Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

lauantai 15. heinäkuuta 2023

Prinssi Harry: Varamies

 

Prinssi Harry: Varamies

Englanninkielinen alkuteos Spare 

Suomentaneet Antti Immonen, Jaakko Kankaanpää ja Jussi Kivi

Otava 2023

591 s.

Nappasin prinssi Harryn kirjan Vippi-hyllystä, ja olihan se painava paketti luettavaksi kahdessa viikossa. Rakenteen puolesta on helppo pitää taukoja; kirjan kolme osaa jakaantuu kymmeniin lyhyisiin lukuihin, mutta sisältö on alusta saakka aika raskasta. 

Ensimmäinen osa keskittyy nuoruusvuosiin. Heti alussa on äidin menetys, ja koko kirjan aikana korostuu se, kuinka yksin nuoret prinssit jäivät. Minusta ainakin tuntui siltä, että tukea ei tullut sen enempää perheeltä kuin ammattiauttajilta. Hovissa linja tuntui olevan että elämä ja tehtävien suorittaminen jatkuu välittömästi. Opiskeluvuodet olivat villit, mutta jo silloin oli selvää, että lehdistö liioittelee ja myös valehtelee. 

Toisessa osassa Harry viettää paljon aikaa Afrikassa ja alkaa toteuttaa kuninkaallisia velvollisuuksiaan. Lisäksi hän pääsee komennukselle Afganistaniin ja pääsee taistelemaan muiden sotilaiden rinnalla. Lehdistö on yhä villimpänä, ja aina kun Harryn sijainti paljastuu se on suuri turvallisuusriski. Prinssi vaikuttaa olevan yhä enemmän tuuliajolla miettiessään, kuka hän todella on. 

Kolmas osa on se, josta Suomessakin iltapäivälehdet ovat repineet suuret otsikot. Perheen perustaminen tapahtuu vihdoin, mutta lehdistön harrastama armoton - ja rasistinen - jahti on ahdistavaa. Hovista lähteminen ei ole ollut helppo päätös, mutta ainoa mahdollinen. Ristiriita perheen ja lehdistön välillä on liikaa, ja jälleen Harry tuntee että hänet jätetään yksin. 

Sama se, että äitini tapasi majuri Hewittin vasta kauan syntymäni jälkeen. Juttu vain oli niin hyvä, että siitä täytyi pitää kiinni. Lehdet keksivät siihen uusia juonteita ja koristeita, ja väitettiin jopa, että muutamat toimittajat yrittivät saada käsiinsä DNA:tani todistaakseen sen - ensimmäinen merkki siitä, että piinattuaan äitiäni ja pakotettuaan hänet piiloutumaan he kävisivät pian minun kimppuuni.

(...)

Ajattelin, että jos kuolen Afganistanissa, minun ei ainakaan tarvitse enää nähdä yhtäkään perätöntä otsikkoa, lukea yhtäkään häpeällistä valetta itsestäni. 

Sillä lennolla ajattelin paljon kuolemaa. Mitä se tarkoittaisi? Välitinkö siitä edes? Yritin kuvitella omat hautajaiseni. Olisivatko ne valtiolliset? Yksityiset? Yritin nähdä otsikon silmissäni: Hei sitten, Harry.

Miten minut muistettaisiin historiassa? Lehtien otsikoista? Vai siitä, kuka oikeasti olin? 

Kävelisikö Willy arkkuni jäljessä? Entä ukki ja isä?

(...)

Viimeisin "skandaali" koski morsiusneitojemme kukkaseppeleitä yli vuoden takaa. Seppeleissä oli ollut mukana jokunen kielo, ja kielot saattavat olla lapsille myrkyllisiä. Jos lapset siis syövät niitä.

Sama se, että kielon syöminen saattoi aiheuttaa lähinnä huonon olon, mikä tietysti olisi vanhemmista huolestuttavaa, mutta johtaa vain hyvin harvoin kuolemaan.

Mitä siitä, että seppeleet oli koonnut ammattifloristi. Mitä siitä, että sellainen "vaarallinen päätös" ei edes ollut Megin tekemä. Mitä siitä, että aiemmilla kuninkaallisilla morsiamilla, mukaan lukien Kate ja äitini, oli myös ollut kieloja. 

Mitäpä kaikesta siitä. Juttu Murhaaja-Meghanista vain oli liian houkutteleva. 

Kirja on tietysti vain yksi näkökulma asioihin, mutta kyllä se samalla taustoittaa elämää hovissa ja median jatkuvan kiinnostuksen kohteena. Se on paikoittain varsin karu kuvaus siitä, kun minkäänlaista yksityisyyttä ei ole, kun jopa saarella joutuu pitämään verhot kiinni veneiden parveillessa lähistöllä. Se kuvaa hovin ja median kieroutunutta suhdetta, sitä kuinka hovi sietää valheet koska kaikki julkisuus on tarpeen. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 36, "olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan". Olin nähnyt suomalaisten iltapäivälehtien otsikoita ja epäilin kirjan olevan silkkaa pahantahtoisuutta. Sitä se ei ole, vaan paljon on identiteetin etsintää ja sen kuvaamista, miten vaikea on irtautua omilleen kun on koko elämänsä noudattanut protokollaa. Monet kohtaukset ovat myös vähän hämmentäviä, kertoen osuvasti miten erilaista elämä monarkiassa on. Kuningattaren kuoltua Harry käy Balmoralin linnassa hänen makuuhuoneessaan - vasta toista kertaa elämässään. Onhan tällaisen taviksen mahdoton kuvitella, millaista olisi elää elämää jossa kaikki on aikataulutettua, tunteiden näyttäminen ei ole suotavaa, perheenjäsenen koskettaminen on vältettävä asia, on tarkkaan säädetty minne saa mennä ja mitä tehdä...

Varamies on luettu myös blogeissa Kirsin Book Club ja Mrs Karlsson lukee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti