Anki Edvinsson: Lumienkeli
Ruotsinkielinen alkuteos Snöängeln (2021)
Suomentanut Leena Virtanen
WSOY 2022
367 s.
Suhtauduin skeptisesti Anki Edvinssonin Lumienkeliin, koska huumeet eivät aiheena yleensä kiinnosta minua juuri lainkaan, ja koska aihetta on usein käsitelty dekkareissa pitkälti samaan tapaan kirjasta toiseen. Olinkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten Edvinsson pureutuu huumeteemaan.
Tarina on monella tapaa surullinen. Alussa teinipoika tekee itsemurhan, sitten löytyy murhattu nainen, kohta katoaa teinityttö, löytyy murhattu mies... Nuorilla on surua ja huolta koulukavereistaan, mutta samalla elämä ja ulkonäköpaineet asettavat vaatimuksia. Pitää olla laiha, pitää pukeutua tietyllä tapaa, pitää osallistua juhliin ja kiskoa viinaa sekä pillereitä. Poliisikaksikko Charlotte von Klint ja Per Berg joutuvat sukeltamaan syvälle Uumajan nuorten elämään saadakseen selville, mistä ja keneltä huumeet tulevat. Samalla he haluavat estää useampien tragedioiden tapahtumisen. Taustalla väijyy vielä Kartellin pomo Tony Israelsson, jolla on kana kynittävänä Charlotten kanssa.
"Tästä eteenpäin saat selvitä omin avuin", sanoi mies ja paukautti auton oven kiinni Charlotten selän takana.
Charlotte nyökkäsi, päästi irti miehen kädestä.
"Kiitos, kuka sitten oletkin", hän sanoi ja otti ensimmäisen askelen kohti sairaalan ovea. Hän ei tuntenut maata jalkapohjiensa alla.
"Me tapaamme pian uudelleen", mies sanoi, kiersi auton toiselle puolelle ja kävi kuljettajan paikalle istumaan. Kun auto lähti, Charlotte yritti katsoa sen rekisterinumeron. Hän räpytteli silmiään nähdäkseen paremmin, mutta auto katosi näkyvistä liian nopeasti.
Kai täällä on valvontakamerat, hän ajatteli. Sairaalan ovet liukuivat auki, ja hän pääsi sisälle lämpimään.
Hän käveli hitaasti peremmälle päivystysvastaanoton aulaan, ja vain muutaman askelen jälkeen sairaanhoitaja ryntäsi hänen luokseen. Hoitaja tuki häntä käsivarrellaan, ja hänen ilmeestään päätellen Charlotte taisi näyttää siltä kuin olisi tehnyt kuolemaa.
"Ystävä rakas, mitä sinulle on tapahtunut?"
Charlotte tarkensi katseen paljaisiin jalkoihinsa, lakattuihin varpaankynsiin. Yksinäinen kyynel vierähti poskelle.
Tykkään siitä, kuinka Edvinsson tuo esiin yhteiskunnalliset ongelmat kaikessa karuudessaan. Etenkin nuorilla on jatkuvia ulkonäköpaineita, tarve kuulua joukkoon, syömishäiriöitä, itsensä vahingoittamista, mielenterveysongelmia joihin ei saa apua... Lisäksi niin kovin monet vanhemmat ovat vakuuttuneita siitä, että ei ainakaan meidän kullannuppu sekoita päätään viinalla ja pillereillä. Nuoret saavat mennä juhliin, joista vanhemmilla ei ole mitään aavistusta että missä ne pidetään, keitä siellä on ja mitä siellä oikein tapahtuu. Tarinassa jotkut vanhemmat saavat aika rajun pudotuksen maan pinnalle, kun he tajuavat että juuri heidän kullannuppunsa on sitä porukkaa, joka päivä toisensa jälkeen laittaa päänsä sekaisin.
Pidän tarinan yllätyksellisyydestä. Tapahtumissa ja ihmisissä riittää käänteitä. Moni asia ja henkilö ei olekaan sitä, miltä aluksi tai aika pitkäänkin näyttää. Yllätyksiä ei ole kuitenkaan liikaa, kertaakaan ei tule olo että nyt on jo liioittelua. Tarina on mielenkiintoinen ja maanläheinen. Etenkin nuorten näkökulmaa lukiessa tulee olo, että tätä aivan varmasti tapahtuu monelle, myös Suomessa. Pidän myös siitä, että tarinaa seurataan monen eri henkilön kertomana.
Päähenkilöillä on tietysti ongelmansa, mutta siinä missä Charlotten vaivana on rikollispomo kohtaa Per ihan tavallisia arkielämän ongelmia, juuri sellaisia mitä voi tulla kenen tahansa taviksen eteen. Ehkä siksi kirja koukuttaa tehokkaasti. Tässä on asioita joita voisi tapahtua sinulle tai minulle.
Lumienkeli aloittaa sarjan, eiköhän siihen pian ole tulossa seuraava osa. Eikös suurimmalla osalla dekkaristeista ole tapana kirjoittaa sarjaa osa per vuosi tahdilla.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 22, kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä. Nuoret lähettelevät Snapchat-viestejä, lisäksi Linnin äiti Camilla postaa Instagramiin useita kertoja päivässä. Muita sopivia haastekohtia olisivat esimerkiksi numerot 2, "kirjassa jää tai lumi on tärkeässä osassa", 19, "kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa" ja 28, "kirjan päähenkilö on alaikäinen" (jos riittää, että osa päähenkilöistä on alaikäisiä).
Haa, etunimikaima, harvinaista! Tätä voisi ehkä kokeilla, kuulostaa perinteistä dekkaria kiinnostavammalta.
VastaaPoistaEi teitä taida Suomessakaan paljoa olla? :) Kannattaa kokeilla, mukava ei-kliseinen dekkari.
Poista