Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

torstai 14. heinäkuuta 2016

Minna Rytisalo: Lempi

Minna Rytisalo: Lempi
Gummerus 2016
234 s.
Kustantajalta saatu ennakkokappale








Luin Lempin jo muutama viikko sitten mutta kirjoitan siitä vasta nyt. Lukiessa sivut sujahtelivat nopeasti mutta tarina herätti mietteitä vielä kauan lukemisen jälkeen. Itse asiassa eilen viimeksi putkahti mieleen vielä uusia asioita :)

Lempi on henkilöhahmo, joka on fyysisesti läsnä hyvin vähän. Hän ei ole itse äänessä vaan häntä kuvataan kolmen muun henkilön kautta. Jokaisella on oma kuva Lempistä, ja jokaisen kuva on hyvin erilainen.

Viljami on ujohko nuorimies, joka ei voi uskoa todeksi että hän saa Lempin vaimokseen. Kauniin, herttaisen Lempin! Kun sota kutsuu Viljamia, on lähdettävä. Sodan jälkeen hän palaa tyhjään kotiin, jossa kuitenkin Lempi hallitsee niin tilaa kuin ajatuksia. 

Pariskunnalla on ollut piikana Elli, joka salassa haluaa kohota arvoasteikolla paljon piian asemaa korkeammalle. Ystävällinen ja avulias Elli on kulissi, jonka takana piilee ihan toisenlainen Elli. Tuolle toiselle Lempi on katkeruuden ja pahojen ajatusten kohde.

Sisko tulee tarinassa mukaan varsin myöhään. Lempi ja Sisko ovat kaksoset, mutta kaksosuudestaan huolimatta kovin erilaiset. Sisko on aina jäänyt Lempin varjoon, mutta se on hänelle luonnollinen asia. Hän katsoo sisartaan ihaillen ja iloitsee tämän puolesta. Vaikka elämä kuljettaa heidät erilleen, on Lempi aina läsnä hänen ajatuksissaan.

Tarina kuljettaa kolmea hahmoa kohti polttopistettä, Viljamin ja Lempin yhteistä kotia. Tunnelma tihenee vähitellen saavuttaessa kohti sitä hetkeä, jolloin salaisuudet paljastuvat.

Minulla on aikuisen miehen kädet. Isän kädet. Kämmenselissä on koholla verisuonia, kynnet ovat neliömäiset, isot, nyrkit vahvat ja nahka paksu. Näillä käsillä on ladattu ja laukaistu, satoja kertoja, eivätkä ne edes tärisseet enää kun tuli se viesti sinusta, Lempi. Kädet muistavat paremmin pehmeän ihon kuin saastan ja lian, mutta mitä minä näillä käsillä enää teen? Tämä käteni silitti hiuksiasi, Lempi, useana mutta liian harvana iltana. Me saimme moniin muihin verrattuna pitkän ajan, kuitenkin, kokonaisen kesän ja loppuvuoden, ennen kuin.

Sitten se kirje tuli. Silmissäsi oli musta hätä, kun ojensit sen ja minä otin. Kätesi tärisi, valahti alas, tarttui toiseen esiliinan alla. Hartiasi olivat jäykät, hengityksesi nopeaa. Oli lyhyiden päivien aika, aina hämärää, vaikka sydäntalven taivas ei ole niin pimeä kuin luulisi, kun sitä katsoo riitteiseltä laiturilta vesiastiat käsissään ja haistaa saunan, kuulee askeleet, hengityksessä uuden sävyn. Jokohan se on, mitähän reppuun vielä mahtuu, vai olisiko parempi olla puhumatta siitä, ehkä tosiaan. Minä en halunnut tarjota sinulle tätä, niin sanoin, ja että Heikkilä on kuitenkin lähellä, varmasti tulen takaisin, sitä älä pelkää. Illalla kaikki päättyi itkuun ja kouristuksiin, sellaiseen raivoon ja kiihkeyteen, että ne yllättivät minut, vaikka kanssasi olin saanut oppia, millainen naisen elämänvoima on. Lupasin sinulle tuhat kertaa että palaan, ja tässä minä olen, palaamassa. Minun olisi pitänyt pistää myös sinut lupaamaan, sanoilla, vaikka jokaisella huokauksella ja huudolla lupasitkin olla elossa rajusti ja voimakkaasti.

Kirja on todella hieno. Pidin erityisen paljon Viljamista, siitä kuinka avoimesti ja kipua pelkäämättä hän puhuu Lempille, kertaa mitä oli ja varovasti kurkistaa mitä olisi voinut olla. Kuinka hän yrittää saada lyhyen yhteisen ajan riittämään, venyttää sitä kaipauksen yli. Voisin lukea vaikka kokonaisen kirjan hänestä, mitä tapahtui ennen Lempiä, millainen oli lyhyt aika Lempin kanssa, mitä tapahtui Lempin loppuratkaisun jälkeen.

Kolmen hahmon kuvaukset tekevät Lempistä kiinnostavan hahmon. Samalla lukija ehkä miettii, miten hänet itsensä nähdään. Hän ajattelee olevansa tietynlainen, mutta näkevätkö muut asian niin? Lempi on fyysisesti läsnä hyvin vähän, mutta hänestä nähdään kolme hyvin erilaista näkokulmaa, joista jokainen on oikea. On kiinnostavaa pohtia sitä, kuinka sama ominaisuus voidaan nähdä hyvin eri tavoin. Hiusten koskettaminen voi olla yhdelle herttainen ele, toiselle osoitus pinnallisuudesta. Yksi lause kertoo yhdelle tietämättömyydestä, toinen tulkitsee sen ilkeydeksi. Lukija saa tai joutuu muodostamaan oman näkemyksensä Lempistä muiden kertoman pohjalta, hän valitsee mitä puolia ottaa mukaan, mitä painottaa, mitä jättää pois. 

Rytisalo kirjoittaa tavattoman kauniisti ja eläväisesti. Runsaat ja tarkat yksityiskohdat vetävät lukijan tapahtumien keskipisteeseen, aivan lähelle. Joskus tulee olo, että onkohan sitä jo liian lähellä, häiritseekö henkilöhahmojen keskittynyttä pohdiskelua. Tekisi mieli piiloutua puun taakse tai pöydän alle, tarkkailla näkymättömissä, liikkumatta ja lähes hengittämättä. 

Lempi on paitsi kaunis myös rujo ja yllätyksellinenkin. Sen voi lukea yhdeltä istumalta tai viivytellen, mutta lukee miten tahansa, tarina jää elämään mieleen.

Kirja ilmestyy viikolla 30 eli heinäkuun viimeisellä viikolla, mutta sitä on luettu blogeissa jo varsin paljon. En lukenut muiden arvioita, koska halusin ensin kirjoittaa omat mietteeni ja vasta sen jälkeen katsoa, miten muut ovat Lempin kokeneet. Blogien Facebook-sivuilta olen kuitenkin aistinut, että kirjasta on tykätty todella paljon, ja tykkäämisen se todella ansaitsee.


10 kommenttia:

  1. Olin myös niin onnekas, että olen saanut tämän käsiini ennen virallista ilmestymistä :) Hiukan siis vain silmäilin, mitä tästä olit pitänyt - palaan sitten kun olen itsekin tämän lukenut. Luin juuri Katja Ketun Kätilön (lopultakin, postaan siitä naistenviikolla), ja en ehkä heti perään halua lukea toista sotaan liittyvää kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti pikku tauko on hyväksi, Kätilö on raskas kirja. Lempi ei ole samanlainen mutta se kyllä herättää paljon ajatuksia.

      Poista
    2. Nyt bloggasin Lempistä. Tykästyin kyllä. Sota ei ollutkaan niin suuressa roolissa kuin luulin, ja hyvä niin. Kirjan aikajänne ylsikin yllättävän pitkälle Siskon osuudessa. Ajatuksia herättävä ja hieno kirja.

      Poista
    3. Onneksi sota oli taustalla, joskus tulee sellainen olo että ei jaksa enää, se on niin monessa kirjassa teemana ja yleensä isossa osassa. Tärkeä aihe mutta liika on liikaa. Tässä on onneksi valtavan paljon muuta, ja rakkaus jotain muuta kuin imelää paatosta .

      Poista
  2. Lempi oli kyllä ihana! Minä ihastuin erityisen paljon Siskoon, hän jotenkin sinetöi hienosti koko tarinan. Jokainen hahmo oli omalla tavallaan hieno, ja jokaisesta heistä pidin paljon. <3 Toivon Lempille suurta suosiota myös muualla kuin blogimaailmassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että kirja herättää kiinnostusta laajemminkin, on se niin hieno!

      Poista
  3. Minä odotan kovasti tämän ilmestymistä! Kirjoitat kirjasta hyvin. Se on saanut lähes kaikilta kanssabloggaajilta kiitettävän arvion. On mielenkiintoista, miten Lempin tarina kerrotaan kolmen hänen lähellään olevan ihmisen kautta. Toivoin Siri Kolun kirjaa "Kesän jälkeen kaikki on toisin" lukiessani, että Peetun tarina kerrottaisiin hänen tyttöystävänsä, äitinsä ja veljensä näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin mitä Lempi itse kertoisi, mutta kuitenkin pidän oikeana ratkaisuna sitä että hän itse ei ole äänessä. Tuota Kolun kirjaa en ole lukenut, nyt kun teit tuon huomion niin kiinnostaa kyllä lukea ja verrata näitä eri kerrontaratkaisuja.

      Poista
  4. Lempi on kyllä käsittämättömän huikea kirja.

    Tuo mitä sanoit siitä, kuinka ihmisillä on itsestään joku käsitys, mutta kanssakulkijat voivatkin nähdä hänet aivan toisenlaisena, on niin totta - ja jotenkin sietämätöntä. Kuitenkin ne kaikki näkökulmat ovat yhtä tosia, kukaan ei vain taida tuntea toista läpikotaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuru. Joskus sitä miettii mitä tuli sanottua tai tehtyä, että ymmärsivätkö toiset mitä tarkoitin. Kunhan ei vaan miettisi liikaa, koska kuitenkin jokainen tulkitsee jotain asioita toisin kuin muut. Jollekin kertoo kaiken, toiselta piilottaa jotain, kolmannelle kaunistelee... Ihminen ei ole kaikille sama, ei edes kaikkein lähimmilleen. Eikä aina rehellinen edes itselleen. Mutta onneksi on kaunokirjallisuus, jonka kautta voi miettiä asioita ihan vaan yleisellä tasolla :)

      Poista