Englanninkielinen alkuteos Coal Black Mornings (2018)
Suomentanut Sirje Niitepõld
Sammakko 2018
213 s.
Kun poikani on kyllin vanha, mikä saattaa hyvinkin olla vasta kun minua ei enää ole, hän voi saada tästä kirjasta pieniä totuuden palasia tarinaan siitä, kuka hänen isänsä oli, niistä intohimoista ja puutteista, joita hänen isänsä tunsi, ja viime kädessä siis siitä, mistä me molemmat tulemme. Ajattelen paljon omaa isääni, ja nyt kun häntä ei enää ole, pohdiskelen sitä, kuka hän todella oli; kaivelen pieniä muistojen sirpaleita ja noukin totuuden luita raadosta, jonka luomiseen taidan itse olla syyllistynyt. Jos minulla olisi tämän kirjan kaltainen todistuskappale hänestä ja hänen elämästään, vaalisin sitä, joten toivottavasti kun poikani on utelias ja viimein valmis, hän ottaa kirjan käteensä ja saa tietää, että hänen isänsä rakasti ja menetti ja taisteli ja tunsi, ja toivon mukaan se merkitsee hänelle jotain.
Helmet-lukuhaasteen kohtaan 21, "julkisuuden henkilön kirjoittama kirja", saadaan Suede-yhtyeen laulajan Brett Andersonin muistelmateos. Tai ehkä vasta ensimmäinen osa niistä, sillä tässä ollaan ajassa ennen bändin menestysvuosia - ja Andersonilta on tulossa uusi kirja suomeksi ensi keväänä.
Kirjassaan Anderson kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan Lindfieldin kylässä, elämästä sekä aikuistumisesta ja elämästä Lontoossa. Perheen isä on vannoutunut klassisen musiikin fani, joten luonnollinen seuraus on että Brett kiinnostuu punkista. Sisko tuo kotiin kitaran, jota Brett alkaa varovasti soittaa. Kliseisesti voisi sanoa, että loppu on historiaa - joskin siihen menee vielä vuosia aikaa. Alussa innostus on suurta, biisejäkin syntyy, mutta koska Geoff-bändi ei saa keikkoja niin bändiläisten kiinnostuu hiipuu. Musiikki ei kuitenkaan irrota otettaan, onneksi. Minulle ja monelle muulle olisi jäänyt iso aukko artistiketjuun, mikäli Brett Anderson olisi päätynyt työskentelemään kaupunkisuunnittelijana.
Riku Korhosen teksti kirjan alussa on minulle tuikitarpeeton. En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, että joku suomalainen tunnettu henkilö puhuu itsestään samalla kun tiivistäen kertoo, mistä kirjassa on kyse, tässä lisäksi myös siitä mitä jotkut biisit hänelle merkitsevät. "Esimerkiksi 'Bentswood Boys', 'Young Men' ja 'Jumble Sale Mums' olivat lauluja, joita käytin toiveikkaan ilmapiirin ylläpitämiseen oman humanistinkohtaloni tuntuessa umpikujalta nousukauden röyhistämässä telekommunikaatio-Suomessa." Mitä sitten? Miksi tuon pitäisi kiinnostaa minua? Etenkin musiikista puhuttaessa kappaleet merkitsevät eri ihmisille hyvinkin eri asioita, tuovat hyvinkin erilaisia muistoja ja tunteita esiin, siksi tuntuu jotenkin turhalta lukea (muun kuin kappaleen tekijän) ajatuksia siitä, mitä mietteitä joku kappale tai levy herättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti