Jari Järvelä: Parempi maailma

Jari Järvelä: Parempi maailma
Tammi 2012
339 s.

Tässä kävi samalla lailla kun Järvelän aiemman, myös tänä vuonna ilmestyneen, kirjan Château Inkeroinen kanssa: loppuun päästyäni en tiennyt pidinkö siitä vai en. Lopetin Paremman maailman lukemisen noin vuorokausi sitten ja nyt sulattelun jälkeen totean pitäneeni siitä varsin paljon. 

Tapahtumat alkavat kahdella suunnalla, kaukana toisistaan. Suomessa on ministeri-Väinö, joka iltapäivälehden kyselyssä mainitsee neekeri-sanan olevan suomen kielen kaunein sana. Tietenkään kukaan - ei toimittaja, ei yleisö eivätkä puoluetoverit - ei voi tietää lapsuusmuistoista, joita Väinö sanaan liittää. Vahinko tapahtuu eikä siinä selittelyt auta. Ministeriys sekä avioliitto on unohdettava Väinön joutuessa vetäytymään sairaslomalle. 

Naïmi on lähtenyt pitkälle matkalle Bagdadista tuntemattomaan. Bussimatka jonnekin on täynnä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, pelkoa, vihaa ja kuolemaa. Lapsia kuolee, naisia kuolee, kukaan ei tiedä huomisesta. Naïmi ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan vaan pakenee lapsensa kanssa.

 

Tarinalinjat lähestyvät toisiaan kunnes lopulta sulautuvat yhdeksi. Väinö viettää joulua lapsuudenkodissaan, jota Naïmi on palkattu siivoamaan. Ensin Väinö säikähtää tummempi-ihoista naista mutta Naïmiin tutustuttuaan tajuaa tämän ja Jamira-tyttären olevan keino päästä takaisin valtaan. Neekeri-sanasta noussut kohu unohtuu, kun Väinö ryhtyy uuden perheensä kanssa sotimaan rasistista kirjallisuutta vastaan. Toreilla he polttavat sadoittain kirjoja, mikä takaa valtavasti julkisuutta. Vaaleihin asti ei tapahtumia kuvata, mutta Väinö on varma kansanedustajuutensa jatkumisesta.

Kiinnitin tytön rintaan pinssini.

"Peppi on natsi", sanoin.

En olisi varmaankaan päässyt lööppeihin ilman puuskaista pohjoistuulta ja läheistä kahvilatelttaa. Tuuli pidensi jo hyytymäisillään olevia liekkejä. Ne ulottuivat nuolemaan teltan pressuseinää. Punainen muovi suli aluksi, roihahti sitten. Pienestä nuotiopiiristä alkanut manifestini nousi kahvilapressun myötä torin lipputankoja korkeammaksi kokoksi, ja ihmiset joutuivat karkaamaan kahvilan sisältä puoliksisyötyjä munkkeja ja korvapuusteja käsissään. 

Sokerinnälkäinen lokki kaarsi tulta pakenevan pikkutytön pudottamaa munkinpalaa kohti. Linnun siivet hulmahtivat palamaan kesken syöksyn. Uuden maailman keskipisteen yllä kiersi palava enkeli. Valon valpas vartija.

Järvelä kuvaa kiinnostavasti  kotimaista yhteiskuntaa, jossa ihminen kiinnostaa todenteolla vasta kun hän mokaa. Kaikki ansiot unohdetaan sekunnissa, mutta samoin sekunnissa unohdetaan moka jonkun uuden jutun ansiosta. Samaan aikaan Järvelä kuvaa kansainvälisen ihmiskaupan maailmaa, jossa ihmiset ovat muuttuneet esineiksi, kauppatavaraksi, taakaksi. Mokaamisen seuraus on kuolema, uutta mahdollisuutta ei ole. Ystäviä ei ole, vain vihollisia riippumatta siitä, millä puolella bussia ollaan. 

Paremmassa maailmassa parasta ja tärkeintä on sen kuvaama yksilön ja yhteiskunnan välinen suhde. Yksilö pyrkii pärjäämään, ja vaikka kohtaaminen maailman kanssa on välillä raju on hänellä mahdollisuus selvitä voittajana. Jos hän sattuu elämään sellaisessa yhteiskunnassa, jossa voittajia voi olla enemmän kuin yksi.