Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kaupunkilomalla: Berliini

Taas oli aika lähteä Saksaan treffeille :) Tällä kertaa tapasimme Berliinissä; sinänsä huono paikka, koska suoria lentoja oli todella huonosti. Perjantaina viimeinen suora lento lähti klo 17, mihin ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä työpäivän jälkeen. Lensin siis Norwegianilla Helsingistä Kööpenhaminan kautta. Siinä oli hyvä rytmitys, vaihtoaikaa tunti. Perillä Schönefeldin kentällä olin puoli kymmenen aikaan illalla. Miesystäväni oli vastassa, tällä kertaa löysimme toisemme ilman soittelua. Siinä missä viimeksi Frankfurtissa olimme aluksi eri terminaaleissa, nyt oli mahdollisuus olla peräti eri kentillä. Torstaina vielä lähetin viestin, että kummalle kentälle olen tulossa :D Kentältä menimme S-Bahnilla keskustaan, kertalippu maksoi 3,40 €, vähemmän kuin oletin. Mies oli käynyt hotellissa aiemmin illalla, sekä jättämässä tavaransa että kertomassa minun saapuvan melko myöhään. Piipahdimme tiputtamassa minun laukkuni ja lähdimme ulos syömään. Hotellimme oli aivan Ostbahnhofin vieressä; sijainti oli oikeastaan se tärkein kriteeri, se että päästään liikkumaan sujuvasti niin lentokentälle kuin muualle kaupunkiin sekä päiväretkelle Potsdamiin. 

Kävelimme Spree-joen vartta itään päin. Katselimme, että tien toisella puolella taitaa olla muuri. Seurasimme aloituskuvan tekstejä, joita oli tiheästi. Matkaoppaani tiesi kertoa, että tässä on pisin pätkä säilynyttä muuria, puolisentoista kilometriä. Lännen puoli oli pitkälti valkoinen, idän puoli kuvitettu.





Muuri ja galleria päättyivät isoon risteykseen, Wahrschauer Strassen aseman lähelle. Sieltä löysimme korealaisen ravintolan nimeltä Seoul Kitchen. Keittiö oli menossa kiinni (klo 23), saimme viisi minuuttia aikaa tilata. Hyvin ehdittiin! :) Syömisen kanssa ei ollut kiire, en tiedä moneltako ravintola oli menossa kiinni mutta yhtään ei hätistelty. Ruoka oli hyvää, söin leivitettyä kanaa riisin ja vihannesten kanssa. Annos oli kylläkin niin iso että ei ollut mitään toivoa jaksaa syödä kaikkea. Hintataso ihan ok, ruoka ja pullollinen olutta 15 €. Ruuan päälle kävelimme hieman. Menimme joen toiselle puolelle, jossa kuljeskelimme vailla sen suurempaa määränpäätä. Volkspark-puistoon ei huvittanut mennä; puiston ulkopuolella käytiin avointa huumekauppaa. Meillekin huudeltiin että halutaanko ostaa. Ilmeisesti puistoon ei olisi edes saanut mennä (tai ei olisi päästetty) jos ei olisi ollut menossa huumekaupoille. Miesystäväni tiesi sanoa että puisto on huonomaineinen, ilmeisestä syystä. Tallustelimme sitten pikkuhiljaa hotellia ja yöunia kohti.

Lauantaiaamuna aloimme tehdä suunnitelmaa. Aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan, joten kävimme syömässä Ostbahnhofin kahvilassa. Oli muuten törkeän ihana kaakao, maitoon tehty large-koko hintaan 2,40 €. Koko setti maksoi 15 € sisältäen ison kaakaon, ison kahvin, 2 sämpylää, 2 purkkia jogurttia ja mysliä sekä banaanin. Suuntasimme pari pysäkinväliä lännemmäksi, Hackescher Marktille. Siellä kävelimme hetken Museuminselin eli Museosaaren tienoilla. Berliinin tuomiokirkko Dom on muuten sellainen kohde, että kaikki tiet vievät sinne :D Kuljimme missä vaan viikonlopun aikana, niin jossain vaiheessa olimme jollakin kirkon kulmalla.

Tapasimme miesystäväni kaveripariskunnan sekä heidän turistivieraansa. Kävelimme vielä museosaarta ympäri, kunnes lähdimme syömään turkkilaisalueelle Kreutzbergiin. Siellä oli kebabravintola, jonne tuskin olisimme osuneet ilman paikallisoppaita. Ruoka oli hyvää (lammasta, jogurtti- ja tomaattikastiketta, riisiä ja vihanneksia) mutta täälläkin annoskoko oli meikäläisen mahalle liian suuri. Ruuan päälle sai pikkuruisen kupillisen todella hyvää teetä. Hintataso oli edullinen, viiden hengen ruuat maksoivat n. 62 €. Ruokajuomana oli ayran, joka osoittautui piimän tyyppiseksi. Sen jätin juomatta. Poikkesimme vielä kahvilassa ennen kuin hajaannuimme. Meidän matkamme jatkui metrolla Alexanderplatzille, josta suuntasimme turistikohteisiin. Unter den Linden lienee paikka, jossa jokainen turisti käy. On hienoja rakennuksia, niin oopperataloa kuin suurlähetystöjä. Sivukadulla on Gendarmenmarkt, joka oli ehkä lempipaikkani. Todella kaunis konserttitalo sekä kaksi kirkkoa, joista ranskalainen kirkko toimii nykyään museona. 


Ja kas kummaa, että löysin kuvaan myös kirjaston! Kartan mukaan kyseessä on Alte Bibliotek, ja mitä ilmeisimmin se on osa Humboldt-yliopistoa. Ei yhtään hassumman näköinen kirjasto, vai mitä:


Päätepiste tällä erää oli Branderburger Tor. Sekin lienee kohde, jossa jokainen turisti pysähtyy räppäämään valokuvan. Kännykkäni oikutteli koko reissun; vaikka latasin sen yön aikana täyteen niin jo muutaman valokuvan ottamisen jälkeen se väitti että akku on lopussa. En siis saanut ollenkaan niin paljoa kuvia kuin olisin halunnut.

Täältä kävelimme päärautatieasemalle, ohittaen valtiopäivätalon Reichtagin sekä liittokanslerin viraston Kanzleramtin. Jälkimmäisestä olisin ottanut kuvan, jos akkua olisi ollut riittävästi moiseen toimintaan... Valtavan suuri talo jo edestäpäin, mutta sivulta katsottuna vieläkin isompi. Kyljessään omituinen pyöreä elementti, jonka takia taloa kuulemma kutsutaan pesukoneeksi. 

Palasimme hotellille lepäämään hetkeksi. Illalla lähdimme vielä keskikaupungille viettämään iltaa. S-Bahn vei meidät Friedrichstrasselle, josta löysimme kivan pienen italialaisen ravintolan. Iltapalaksi jaoimme kasvis-flammküchenin, oli ihan älyttömän hyvää. Kyytipojaksi lasilliset valkoviiniä (20 senttilitraa maksoi rypälelajikkeesta riippuen 6,50 - 7,50 €) ja sitten hotellille nukkumaan. Päivän mittaan Polarini laski meille reilut 37000 askelta, kyllä siltä tuntuikin :D

Illalla olimme ostaneet sämpylää ja muffinssia hotellihuoneeseen, niistä saimme sunnuntaiksi aamupalan. Sen jälkeen hyppäsimme junaan. Sijainti osoitti taas hyvyytensä; Ostbanhofilta menee suora linja Potsdamiin. Matka oli aika pitkä, 17 pysäkinväliä mihin meni hyvinkin kolme varttia aikaa. Potsdan sijaitsee noin 25 kilometrin päässä, ja on viehättävä 150000 asukkaan kaupunki, Brandenburgin osavaltion pääkaupunki. Olin lauantaiaamuna ostanut 48 tuntia voimassa olevan matkalipun. A-C-vyöhykkeen lipulla pääsi Potsdamiin asti (ja olisi päässyt lentokentälle, jos olisin lähtenyt tarpeeksi aikaisin maanantaina), hintaa sillä oli 17,90 €. Lipun ostaminen ei sitten ole mikään yksinkertainen juttu. Valitsimme kohdan "tickets for tourists", mutta siellä oli ainakin kahdeksan eri vaihtoehtoa eri vyöhykkeille ja eri pituisille ajoille. Vaikka miesystäväni on saksalainen, ei hänkään ymmärtänyt lippujen saksankielisestä infosta, että mitä eroa on A-C-vyöhykkeet kattavalla "City tour"- ja "Tourist"-lipuilla, muuta kuin hinta. Lisäksi automaatit eivät hyväksyneet kumpaakaan korttiani, ei sitä missä on pankki- ja luottovaihtoehdot eikä pelkkää luottokorttia. Käteistä siis mukaan jos aiotte ostaa matkalippuja! Tämä oli kolmas reissuni Saksaan enkä ole yhtään kertaa saanut lippua ostettua, en missään kaupungissa. Kaikkialla muualla, kuten esimerkiksi ravintoloissa ja ruokakaupoissa kortti on toiminut ongelmitta, jopa lähimaksu, jota tosin monet myyjät ihmettelevät kovasti, "kontaktless!"


Potsdamissa kohteemme oli Sanssoucin linna ja puisto. Sinne päästäkseen voi joko vaihtaa lähijunaan tai kävellä muutaman kilometrin matkan. Menimme junalla, eikä se(kään) ollut yksinkertaista. Infotaulussa oli Sanssouci ja raiteen numero, mutta raiteella olevassa junassa ei lukenut mitään. Junan sisällä oli näyttötauluja mutta niistä jokainen näytti erilaista sisältöä. Junan lähtiessä liikkeelle emme siis olleet lainkaan varmoja, olemmeko menossa oikeaan suuntaan. Olimme, ja Sanssouciin oli vain kaksi pysäkinväliä. Yllä oleva sisäänkäynti oli aseman lähellä. Puisto on todella valtavan suuri, ja sisäänkäyntejäkin on useita, monesta eri suunnasta. Linna on Fredrik Suuren loma-asunnoksi rakennettu, 1700-luvun puolivälissä. Matkaoppaani tiesi kertoa, että siellä kuningas rentoutui sotaretkien välissä, soitti huilua, sävelsi musiikkia ja seurusteli ranskaksi eurooppalaisen älymystön kanssa. Ei huono "kesämökki".


Nykyään osassa rakennuksista toimii yliopisto, muun muassa tässä jossa pääsi kulkemaan pylväskäytävää pitkin. Vaihteeksi pääsin ottamaan turistikuvia :) Puistoalue on todella laaja; kävelimme aika pitkään, ohitimme kasvitieteellisen puutarhan ja päädyimme joidenki "sivurakennusten" luo. Tienviitoissa luki että päärakennukseen on puolitoista kilometriä matkaa!


Täältä kävelimme Potsdamin keskustaan syömään. Myös Potsdamissa on Brandenburgen Tor, tosin en tiedä mikä se on. Seurasimme sinne johtavia tienviittoja, koska oli loogista päätellä sen olevan turistikohde, ja oletettavasti sellaisen lähellä on ruokaa. Vaihtoehtoja olikin useita, kiinalaista, itävaltalaista, italialaista ja vaikka mitä muuta. Ainakin 6-7 paikkaa parinsadan metrin matkalla. Päädyimme pizzalle, koska olimme hurjan nälkäisiä. Ruoka oli halpaa (kaikki pizzat 3,50 €) mutta annos aika pieni. Enpä muista, milloin olisi ollut pizzan jälkeen olo että olisin ehkä jaksanut toisenkin... Pizza ja olut yhteensä 7 €, päälle jälkiruoka muistaakseni 5,5 €. Otin kylmän kaakaon jossa oli vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. 


Ruuan jälkeen kävelimme rautatieasemalle, jonne ei ollut minkäänlaisia opasteita. Onneksi miehen puhelimessa oli sen verran akkua jäljellä, että saimme katsottua kartasta oikean suunnan. Osuimme asemalle 3 minuuttia ennen junan lähtöä, oi mikä ajoitus. Matkustimme takaisinpäin vähän lyhyemmällä kaavalla, jäimme pois keskustan länsipuolella Zoologischer Gartenilla. Eläintarha olisi ollut kiva, mutta se meni kiinni viideltä ja viimeinen sisäänpääsyaika oli klo 16.30. Olimme vähän myöhässä. Kävelimme sitten lähistöllä olevalle Kurfürstendammille. Onhan sekin aikamoinen klassikko Berliinissä. Sunnuntaisin on vaan se, että melkein kaikki kaupat ovat kiinni. Tuuli oli sen verran kylmä, että hyppäsimme metroon ja matkasimme Uhlandstrasselta Wittenbergplatzille. Kävelimme Tiergartenin reunaa kohti ydinkeskustaa. Oikaisimme puiston poikki Potsdamer Platzille, jonka lähellä on holokaustimuistomerkki Holocaust-Manchmal. Ja arvatkaapa vaan oliko kummankaan kännykässä riittävästi virtaa valokuvaamiseen... Tämä oli ehdottoman vaikuttava kokemus. Yli 2700 betonipaatta, eri korkuisia keskenään. Välissä niin kapeat käytävät, että vain yksi ihminen mahtuu kulkemaan. Matalimmat ovat noin polvenkorkuisia, korkeimmat parimetrisiä. Puiston alla on museo, mutta sinne emme menneet. Alkoi olla sen verran myöhä. Olisi varmasti ollut vaikuttavaa nähdä kaikki tiedetyt noin kuusi miljoonaa nimeä kirjoitettuna. Hyppäsimme turistibussiin numero 100, jolla pääsimme Alexanderplatzille. Siellä haahuiltiin vähän aikaa, sitten mentiin S-Bahnilla kohti ruokapaikkaa. 

Menimme taas syömään samaan korealaisravintolaan kuin perjantaina. Tällä kertaa olimme perilla iltakymmeneltä, joten oli hyvää aikaa tilata ruokaa. Kovinkaan paljoa en ymmärtänyt listasta, en ainakaan koreankielisistä nimistä. Sen verran olin kärryillä että tiesin tilanneeni kalaa, riisiä ja vihanneksia, ja kyytipojaksi korealaisen oluen. Enkä jaksanut tänäänkään syödä lautasta tyhjäksi. 35000 askelta saatiin tähänkin päivään.

Maanantaina oli kello soimassa kahdeksalta, että ehdimme käydä DDR-museossa ennen kotiinlähtöä. Olin huomioinut museon jo ennen matkaa lukiessani matkaoppaita, mutta vielä enemmän kiinnostuin kun kuljimme sen ohi lauantaina. Aikuisen sisäänpääsy maksoi 9,50 € mutta oli sen arvoinen.


Heti alussa tuli vähän kolho olo, koska vessakäynnin jälkeen päädyin lähimpänä olevaan kopperoon, kuulusteluhuoneeseen. Osuinpa sinne vielä niin, että kun astuin sisään niin kuulustelijan ääni voimistui. Aika karu fiilis. Kuulustelu tuli nauhalta eikä äänenvoimakkuus muuttunut aina kun huoneeseen astui sisälle, kokeilin toisen kerran. 

Näyttely on interaktiivinen, eli siellä pystyi kokemaan hurjasti eri asioita. Siellä on muun muassa DDR:läinen asunto, jossa kaappien ja laatikoiden ovia avaamalla löysi lisätietoa. Tai näyttelyseinissä näyttöjä, joita koskettamalla sai tehdä eri aiheisiin liittyviä testejä. Osaatko pukeutua kuin DDR-kansalainen, tai tiedätkö mitä juhlapäivää vietettiin syntymäpäivänäsi...

Pakko tunnustaa, että olin aika huonovointinen. Johtuiko lie siitä, että esimerkiksi asunnon ikkunat oli tehty niin, että niihin oli simuloitu ulkomaailma. Tuli olo kuin olisi ollut peilitalossa, kuin lattiat olisivat olleet vähän vinossa, kuorrutettuna erilaisilla valoilla ja äänillä. 








Olimme museossa vain tunnin, mutta aika helpottunut olo oli kun päästiin ulos. Ulos ei muuten päässyt kuin museokaupan kautta, jonne päästäkseen piti lukea lipun QR-koodi. Eli lippu talteen ja helposti esiin otettavaksi. Vähän aikaa täytyi hengitellä ulkona rauhassa, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Menimme taas 100-bussilla pari pysäkinväliä, ja sanoin vielä bussissakin että huimaa ja on kummallinen olo. Onneksi se siitä tasaantui. Haimme hotellilta tavarat ja lähdimme asemalle. Siellä vielä lähtökaakao ja lipun ostoon. Lentokentälle menee nopeampia ja hitaampia junia, menin sillä joka lähti samoihin aikoihin kuin miesystäväni juna toiseen suuntaan. S-Bahnilla matka Ostbahnhofilta Schönefeldiin kesti noin 35 minuuttia. Olin kentällä noin puolitoista tuntia ennen lennon lähtöä. Katselin infotaulusta lentoni lähtöporttia ja sen tiedon mukaan päätin mihin rakennukseen menen turvatarkastukseen. Lähtöselvityksen olin tehnyt netissä edellisiltana (kuten tullessakin), ja lippuviesti tuli kännykkään junamatkalla. Aika myöhään, kun monesti suositellaan että kentälle mentäisiin 2 tuntia ennen lennon lähtöä. Eipä olisi onnistunut koska e-lipun linkin sisältävä tekstiviesti tuli alle 2 tuntia ennen lähtöä... 


Turvatarkastukseen oli pitkä jono, mutta jono liikkui nopeasti. Olin läpi 50 minuuttia ennen lennon lähtöä, vain huomatakseni että ulkona ollut porttitieto oli väärä. Täällä taululla luki että tieto tulee klo 13.59, lennon piti lähteä klo 14.20. Vähän ennen kahta tuli portin numero, ja ihmisjoukko alkoi suunnistaa sitä kohti. Liki parisataa ihmistä ahdettiin pieneen huoneeseen, jossa sitten odotettiin että meidän kone saapuu, ja koneen tultua odotettiin että saapuvat matkustajat pääsevät pois. Lopulta matkaan lähdettiin  puolisen tuntia myöhässä. Sinänsä ei haitannut, koska Berliinistä ei ollut suoria lentoja iltapäivällä (paitsi Finskillä ja se olisi maksanut yli 300 €), joten vaihdoin konetta Oslossa neljän ja puolen tunnin vaihtoajalla. Olisin toki voinut etsiä toisen yhtiön jatkolennolle, mutta koin että se olisi ollut turhan hankalaa. Kun huomasin, ettei Helsinki-Berliini-Helsinki välille ole kohtuuhintaisia suoria lentoja perjantai- ja maanantai-iltapäivinä, ja että joudun vaihtamaan konetta mennessä ja tullessa, niin pidin helpompana pysytellä yhden ja saman yhtiön lennoilla. Hyvin sain ajan kulumaan Oslossa kirjan kanssa. Oslossa satoi lunta, joten kiitoraroja piti puhdistaa ja koneen siivet putsata jäästä. Näiden toimenpiteiden vuoksi lähtö viivästyi melkein tunnilla. Helsingissä minulla piti olla 1 h 10 min aikaa laskeutumisen ja bussin lähdön välillä, nyt vaikka kone otti myöhästymistä kiinni niin aikaa jäi alle puoli tuntia. Onneksi pääsin koneesta pois nopeasti, ja osuinpa kentältä ulos ovesta joka oli lähimpänä bussipysäkkiä. Vajaan vartin odotus ja sitten bussilla kotiin, jossa olin kolmelta tiistain vastaisena yönä. Nukuin bussissa puolisentoista tuntia, joten ei haitannut vaikka pääsin kotona nukkumaan vasta puoli neljältä, herätyksen ollessa tiistaina aamupäivällä klo 9.30. Melkoisen väsymyksen kanssa on mennyt pari päivää mutta kyllä se tästä. 

Reissu oli kiva. Berliini osoittautui yllättävän pieneksi kaupungiksi, ja siten helposti hallittavaksi. Välillä jäätiin pois eri pysäkillä minulle uudella seudulla, mutta parin kolmen korttelin kävelyn jälkeen oltiinkin jo jossain tutummassa kulmassa. Joki tietysti helpottaa suunnistamista entisestään. Koska olin liikkeellä talvella, ei turisteja ollut ruuhkaksi asti missään. Hintataso oli varsin kohtuullinen. Olin pukeutunut talvikenkiin ja -takkiin, ja ne olivat tarpeelliset. Lämpötila oli päivällä 7-10 astetta, mutta monena päivänä oli tuulista. Vastatuuli varsinkin oli sen verran raaka, että ohuet hanskat olisivat olleet hyvät. (Mulla oli hanskat mukana mutta en käyttänyt niitä, oli kivempi kulkea käsi kädessä ilman hanskoja :D ) Liikkuminen oli helppoa, sekä metron että S-Bahnin linjakartat ovat selkeitä, lisäksi junissa on kuulutukset joka pysäkillä että missä ollaan ja minne kulkuneuvo on menossa. Myös lentokentän opasteet ovat selkeät. Käyttämäni matkaoppaat olivat noin kuuden vuoden takaa, ja edelleen varsin ajankohtaiset. Berliinin uuden lentokentän tosin piti avautua - lähteestä riippuen - kesäkuussa 2012 tai piakkoin, mutta se ei ole vieläkään käytössä (on siis Saksan oma Länsimetro). On siis lennettävä joko Schönefeldin tai Tegelin kentälle. Kulttuurikeskus Tacheles on mainittu useammassa oppaassa; se on lopettanut toimintansa vuonna 2012 ja vasta nyt siihen on suunnitteilla uutta, mutta ei ole tietoa milloin se avautuu.

Tämmöiset treffit tällä kertaa. Seuraavan kerran tavataan maaliskuussa Suomessa, lähdetään kavereiden kanssa Lappiin hiihtämään :)

6 kommenttia:

  1. Kiitos kiintoisasta matkaraportista muistojen Berliiniin!
    "Ich hab' noch einen Koffer in Berlin": siellä oli kerran poikaystävä ja Freie Unissa kävin ensikertaa espanjankielen luennolla... Lemmen liekki sittemmin hiipui, mutta kielenharrastus on seurannut mukanaelämässä tähän saakka.
    Hyvää alkanutta helmikuuta ja maaliskuun hiihtoreissun odotusta Sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hah, ollaan menossa Lappiin hiihtämään sen kerran kun Tampereellakin pääsisi :D

      Poista
  2. Oi Berliini! Olen käynyt siellä monta kertaa ja aina löytyy jotakin uutta. Minäkin muuten pidän juuri Gendarmenmarktista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon nähtiin mutta paljon kiinnostavaa jäi kokematta. Ehkä pääsen joskus uudelleen :)

      Poista
  3. Oli kiva lukea matkastasi! Tuttujen paikkojen kuvauksen kohdalla tuli omia muistoja mieleen. Kävin siis joitain vuosia sitten itsekin Berliinissä ja Potsdamissa. Niihin mahtuu monenlaista historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Potsdam oli itselleni ihan uusi tuttavuus, en tajunnut että se on noin lähellä. Viehättävän oloinen paikka muutenkin kuin vain puiston osalta.

      Taitaa olla kovin moni suomalainen taiteilija, säveltäjä, kirjailija ynnä muu kulttuurihenkilö oleillut ja opiskellut / työskennellyt Berliinissä jossain vaiheessa. Olisi muuten ollut kirjainmuseokin :)

      Poista