Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Ninni Schulman: Vastaa jos kuulet

Ninni Schulman: Vastaa jos kuulet
Ruotsinkielinen alkuteos Svara om du hör mig (2013)
Suomentanut Maija Kauhanen
Tammi 2019
444 s.







Olen sanonut jo ties kuinka monta kertaa aiemmin, että pidän erityisesti suljetun huoneen mysteereistä. Nyt ollaan ulkona, mutta lähtökohta on sama. Rajallinen määrä ihmisiä rajatussa tilassa, ulkopuolisten läsnäolo mahdoton. Kuollut henkilö. Syyllisen on oltava joku paikalla olijoista.

Jahtiporukka lähtee metsästysretkelle. Valtaosa on keskenään tuttuja, uusia kasvoja on pari; Henrik, joka on äskettäin tullut Hagforsiin, sekä Pärin teini-ikäinen tytär Alva. Rutiinit eivät kuitenkaan muutu, vaan kaikki sujuu kuten niin monta kertaa ennenkin. Kunnes radiosta kuuluu ylimääräinen laukaus. Kukaan ei myönnä ampuneensa, kukaan ei näe kaatunutta hirveä. Illan tullen huomataan, että Pär ja Alva eivät ole palanneet. Hirviporukkaan kuuluva poliisi Petra Wilander lähtee etsimään kadonneita, eikä aikaakaan kun Pär löytyy kuolleena. Alva sen sijaan on kadonnut jäljettömiin. Poliisi on visaisen tehtävän edessä. Kello käy, on kylmä yö, Alva pitää löytää pian. Samalla pitää alkaa selvittää jahtiporukan välejä ja historiaa. On sana sanaa vastaan, vanhoja kaunoja, valehtelua. Kuka puhuu totta ja kuka ei, kuka peittelee jälkiään – ja kuka on murhaaja. Toisaalla toimittaja Magdalena Hansson tulee vedetyksi puoliväkisin mukaan tutkimuksiin. Hänellä on paikallistuntemusta mutta myös kontakteja, sillä hänen isänsä on yksi hirvestäjistä ja samalla yksi epäillyistä.

Christer seurasi kuinka Sannerien valaistut keittiön ikkunat kutistuivat peruutuspeilissä, kun Folke kääntyi maantielle. 
"Mitä sinulla oli mielessä, kun kysyit, onko Alvalla tapana lähteä mukaan metsälle?"
Folke käänsi puhaltimen lämpöä kovemmalle ja sanoi:
"Ensinhän sitä ajattelee, että oli onneton sattuma, että Alva oli mukana metsällä juuri tänään. Mutta jos asiaa katsoo toiselta kantilta, ehkei se ollutkaan mikään sattuma. Ehkä oli tarkoituskin, että hänkin olisi paikalla."
"Tarkoitus? Tarkoitatko, että hänenkin oli määrä olla uhri?"
"Miksi ei?"
He istuivat vähän aikaa hiljaisuudessa. Christer päästi katseensa harhailemaan ulos sivuikkunasta, katseli kuinka rosoiset kuuset sujahtivat ohi aivan ojan reunalla, kuinka niiden oksat heiluivat tuulessa.
"Uskotko, että hän on elossa?" Christer kysyi. 
"Toivon niin", Folke sanoi. "Mutta pakko sanoa, että epäilen sitä."

Ninni Schulman on noussut yhdeksi suosikikseni ruotsalaisista dekkaristeista. Tarinan eteneminen on sujuvaa eikä raakuuksilla mässäillä. Henkilöhahmoilla on ongelmansa, mutta ne ovat sivuroolissa eikä niitä vatvota. Poliiseilla on kohtalaisen hyvät keskinäiset suhteet, toki pieniä kahnauksia on mutta enemmän luottamusta ja ystävyyttä. Ihan tarpeeksi on kirjoitettu poliisilaitoksen valtapeleistä, kettumaisista pomoista ja pahanmakuisesta automaattikahvista, poliisien päihdeongelmia ja rikollisia harrastuksia unohtamatta. Pidän siitä, että uhri nousee poliiseja tärkeämmäksi, että kärjessä on sen selvittäminen, mitä hänelle tapahtui ja miksi. Tässä kirjassa pidän varsinkin Petran asenteesta. Hän tiedostaa olevansa epäilty, ja haluaa pysytellä tutkinnasta syrjässä. Kun hänet vaaditaan mukaan, hän suostuu vaikkakin on hiukan varpaillaan. 

Pidän myös tavasta, jolla Magdalena hoitaa perhe-elämäänsä. Mies tekee pitkää päivää töissä, mutta hoitovapaalla oleva Magdalena kieltäytyy jumiutumasta pelkkään äidin rooliin. Mies saa luvan ottaa vastuuta, onhan kyseessä hänenkin lapsensa. Magdalenan työpaikka on uhattuna, koko paikallislehti on uhattuna, koska pitää säästää. Pär Sannerin tapauksen raportointi on yksi keino, jolla Magdalena voi osaltaan auttaa lehteä. Paitsi että Magdalena ajautuu tapauksessa paljon syvemmälle kuin pelkästään raportoinnin tasolle.  

Tarinaa seurataan paitsi Petran ja Magdalenan myös poliisi-Christerin sekä jonkin verran Pärin lesken Bodilin kautta. Hyvä niin, on aina tervetullutta nähdä asiat erilaisten hahmojen ja erilaisten roolien kautta. Aika usein dekkareissa uhrien omaiset ovat sivuosassa tai pääepäiltyjä, eikä juurikaan seurata sitä miten heidän elämänsä muuttuu tragedian jälkeen. 

Yksi asia, mistä en pidä, ei tässä kirjassa vaan yleensä, on se että takakannessa kerrotaan liikaa. Esimerkiksi tässä on isolla: "Kohtalokas metsästysonnettomuus paljastaa (...)" en kerro mitä, katsokaa itse. Mutta siis jo takakannen perusteella tietää, mistä rikoksessa on pääpiirteittäin kyse, mikä on motiivina. Vain yksityiskohdat pitää selvittää lukemalla. Ei näin! 

Vastaa jos kuulet on luettu ainakin blogeissa Leena Lumi, Kirjasähkökäyrä, Luetut.net sekä Kirjanmerkkinä lentolippu

Koska kirja on julkaistu ruotsiksi jo kuusi vuotta sitten, oletan että sarjaan on tullut jo jatkoa. Lukulistalle siis mitä löytyy!

4 kommenttia:

  1. Magdalena on tosi symppis dekkarihahmo. Tykkään tästä sarjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä :) Toivottavasti saadaan lisää osia pian.

      Poista
  2. Henna, olet oikeassa: Takakannessa kerrotaan liikaa ja olen siitä monasti maininnut. Minä olen tehnyt joskus jopa niin trillerien kanssa, että teen pienen hämäysjekun. Siinä sitä saa lukija sitten miettiä murhaajaa. Etenkään dekkareissa tms. ei saisi kertoa niin paljon, kuin näissä tehdään. Magdalena ja Petra ovat hyviä tyyppejä. Minä sanon usein, että 'pienen näyttämön tila on tarinalle hyvä'. Siitä muistan aina Viettelysten vaunun ja Brandon, hah-hah...On hyvä tunne, kun porukka on dekkarissa kuin kasassa. Holtilla taisi olla sellainen hyvä kuin Kuollut kulma, josta pidin paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän välttää kaikissa postauksissa liian tarkkaa kuvausta juonenkulusta; toisinaan törmää myös arvioissa siihen että suunnilleen joka luvusta on kerrottu jotain. Joskus tulee olo, että viitsiikö kirjaa lukeakaan kun postauksessa on kerrottu kaikki. Olenkin alkanut harrastaa sitä, että superpitkissä postauksissa jätän välistä osan lukematta, etten saa liikaa tietoa sisällöstä :)

      Pääosin kyllä ihailen takakansitekstien tekijöitä, ei varmastikaan ole helppo juttu kirjoittaa houkuttelevaa ja tasapainoista esittelytekstiä, tasapaino tarkoittaen sitä että on riittävästi informaatiota siitä mistä kirjassa on kyse, mutta ei liikaa.

      Poista