Lastenkirjalauantai: Jukka Itkonen: Koira nimeltä Mutsi

Jukka Itkonen: Koira nimeltä Mutsi
Kuvitus Virpi Penna
Lasten Keskus 2019
127 s.

Jukka Itkonen on valtavan tuottelias lastenrunoilija, joka aina silloin tällöin kirjoittaa myös lastenromaanin. Koira nimeltä Mutsi on kokoelma hauskoja sattumuksia, joita Mutsi-koiralle tapahtuu. Hauskuus syntyy sekä tapahtumien kulusta että kielestä. Itkosen kielikieputtelu on välillä päättömän tuntuista, mutta varmasti tarkoin harkittua ja siksi niin osuvaa. Tavalliset asiat saavat seurakseen hupsuja juttuja, kuitenkin niin että kaikki tuntuu loogiselta.

Monet tilanteet etenevät tiettyyn suuntaan, kunnes yhtäkkiä kääntyvät päälaelleen, yllättäen lukijan monen monituista kertaa. Mukana on komiikkaa myös aikuislukijalle. Lopun avaruusmatka on ehkä vähän turhan pitkä suhteessa muihin kertomuksiin, vaikka se jakautuukin osakertomuksiin. Ehkä pituudesta johtuen se ei ole yhtä hauska kuin muut. Vastustan ehdottomasti myös kliseitä, kuten sitä, että kuu on juustoa. Onneksi tällaiset ovat vähäisiä, valtaosa tekstistä on silkkaa kielellistä ilottelua. Unohtamatta hetkiä, jotka pysäyttävät pohtimaan että mitä pinnan alla onkaan.

Kuukauden kuluttua kotiin saapumisestaan Mutsi iltalenkillä käytyään meni Siniseen Punatulkkuun juomaan kupillisen kamomillateetä. Heti sisään tultuaan se huomasi, että nurkkapöydässä aterioi tuttu, mölyisä kolmikko. Merirosvot! Heillä oli omat kultaiset lusikat, kultaiset kulhot ja pikarit, kultaiset veitset ja haarukat. Ruokaa he söivät kultaisilta lautasilta, ja heidän kaulassaan riippuivat silkkiset ruokalaput, joihin oli timanteilla kirjailtu teksti ÄIDIN KULTA.

- Nuuskukuono! Onpa hauska nähdä sut! rosvot hihkuivat.

- Samoin. Mitä teille kuuluu? Mutsi kysyi.

- Kuten näet, me eletään kultaista aikaa, kirahvirosvo sanoi.

Meillä on kissanpäivät! silmälappumies huudahti. - Mitä sulle kuuluu?

- Minulla on koiranpäivät. Se sopii minulle aivan hyvin, Mutsi myhäili

- Kaikki muuttui sen jälkeen kun me tavattiin sut, silmälappurosvo jatkoi.

Nyt me ollaan paroneita joka ikinen, meillä on esimerkiksi oma savusauna Monte Carlossa, uimahalli Saharassa, kanala Pohjoisnavalla ja pelikasino Kiuruvedellä.

- Oletteko te onnellisia? Mutsi kysäisi.

Rosvot supisivat hetken keskenään. Sitten jokainen nyökytteli päätään.

Me voidaan ostaa mitä halutaan ja myös sitä mitä me ei haluta, hammasharjarosvo kehui.

Paistaako aurinko nyt sitten teille lämpimämmin kuin muille? Mutsi kysyi.

Rosvot silmäilivät toisiaan hölmistyneinä ja menivät aivan hiljaisiksi. He eivät pystyneet vastaamaan kysymykseen.

Eli seikkailuja riittää, paitsi avaruudessa ja merirosvojen kanssa myös esimerkiksi kadonnutta tiedemiestä etsimässä sekä jänissulkeisissa. Virpi Pennan kuvitus elävöittää tapahtumia mainiosti. Periaatteessa kirjan voisi lukea kertomus kerrallaan, mutta minulle kävi niin että oli luettava putkeen ja selvitettävä, mitä hassua seuraavassa tarinassa tapahtuu.

Tämä on kirja, joka päätyy vinkkauslistalleni, sitten kun taas joskus palaan vinkkauksia tekemään. Osa tarinoista on riittävän lyhyitä, jotta yhden voi lukea vinkkaustilanteessa kokonaan.   

Koira nimeltä Mutsi on luettu myös blogeissa Lastenkirjahylly ja Sivukukkasia.