtaus, jossa Punaiset ja Valkoiset Pelikortit valtaavat lavan, on huikea. Robert Perdziola on tehnyt valtaisan työn lavastuksen ja puvustuksen kanssa. 

Olen tainnut aiemmin kehua myös Mikki Kuntun valaistusratkaisuja, mutta teen sen taas. Toimii, on valoa paljon tai vähän, sävyltään kylmää tai lämmintä. 

Linda Haakana ja Samuli Poutanen. Kuva: Mirka Kleemola

Lopputulemaksi voin todeta viihtyneeni erittäin hyvin koko kaksituntisen. Esitys eteni vaivattomasti ja oli paikoin yllätyksellinen. Välillä kuului jopa hienoista puheensorinaa :) Katsomossa oli jonkin verran lapsiperheitä, hyvä niin. Ja hyvä, että esityksessä on mukana joukko lapsitanssijoita. 

Pakko vielä nurista käytöstavoista. Väliajan jälkeen valot sammuivat, ja vieressäni istuva nainen kaivoi kännykän esiin. Hän laittoi sen laukkuun, otti kohta esiin, laittoi laukkuun ja otti esiin. Kun tämä tapahtui kolmatta kertaa muutaman minuutin aikana, sanoin että voisiko hän laittaa kännykän pois, sen valo häiritsee. Lavalla oli kuitenkin esitys täydessä käynnissä. No, kännykkä pysyi onneksi laukussa koko loppuajan. Mutta oikeasti, jos ei voi olla tunnin ajan lukematta viestejä niin kannattaako sitten lähteä ollenkaan pimeään katsomoon? Kyseessä ei varmastikaan ollut hätätapaus, oletan että hän olisi vastannut minulle mikäli niin olisi ollut. 

Esitys on käyty katsomassa myös blogeista Tarkkaamo, Paljon melua teatterista ja Kujerruksia.

Liisa Ihmemaassa on tulossa päätökseen, viimeinen esitys on huomenna lauantaina. Jos et pääse paikalle niin ei hätää, Stage24 näyttää lauantain esityksen suorana klo 18.50 alkaen.