Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kiera Cass: Valinta

Kiera Cass: Valinta
Englanninkielinen alkuperäisteos The Selection (2012)
Suomentanut Laura Haavisto
Pen & Paper 2016
339 s.







Hmm, uskaltaisinko tunnustaa... Pääsääntöisesti en siedä niin sanottua hömppäkirjallisuutta, en kertakaikkiaan jaksa sitä että kolmekymppiset naiset käyttäytyvät kuin kuusitoistavuotiaat ja suunnilleen pyörtyvät kun komea mies vilkaisee heitä kohti. Mutta ans olla kun päähenkilö ON kuusitoistavuotias, niistä kirjoista tykkään lähes poikkeuksetta :D

Niin kävi myös Kiera Cassin uuden nuortensarjan avausosan kanssa. Valinta on viihdyttävä mutta se on myös syvällisempi kuin mitä oletin. 

16-vuotias America Singer saa tuhansien muiden kanssa kirjeen. Hänen on mahdollista täyttää hakemus ja osallistua Valintaan. Siinä 35 tyttöä pääsee asumaan palatsiin ja kilpailemaan prinssi Maxonin sydämestä. America ei halua osallistua, koska hänellä on jo oma valittunsa. Rakkaus on kuitenkin pidettävä salassa, sillä yhteiskunnan ankarassa kastijärjestelmässä Aspen on alempana. Viitosnainen - kuten America - ei voi seurustella Kuutosmiehen kanssa. Aspen pyytää Americaa osallistumaan ja tämä suostuu. Jos hän pääsee tai joutuu mukaan, siitä on kuitenkin perheelle hyötyä rahallisen korvauksen ja kastijärjestelmässä kohoamisen myötä.

Tietenkin America on yksi niistä, jotka otetaan mukaan Valintaan. Tietenkin osa tytöistä on mukavia ja osa inhottavia. Tietenkin America tapaa prinssin vahingossa muilta salaa. Ja tietenkin Aspen ilmaantuu palatsiin. Mutta siinäpä se ennalta-arvattavuus melkein onkin. Tyttöjen välillä on yllättävä lämminhenkisyys, ja juonittelua sekä selkäänpuukotusta on paljon vähemmän kuin luulisi. Yksi syy on ehkä se, että koko kansa seuraa heitä tv:ssä, sekä nauhoituksina että viikottaisessa suorassa lähetyksessä. Ja prinssillä on koska tahansa oikeus lähettää kuka tahansa kotiin. 

Elämä palatsissa ei ole pelkkää kultaa ja kimalletta. Toki on paljon kauniita pukuja ja hienoja illallisia, mutta myös turvattomuutta. Sekä etelässä että pohjoisessa on kapinallisia, jotka ajoittain tunkeutuvat linnaan. Mitä kapinalliset sieltä etsivät, sitä ei tiedä linnassa kukaan. Se selvinnee myöhemmissä osissa.  

America ja Maxon ystävystyvät, ja America päätyy eräänlaiseksi uskotuksi. Maxonilla on tietenkin suuret paineet, kun pitäisi valita puoliso ja seurustella ensimmäistä kertaa - kaikki tämä vanhempien silmien alla ja vielä televisioituna. America antaa hänelle vinkkejä siitä, miten lukea tyttöjen elekieltä, miten lohduttaa näitä kapinallisten hyökkäyksen aikana, mitä tulisi huomioida kun tytöt ovat eri kastiluokista. Samalla hän puolivahingossa avaa Maxonin silmät sille, miten monimuotoista elämä on palatsin ulkopuolella. 

Toivo sai sydämen särkemään. Ja toivon myötä tuli koti-ikävä. Kunpa May olisi voinut hiipiä viereeni, niin kuin hänellä joskus oli tapana tehdä. Mieleeni nousi myös pelko siitä, että toiset halusivat minut pois täältä, että he yrittäisivät ehkä lytistää minut. Ja jännitys siitä, että näkyisin valtakunnan televisiossa niin kauan kuin olisin täällä. Ja kauhu siitä, että minut voitaisiin yrittää tappaa poliittisena kannanottona. Kaikki nämä ajatukset ryöpsähtivät pyörällä olevaan päähäni aivan liian nopeasti, enkä kyennyt käsittelemään niitä pitkän päivän päätteeksi. 

Silmissäni sumeni. En edes huomannut, että olin  alkanut itkeä. En saanut henkeä. Tärisin. Hyppäsin sängystä ja juoksin parvekkeelle. Olin niin paniikissa, että en meinannut saada ovea auki, mutta lopulta onnistuin. Ajattelin, että raitis ilma riittäisi, mutta ei riittänyt. Hengitin yhä pinnallisesti ja hengitykseni tuntui kylmältä.

Täällä ei ollut vapautta. Parvekkeeni kalterit sulkivat minut häkkiin. Ja näin yhä palatsia ympäröivän muurin vartijoineen. Halusin päästä ulos palatsista, eikä sitä sallittaisi minulle. Epätoivo sai minut tuntemaan itseni entistäkin heikommaksi. Katsoin metsään. Siellä näkyisi varmasti vain vehreyttä.

Pidin American hahmosta. Ihanaa että hän ei ole aivoton kana, joka vain tuijottaa haaveellisena kaukaisuuteen ja värisee ajatellessaan suutelemista joko Aspenin tai prinssi Maxonin kanssa. Ihanaa että hän on rohkea ja suorapuheinen, uskaltaa sanoa ja tehdä. Palatsin kiilto ei sokaise häntä, vaan hän muistaa koko ajan mistä on tullut ja missä hänen perheensä yhä on. 

Ihanaa, että prinssi Maxon on hämmentynyt ja ymmällään, eikä pyörittele tyttöjä sormiensa ympäri. Ihanaa, että tytöt eivät suutele hänen jalanjälkiään, vaan yksi jopa tunnustaa Americalle että ei tuntenut minkäänlaista kipinää käydessään treffeillä prinssin kanssa. 

En halua "tuomita" kirjaa loistavaksi lomalukemistoksi; mielestäni se toimii ympäri vuoden :) Minä ainakin odotan innolla sarjan seuraavia osia. 

Valintaa on luettu blogeissa ahkerasti, siitä ovat kirjoittaneet muun muassa Krista, Varjelum, Anni, Hanna ja Anu.

Helmet-lukuhaasteesta tulee täten kuitatuksi kohta "viihteellinen kirja".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti