Teatterissa: Sumu Kansallisteatterissa

Kuva: Stefan Bremer

Syksyn ensimmäinen bloggariklubi oli Kansallisteatterissa Sumun ensi-illassa. Kevään viimeisellä klubilla käsikirjoittaja-ohjaaja Juha Jokela vieraili kertomassa Sumusta, ja näimme videolta pienen pätkän. Olikin kiinnostavaa mennä katsomaan, mikä johti videolta nähtyyn ja mitä sen jälkeen tapahtui. 

Kokoonnuimme Lavaklubille klo 18. Iloinen yllätys oli, että Jokela piipahti tervehtimässä meitä. Ja kuulemma tuli omasta tahdostaan, kukaan ei ollut pyytänyt. Hieno ele!

Kuulimme muun muassa, että ensi-ilta ei kauheasti jännitä. Näytelmä ei kuulemma ole täysin valmis, jos nyt esitys koskaan voi sellainen olla. Kuitenkin, se on niin valmis kuin se ensi-illassa voi olla. N'yttelijöillä oli ollut vapaa aamu, ohjaajalla sen sijaan ei. Hän oli katsonut videolta ennakkonäytöksen ja sen pohjalta antanut puhelimitse viimeiset ohjeet. 

Katsomossa oli jännä tunnelma ennen esityksen alkua. Esirippu oli auki, ja salissa leijaili - sumua. 

Esityksen ensimmäiset repliikit saivat suun auki. Mitä siellä puhutaan, mitä tapahtuu? Somnimag-yhtiön innovaatio, aivotoimintaa tarkkaileva ja vaurioita kuntouttava aparaatti nimeltään MGD-laite on valmis ja käytössä kotimaan sairaaloissa. Nyt se halutaan viedä ulkomaille. Kun työ- ja elinkeinoministeriö ehdottaa kauppaa Venäjälle, yhtiön miehet hätkähtävät mutta ryhtyvät toimiin. Kaupanteko ei kuitenkaan ole helppoa, ei vaikka apuna on suomenvenäläinen simultaanitulkki Larissa. 

Kuva: Stefan Bremer

Esitys on hieno kokonaisuus. Mielestäni näyttelijävalinnat ovat menneet täysin nappiin. Toimitusjohtaja Ollin haastavan roolin tekee Timo Tuominen. Ollilla ei ole helppo tehtävä luotsata firmaa, jossa hääräävät mukana Venäjä-vastainen tutkija Taisto sekä "mä osaan kaiken ja handlaan kaiken" -myyntitykki Jone. Asiaa hoitavat henkilöt vaihtuvat Venäjällä, ministeri vaihtuu, Larissa saattaa olla tai saattaa olla olematta vakooja, Taisto heittäytyy someradikaaliksi... Tuominen tulkitsee loistavasti Ollin tasapainoilua eri tahojen välissä, tunteita hämmennyksestä epätoivoon, hätäännyksestä sovitteluun. 

Myös muut suoriutuvat oivallisesti. Kari Ketonen Jonena naurattaa moneen kertaan. Jonessa olisi ollut kaikki mahdollisuudet tulla lipeväksi "pikkurouva ministeri on nyt hiljaa" -tyypiksi mutta onneksi, onneksi hän ei ole sellainen. Jone luottaa rajattomasti itseensä ja siihen, että selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja vieläpä ilman pintaaarmuja. Tuo luottamus on luontevaa, ei mahtailevaa eikä ylikorostunutta. 

Jani Karvinen on jääräpäinen Taisto. Tämän maailmassa etiikka ja moraali ovat ykkösasia, nimenomaan Taiston etiikka ja moraali. Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta Taisto haluaa katsoa asioita vain yhdestä näkövinkkelistä. Siitä käsin hän esittää suuria kysymyksiä. Elena Spirinan hahmo Larissa yrittää luotsata mieskolmikkoa Venäjän markkinoille, vaikka nämä sähläävät välillä ihan urakalla. 

Ensimmäisen puoliskon jälkeen tuumin, että jos lukisin tekstiä paperilta niin en ehkä jatkaisi alkua pidemmälle. Aivotutkimus ja kansainvälinen kauppa eivät ole mukavuusalueellani... Esitettynä teksti on kiinnostavaa, koko ajan oli sellainen olo että mitenkähän tässä käy. Tunne jatkui väliajan jälkeen. Jossain kohtaa oli hetkellinen pysähtyneisyyden tunne, en oikein tiedä mistä se johtui. Oliko kenties liian monta samantyyppistä Venäjä-repliikkiä, liian pitkä kohtaus vai mikä lie. Ennätin siinä kuitenkin miettiä, että päästäänkö tästä eteenpäin vai jäädäänkö jauhamaan. No, eteenpäin päästiin ja loppuun asti. Tunnustan, mietin toisella puoliskolla useamman kerran, että minkälainen loppu mahtaa olla. Herran sähelsivät siihen malliin, että vastassa tuntui olevan vain umpikujia. Jokela sai taitavasti kasattua homman kokoon, ja ainakin minä yllätyin siitä miten kaikki lopulta päättyy.

Pidin paljon myös tilannekomiikasta. Hahmojen lausahdukset naurattivat usein, samalla kuitenkin piti miettiä että itse asiassa, saisikohan tälle nauraa, voiko tälle asialle nauraa. Huumoria on lausahdusten lisäksi myös kohtauksissa, etenkin Ollin ja Larissan käymä kehityskeskustelu oli yksi suosikeistani. Jukka-Pekka Palon esittämä ministeriön virkamies oli hahmona kertakaikkisen hupaisa, kaikessa vakavuudessaan suorastaan naurettava :)

Pakko vielä kehua äänimaailmaa. Vaikka välillä kaksi tai kolmekin henkilöä puhui samaan aikaan, sai kaikkien sanoista selvää. Esityksen musiikki oli välillä suorastaan hypnoottista. 

Sumu. Itsesensuurikomedia

Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Jokela

Rooleissa Timo Tuominen, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Elena Spirina, Katariina Kaitue, Jukka-Pekka Palo, Larin Pacius ja videolla Ria Kataja

Lavastus Teppo Järvinen

Pukusuunnittelu Tarja Simonen

Valosuunnittelu Max Wikström

Äänisuunnittelu Tommi Koskinen

Videosuunnittelu Timo Teräväinen

Naamioinnin suunnittelu Pauliina Manninen

Dramaturgi Minna Leino

Ohjaajan assistentti Martina Marti

Sumu Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 17.12 asti.