Etusivu

Hemulin kirjahylly Facebookissa

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Petina Gappah: Muistojen kirja

Petina Gappah: Muistojen kirja
Englanninkielinen alkuperäisteos The Book of Memory (2015)
Suomentanut Tero Valkonen
Kansi: Eveliina Rusanen
Tammi 2017
307 s.






Postausliukuhihna jatkaa tuotantoaan, jotta Helmet-lukuhaaste saadaan mahdollisimman lähelle täyttä. Nyt ruksataan kohta "kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä". Periaatteessa kohtaan olisi käynyt varmaan melkein mikä tahansa suomenruotsalaisesta lähtien. Halusin afrikkalaislähtöisen kirjailijan, koska maanosa on melko lailla aliedustettuna käännöksissä.

Petina Gappahilta on aiemmin suomennettu yksi kirja, tarinakokoelma (jota en ole lukenut). Muistojen kirjassa tapaamme Memoryn, zimbabwelaisen albiinon, joka istuu vankilassa syytettynä valkoisen miehen murhasta. Ilman sen tarkempaa tutkintaa syyllisyys on todettu ja kuolemantuomio langetettu. Memory kirjoittaa elämäntarinaansa muistikirjoihin, jotka ovat menossa amerikkalaiselle toimittajalle. Mutta mikä onkaan totta ja mikä ei, mikä on todellista muistoa ja mikä kuviteltua, mikä on väärinkäsitystä tai väärinymmärrystä ja mikä todellista? 

Se oli viimeinen todiste, että minut oli peruuttamattomasti myyty. Tiesin silloin, etten voinut tehdä asialle kertakaikkiaan mitään enkä myöskään kertoa siitä kenellekään. Kenen puoleen olisin muka voinut kääntyä? Olin yhdeksänvuotias. Olin yksin. Ne, jotka olisivat voineet minua auttaa, olivat juuri ne, jotka olivat alkujaankin minut myyneet. En tiennyt miten olisin voinut päästä takaisin kotiin; en edes tiennyt, missä suunnassa koti oli.

Tuskasta tuli siedettävää vain siksi, että saatoin ajatella että mikäli äiti ja isä saattoivat noin vain hankkiutua minusta eroon, minä en halunnut olla heidän kanssaan. Jos he kerran pärjäsivät ilman minua, niin minä puolestani päätin pärjätä ilman heitä.

Se päätös oli helpompi tehdä kuin pitää.

Huh, on tämä hurja tarina! Yhteiskunnan kaikkinainen epäoikeudenmukaisuus, jossa syrjintä ja väkivalta ovat arkipäivää. Jossa jo lapsena on joutunut ja tottunut näkemään kaikenlaista. Lisäksi Memoryn vahva hylätyksi tulemisen kokeminen, aiemman ulkopuolisuuden tunteen oheen. Vuosien myötä hän tottuu ostajaansa, Lloydiin, alkaa jopa pitää tästä. Mutta elämällä on nurkan takana valmiina uusi ikävä yllätys. Näyttää siltä, että Memoryn kohtalo on olla ulkopuolinen, onnen tavoittamattomissa. 

Tämä on tarina, jota on toisaalta luettava ahmien eteenpäin ja toisaalta säännösteltävä, jotta se riittäisi edes muutamaksi illaksi. Pitkästä aikaa myös sellainen kirja, että teki mieli kurkistaa viimeiselle sivulle. Ihmeen tyynenä ja eläväisenä Memory pysyy vankilaolosuhteista huolimatta. Koin, että toivottoman oloisessa tilanteessa on kuitenkin rippunen iloa mukana. Kaikesta huolimatta lapsuusmuistot lämmittävät. 

Kirjaa on luettu blogeissa todella paljon, siitä on kirjoitettu muun muassa blogeissa Kirjapolkuni, Mitä luimme kerran, Usva kirjablogi, Sivumerkkejä sekä Kymmenen puikkoa langalla.   

Myös haasteeni Kirja joka maasta etenee pitkästä aikaa, siihen ruksaan Zimbabwen. 


6 kommenttia:

  1. Teos, joka oli ilo lukea! Gappahin mukaansatempaava kerronta kumpuaa sisältäpäin, eikä lukija voi olla hyppäämättä kyytiin Lisäarvoa kirjalle loi se, että se innosti hakemaan runsaasti lisätietoa tuikituntemattomasta Zimbabvesta.
    Lukukokemuksen kuorruttajana toimi Eevaliina Rusasen tyylikäs ja värikylläinen kansi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kuulleeni tästä kehuja mutta oli vielä parempi kuin mitä odotin. Todella, Zimbabwe on ollut tuttu vain nimenä, Rhodesian muistan kuulleeni mutta en olisi osannut sanoa aiheesta mitään. Plussaa siis että hyvän tarinan ohella tarjotaan tietoa historiasta ja kulttuurista.

      Poista
  2. Hienoa, saanen ottaa vapauden katsoa mitä olet muista maista löytänyt Kirja joka maasta-haasteeseen? Uskon, että voi tulla hankaluuksia löytää pienemmistä maista suommennoksia (kun en englantia kuitenkaan niin hyvin taida). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katso vapaasti, vielä ei kovin montaa maata ole kuitattu mutta pikkuhiljaa. Vähän jännitän että miten löytyy suomennoksia. Pystyn lukemaan myös ruotsiksi ja englanniksi, mutta en halua lukea mitä tahansa. Mieluummin kiinnostava kirja kuin pakkopulla joka pitää lukea vain siksi että on ainoa kyseiseen maahan liittyvä minkä pystyn löytämään.

      Poista
  3. Tämä kirja oli luettava todellakin googlen hakukoneen avulla, että pysyi kartalla ja tiesi, mitä, missä, milloin ja miksi. Äärimmäisen hyvä lukukokemus, suorastaan vuoden parhaimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli koskettava. Ja loppuun päästyä jäi hämmentynyt olo, että mites se noin loppui. On sellainen kirja, joka jää päähän pitkäksi aikaa.

      Poista