Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

torstai 28. joulukuuta 2017

Célestine Vaite: Tahitin tyttäret

Célestine Vaite: Tahitin tyttäret
Englanninkielinen alkuperäisteos Frangipani (2004)
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Otava 2006
300 s.







Oijoijoi! Moni varmasti tietää sen tunteen, kun tajuaa tarttuneensa helmeen ja ihmettelee, miksi löysi sen vasta nyt. Tahitin tyttäret oli minulle sellainen kokemus. Jestas tuota värin, lämmön, temperamentin ja elämänilon määrää! 

Materena on varsin tyypillinen tahitilainen nainen. Rakastuminen teini-iässä, avioituminen, ensimmäinen lapsi alle kaksikymppisenä, siivoustyö joka jatkuu 20 vuotta, työn ulkopuolinen aika pääasiassa kodin ja lasten hoitoa, sukulaisia siellä ja täällä tunkemassa nenäänsä perheen asioihin... Mutta kun Materenan (ja Piton) tytär Leilani tulee teini-ikään, Materena toivoo tämän rikkovan perinteitä. Tyttö on pienestä pitäen ollut kiinnostunut monista asioista, ja yksi aarteista on ollut moniosainen tietosanakirja. Materena pelkää ja toivoo samaan aikaan. Pelkää tyttären rakastuvan liian nuorena ja heittävän opiskelumahdollisuudet hukkaan, samalla hän pelkää sitä että tytär lähtee pois, Ranskaan, minne moni saarelainen lähtee opiskelemaan. Hän toivoo tyttären tavoittelevan korkeuksia eikä tyytyvän vähään, silti toivoen tämän pysyvän lähellä. Samalla hän muistelee, mitä itse on tehnyt sen ikäisenä mitä Leilani on nyt. 

Aue, Materena huokaa uudestaan. Jassoo, hän ottaa toisen Coca-Colan, joita Rita-serkku on tuonut tänään tuliaisiksi. Ja hänpäs ottaa vähän perunalastujakin, joita Rita-serkku myös on tuonut tänään tullessaan. Hänellä on niin surullinen olo. Ihan hirvittää ajatella, ettei Leilani enää asu kotona. Mutta toisaalta, Materena ajattelee, talossa vallitsee sen jälkeen ilman muuta rentoutuneempi tunnelma. Materena ei hermoile koko ajan, kun Leilani keskeyttää läksynsä ja lähtee Hotun mukaan, joka tahtoo löytää uudelleen kotisaarensa, jota tämä kaipasi viisi vuotta ollessaan jumissa Ranskassa.
Aue, lapset... panevat itkemään.
Yksi poika lähtee toiseen maahan, toinen poika ilmoittaa lähtevänsä Bora Boralle ja ryhtyvänsä siellä hotellin keittiömestariksi, ja nyt sitten on tyttären vuoro lähteä. Mitä minä teen lapsilleni, Materena pohtii. He odottavat malttamattomasti, että saavat jättää minut, niinkö?
Aue, Materena on kauhean surullinen, mutta hän ei voi olla kaiken aikaa naama pitkänä, kun serkku on kylässä ja istuu aivan vieressä keittiön pöydän ääressä.
"No, serkku", Materena sanoo. "Meneekö töissä hyvin?"
"Serkku", Rita vastaa. "Voit ihan hyvin olla surullinen, ymmärrän kyllä. En tullut tänne nauramaan vitseillesi." Hän laskee kätensä Materenan kädelle. "On järkytys, kun tytär lähtee kotoa." Rita tietää, mistä puhuu. Kun hän lähti äitinsä luota kolmekymmentäyksivuotiaana, hänen mamansa oli lohduton kokonaiset kolme viikkoa.  Ei yhtään auttanut, vaikka sukulaiset sanoivat hänelle: "Jo oli aikakin! Hallelujaa!" Antoinette-täti itki taukoamatta.

Tämä on vahvojen naisten kirja, naisten jotka elävät ja rakastavat täysillä. Ja vaikka miehet muka ovat perheen pää, ovat he lopulta aikamoisia mammanpoikia. Naiset ovat muka alistuneita kodinhengettäriksi, mutta oikeasti he tekevät päätökset ja saavat asiat toimimaan. Ja myös muuttumaan! Kun tytär kasvaa ja toteuttaa unelmiaan, herää kipinä myös Materenassa. Ei ole myöhäistä muuttaa oman elämän kulkua.

En tiedä Tahistista yhtään mitään muuta kuin mitä tässä kirjassa kerrotaan. Ja koska kirja on toistakymmentä vuotta vanha, en tiedä onko elämä edelleen samanlaista. Vieläkö nuoret lähtevät Ranskaan, onko tapana haudata istukka puun alle synnytyksen jälkeen, onko vielä omituista jos mies haluaa laittaa ruokaa jne. Lukiessa tuli olo, kuin olisi ollut Etelä-Euroopassa mutta kerrottuna kahdella. Tiedättehän, italialaiset mammat poikineen, miehet television vieressä ja naiset keittiössä, tiiviit yhteydet sukulaisiin yms. Tykkäsin siitä, että tässä on rohkeita ja määrätietoisia naisia. Vaikka välillä on keskinäistä kinaa, silti pidetään aina yhtä. 

Luin takaliepeestä, että kirja kuuluu kolmiosaiseen sarjaan. Tarkoittaa sitä että lukulistani kasvoi taas :)

Helmet-lukuhaasteeseen saadaan kohta "oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja". Vaite on syntyisin Tahitilta, ja on teini-ikäisenä muuttanut Australiaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti