Miika Viljakainen & Lauri Silvander: Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta

Miika Viljakainen & Lauri Silvander: Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta
Gummerus 2018
249 s.

Otanta Suomen rikoshistoriasta kertoo sen, että alkoholi ja maltin menettäminen ovat isossa osassa etenkin henkirikoksia. Toisinaan ihminen menettää henkensä aivan mitättömän tuntuisesta syystä. Se tuntuu pahalta, etenkin kun valtaosa rikoksista koskettaa paitsi uhria ja tekijää myös joukkoa heidän läheisiään. 

Viljakainen ja Silvander ovat koonneet kirjaansa rikostapauksia 1920-luvulta 1980-luvulle. He nostavat esiin niin tuttuja kuin unohdettuja tapauksia, joista osa on hyvinkin hämmentäviä. Joistakin minulle tuli olo, että miten kummassa en ole tiennyt tällaisen tapahtuneen? Esimerkiksi vuoden 1936 tragediasta, jossa Saukkojen perheestä kuoli neljä lasta, tai Suomen oloissa harvinaisesta sarjamurhaajasta, joka toimi 1980-luvulla ja joka tunnettiin hammasmurhaajana? 

Mitään yhtä yksittäistä ja tyhjentävää selitystä tälle väkivallan nousulle ei ole. Joitakin osatekijöitä voidaan kuitenkin luetella. Vuonna 1919 voimaan tullut kieltolaki muokkasi rikollisuutta petaamalla hedelmällisen alustan salakuljetukselle ja viinanpoltolle, ja lisäksi se opetti suomalaiset juomaan raakaa viinaa. Vaikka konjakkia, viiniä, samppanjaa ja oluttakin sai, ne olivat vain harvojen ulottuvilla. Useimmiten niin rahvas kuin porvaristo juopui 96-prosenttisesta laittomasta spriistä eli pirtusta.

(...)

Kojo ei luovuttanut. Helmikuussa 1977 hän päätti, että jos hänen keksintöään ei hyväksyttäisi hyvällä, niin pahalla sitten. Hän otti mukaansa ruokaa ja pistoolin ja hyökkäsi aseistautuneena Helsingin Pitäjänmäessä Atomitiellä sijainneeseen Keksintösäätiöön. Oli torstai, ja kello läheni puolta kolmea iltapäivällä.

Kirja on mielenkiintoinen läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta ja rikoksista. Ei ole tyypillistä rikollista, vaan tekijöinä on niin naisia kuin miehiä. On jopa vähän yllättävää, kuinka pahoja juttuja nimenomaan naiset ovat tehneet. Silti päällimmäiseksi jää olo, että vuosikymmenestä riippumatta täällä heiluvat kirves ja puukko. 

Rikostarinat on esitetty napakasti, muutamiin sivuihin on saatu sisällytettyä sekä tapahtumakulku että tuomio, moniin myös yhteiskunnan oloja tai reaktioita tapahtumiin. Lisäksi jokaisen vuosikymmenen alussa on lyhyt selonteko siitä, mitä muutoksia kyseisellä vuosikymmenellä koettiin. Esimerkiksi 1930-luvulla sota vähensi rikollisuuden määrää, ja 1970-luvulla kaupungistuminen alkoi muovata yhteiskuntaa. 

Päällimmäiseksi tunteeksi jäi synkkyys. Että kylläpä ihmiset tekevät typeriä asioita ja usein typeristä syistä. Joissain tarinoissa on joitain hupaisia juttua, mutta valtaosalta kirja on sysimustaa. Koen kuitenkin tärkeäksi, että näistä asioista kirjoitetaan. Ymmärretään maan ja kulttuurin historiaa ja osataan kenties ennakoida, mitä seurauksia tietynlaisilla muutoksilla voi olla. Kautta vuosikymmenien nähdään se, että taloudelliset ongelmat ajavat ihmisiä epätoivoisiin tekoihin, ja toisaalta myös se että mustasukkaisuus on turhan usein väkivallan takana. 

Helmet-lukuhaasteeseen saadaan kohta 37, "ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa". 

Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta on luettu myös blogeissa Kirjarouvan elämää, Kirjallisia ja Ennen aamukahvia ei voi.