Kun blogiin tuli viesti, että kiinnostaako tanssiesitys, innostuin heti. Pidän sekä baletista että nykytanssista, joten mikäs sen mukavampaa kuin niiden yhdistelmä! Sattui vielä niin, että esitys oli Kanneltalossa, jossa en ole koskaan käynyt vaikka miettinyt että pitäisi.
Ryhmässä on kahdeksan tanssijaa, mikä on katsojan kannalta juuri sopiva määrä. Kaikkia pystyy seuraamaan, eikä tunnin aikana tunnu kertaakaan siltä, että jotain jäi näkemättä. Ensimmäisessä ja kolmannessa osassa tanssivat kaikki, toisessa viisi. Liike soljuu lähes taukoamatta, näyttäen yksinkertaiselta ja helpolta mutta ollen kuitenkin vaativaa. Sopii koettaa, mitä pystyisi itse tekemään, mihin oma kehonhallinta ja liikkuvuus riittäisi. Val Rey Suarezin koreografia ei siis ole spektaakkeli, jossa tarkoitus olisi vääntää tanssijat mitä kummallisempiin asentoihin.
Ensimmäinen osa Have's and have not's on rauhallisempaa menoa, Olafur Arnaldsin ja Ludovico Einaudin musiikki keinuttaa katsojaa tyyneen oloon. Tulee olo, että tätä katsoisi ja kuuntelisi koko illan. Parikymmentä minuuttia hujahtaa ohi nopeasti.
Toinen osa Embrace the Tide muistutti minua iranilaisen tuttavani valmistujaisjuhlista, jossa kuuntelimme ja tanssimme osan illasta iranilaisen musiikin tahtiin. Toinen osa on lyhyin, kymmenisen minuuttia. Bobby Mcferrinin musiikki on osuva johdatus kolmanteen osaan, jossa poliitikkojen ja toimittajien lausahdukset Irakin joukkotuhoaseista kohtaavat Afro Celt Sound Systemin ja Tallesin Orchestran musiikin. Kolmas osa on dynaaminen, suorastaan aggressiivinen. Hiljaisia hetkiä on vähän. Puhe- ja musiikkipätkät vuorottelevat, ja puheosuudet herättävät katsojan miettimään. Nykymaailmassa tietoa etsitään ja halutaan paljon, mutta ikävä kyllä sitä myös väärennetään ja vääristellään. Kovin usein virrasta poimitaan vain se omalle asialle ja mielipiteelle edullinen.
Hiukan alle tunnin kestänyt esitys on hieno kokonaisuus. Alun rauhallinen ja levollinen tunnelma kiihtyy osa osalta. Liikkeissä on toistoa kunkin osan sisällä, mikä toimii. Tuttuus tuo turvallisuutta. Vaikka tässä ei katsota massiivista spektaakkelia, on lavalla niin paljon nähtävää että silmiä ei voi irrottaa kuin vaatteidenvaihtotaukojen aikana. Enkä kyllä olisi halunnutkaan katsoa muualle, sen verran paljon pidin näkemästäni.
Helsinki Dance Theatre Kanneltalossa 16.-17.11.
Kuvat Celine Haakon (julistekuva) ja Senia Robbins (bw-kuva)
Our Reality Moves - Todellisuutemme liikkuu
Koreografia Val Rey Suarez
Tanssijat Nasa Abibo Baptista Baldé, Maria Beseghi, Laura Kaljunen, Julia Salminen, Luka Salonen, Iina Suomalainen, Jiro Tanabe ja Pihla Tommiska
Esitys nähty kutsuvieraslipulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti