Englanninkielinen alkuperäisteos The Leisure Seeker (2009)
Suomentanut Virpi Kuusela
288 s.
Ella ja John Robina lähtevät viimeiselle lomalleen. Viimeinen se on siksi, että Ella sairastaa parantumatonta syöpää ja Johnilla on Alzheimerin tauti. Vaikka Johnilla on paljon huonoja hetkiä, osaa hän ajaa autoa. Ellan pää pelaa, ja kivut hoituvat lääkkeillä. Lasten ja lääkäreiden vastustus aiheuttaa sen, että pariskunta karkaa. He istuvat asuntoautoonsa ja suuntaavat tielle 66 ja kohti Disneylandia. Matka ei tietenkään ole helppo. Menneisyyttä on paljon, tulevaa ei. Muistoja on paljon, mutta monet niistä ovat vain Ellan muistissa. Vaikka stressaavia tilanteita on paljon, pariskunta selviytyy yhteistyöllä.
"Teidän pitää tulla kotiin." Cindyn ääni on karhea, tunnekuohusta ja tupakoimisesta käheä. Kunpa hän lopettaisi tupakoinnin.
"Cindy-kulta."
"Te olette niin sairaita. Minua pelottaa..."
En anna hänen jatkaa. En halua kuulla hänen sanovan sitä sen enempää kuin hän haluaa sanoa sitä. "Kulta, se tapahtuu, mitä on tapahtuakseen. Ei se haittaa. Meidän kaikkien pitää sopeutua siihen, eikö niin?"
"Hitto vieköön, äiti." Cindy manaa, mutta hänen äänensä on pelkkä kuiskaus, alistunut. "Kevin haluaisi yhä soittaa poliisille."
"No, sano Kevinille, että se on huono ajatus. Hän vain pahentaisi tilannetta. Hän tekee meistä Bonnien ja Clyden."
Mieleeni juolahtaa, että olen jo kerran tähdännyt aseella ihmisiä ja uhannut tappaa heidät. On siis liian myöhäistä. Me olemme jo Bonnie ja Clyde.
Tämä oli yllättävän kiva lukukokemus. Yllättävän siksi, että en etukäteen osannut odottaa erityisempää. Vanhoja ihmisiä muistoineen - sinänsä ei mitenkään erityisen houkuttava linja. Yksi parhaista jutuista on asuntoauto. Se on kotoisan oloinen, tunnelma on yleensä lämmin ja levollinen. Lukija tuntee olevansa turvassa asuntoautossa, suojassa ulkopuoliselta maailmalta. Toinen tekijä on diaprojektori. Myös se on todellinen tunnelmapala, hyvin elokuvallinen, kun John virittää projektorin, Ella vaihtelee dioja ja pariskunta muistelee mennyttä. Tai usein se menee niin, että Ella muistelee ja yrittää samalla selvittää mitä John muistaa.
Sairauksista ja lähestyvästä kuolemasta huolimatta tämä on lohdullinen ja lämminhenkinen tarina. Ella hyväksyy sairautensa, ja John ei useimmiten tajua olevansa sairas. Keskinäinen kiintymys on vahva. On liikuttavaa lukea pitkin matkaa tapauksista, joissa toinen auttaa toista, vaikka oma kunto sallii sen vain juuri ja juuri.
Kirjaa on luettu aika paljon, siitä ovat kirjoittaneet muun muassa Mai Laakso, Mannilainen, Saila, sekä Haapajärven kirjasto. Main postauksesta huomasin, että tästä on tehty elokuva - se on pakko nähdä!
Helmet-lukuhaasteessa täyttyy kohta "ikääntymisestä kertova kirja".
Tämä oli liikuttava kirja. Vanhuksillakin on oikeus elää ja nauttia kodin ulkopuolisesta elämästä. Kirjailija oli valinnut tällaisen tyylin ja lopun. uskon, että huippunäyttelijät tekevät elokuvasta ikimuistettavan.
VastaaPoistaHyvä muistutus siitä, että vanhuksilla on oikeus tehdä päätöksiä omaa elämäänsä koskien, vaikka kuinka lapset / muut omaiset haluaisivat toisin. Eilen juuri puhuttiin kavereiden kanssa rohkeudestä, että kun uskaltaa tehdä ratkaisuja niin ei tarvi myöhemmin harmitella ja jossitella. Voisin kuvitella että kirjan tapauksessa lapsille jää lopulta parempi olo siksi, että Ella ja John lähtivät matkaan eivätkä maanneet viimeisiä viikkoja sairaalassa.
PoistaHenna; aiheen "tunkkaisuudesta" huolimatta kirjoitit hauskan ja lämminhenkisen postauksen:) Ja juu, vaikka meillä vanhuksilla roppa rapistuu niin nuppi käy hilpeästi rippikoulua. Kun peräseinä häämöttää niin muistoja on kertynyt paljon, jos elämä on tullut täydesti eletyksi. Näen helposti sieluni silmin meidät kaksi, vaihtelevasti hellydellä Höperön ja Hömpän, ajaa hurauttelemasta - ei kuitenkaan missään nimessä itselle epäkiinnostavalla Route66:lla, mutta kohti pohjoisen Jäämerta ja Norjan vuonoja tahi viime vuosien tapaan hyppämässä siiville kohti kesämaan seikkailuja. Ei se mikä on takana, todeksi elettynä vaan se, mikä on edessä ratkaisee.
VastaaPoistaElokuvana pääosissa takuukaksikko Helen Mirren & Donald Sutherland varmasti hauska. Kiitos mainiosta vinkistä jää katsottavaksi:)
Mietin kovasti mitä vastaisin, mutta totesin että olet kiteyttänyt asian niin hienosti että ei tähän ole mitään lisättävää :)
PoistaHenna:) Sinä puolestasi kiteytit vastauksessasi Maille oleellisen, ytimen, kuten sen itse näen. Eivät ne ratkaisut ja tekemiset, mokatkaan loppumetreillä paina. Elämä on tässä ja nyt, nytkua. Ei mutkua tai sitkua. Elämättä jäänyt elämä, josta meitä varjeltakoon, jottei tule kitkeränkatkeria kitisijöitä. Rintamasuunta ja katse tulevaan. Rohkeasti eteenpäin, juuri nyt kohti jouluaikaa ja sen tarjoamia, omaoloisia ilonhetkiä, joita Sinulle toivotan:)
VastaaPoistaNytku, ihana sana! Iloista joulunaikaa Sinulle myös <3
Poista