Juoksija sattuman oikusta, kirjastontäti tarkoituksella. Lukulistalla kaikkea kiinnostavaa, genrestä tai kohdeiästä riippumatta.
Etusivu
Hemulin kirjahylly Facebookissa
keskiviikko 29. heinäkuuta 2020
Salla Simukka: Lukitut
lauantai 25. heinäkuuta 2020
Lastenkirjalauantai: Julia Savtchenko: Unohdettu ötökkäkirja: professori Melesin merkilliset muistiinpanot
Oi miten ihanaa, Julia Savtchenkolta on ilmestynyt uusi kirja! Ja mikä parasta, kyseessä on kaveri Salaiselle sienikirjalle. Tällä kertaa tutkijana on ollut professori Melesi, jonka kadonnut kansio on vihdoin löytynyt. Ja mitä kaikkea kansiosta paljastuukaan! Puoliksi ötökät ovat tavallisia, mutta toinen puoli on jotain merkillistä.
Krumeluurikärpänen
Calliphora trossulus
Tämä kärpäslaji on hyvin vähän muiden kärpästen kaltainen. Se ei voi sietää raatoja tai jätöksiä, vaan vaatii ravinnokseen vähintään kolmen ruokalajin illallisen tähteitä, kaikkein mieluiten marenkia. Ammattikokin valmistamana tietenkin. Yleinen, joskaan ei toivottu vieras hoveissa ja hienoissa ravintoloissa.
(…)
Lyhty-yököt
Acronicta lux
Lyhty-yökkösiä on miltei mahdoton erottaa tavallisista yököistä, sillä
ne ovat hyvin samannäköisiä ja liikkuvat kumpikin yöaikaan. Viime yönä
kohtasimme kuitenkin varmuudella lyhty-yökköjä! Kun tavalliset yököt pyrkivät
pimeässä kohti valoa, lyhty-yököt kuljettavat itse valoa sinne, missä siitä on
puutetta. Erityisesti niitä tavataan paikoissa, joissa jollakulla on mieli
maassa.
Kohtasimme yöllä joen varressa kalastajan, joka istui törmällä murheissaan. Valtava kala oli tarttunut koukkuun, mutta kalastajan voimat eivät olleet riittäneet sen nostamiseksi joesta, ja lopulta kala oli vienyt mukanaan koko ongen. Joen varteen alkoi kerääntyä yökköjä, ja vaikka meillä oli mukanamme lyhty, ne eivät olleet sen valosta vähääkään kiinnostuneita. Ne kerääntyivät kalastajan ympärille ja alkoivat tuikkia himmeää, lohdullista valoa.
Kirja on fiktiivinen tietokirja, joka toimii sekä ideana että käytännössä. Näissä ötököissä on tuttuja piirteitä, mutta kuitenkin ne ovat yllätyksellisiä. Teksti on tarua, mutta siitä tulee olo, että se voisi olla totta. Sitä suorastaan toivoo, että se olisi totta. Että joskus jossakin olisi ollut tällaisia hyönteisiä, ehkä niitä on vieläkin jossain niin syrjäisessä kolkassa tai tiheässä kasvustossa, ettei niitä löydä, vaikka kuinka etsisi, että ne näyttäytyvät vain harvoille.
Kuvitus on todella kaunis, se on
samaan aikaan herkkä ja vahva luoden sadunomaisen tunnelman. Toivoisin, että sarjaan tulisi vielä lisää kirjoja, nämä ovat kertakaikkisen ihania. Salaiseen sienikirjaan ovat muuten ihastuneet myös opettajat, kun kerran olin opekokouksessa esittelemässä kivoja kirjoja.
perjantai 24. heinäkuuta 2020
Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika
Sinä yönä nukuimme auringonvalossa tai emme nukkuneet lainkaan. Olin jo
kauan mennyt sänkyyn ennen pimeän tuloa - ne alkuajan päivät olivat loputtomia,
ne ensimmäiset illan iankaikkisen pitkiä; useimmiten nukahdin ennen kuin tähdet
alkoivat näkyä. Mutta tämä yö oli toisenlainen, aikaero suurempi kuin koskaan.
Tämä oli ensimmäinen valkeista öistä. Myöhemmin opimme suojautumaan, eristämään
valon keskelle pieniä pimeyden läikkiä, mutta ensimmäinen kelloyö hohti valoa
aivan kuin aurinko ei olisi koskaan ennen paistanut niin loistavan kirkkaasti.
Huoneeni katossa oli siellä täällä pimeässä hohtavia tähtitarroja,
jotka oli äskettäin yrittänyt irrottaa. Äiti oli kieltänyt: ”Tuossa katossa on
asbestia, anna olla.” Mutta tänä yönä kattotähteni olivat joka tapauksessa yhtä
näkymättömiä kuin oikeatkin, koska jokaisen oli himmentänyt oma läheisin,
rakkain tähtemme.
”Yritä nukkua”, sanoi isä. ”On vaikea nousta kouluun pimeässä.” Hän
istui sänkyni jalkopäässä ja tuijotti ikkunasta loistavan siniselle taivaalle
ennen kuin veti säleverhot kiinni. ”Nämä ovat hämmästyttäviä aikoja”, hän
sanoi. ”Me elämme hämmästyttäviä aikoja.”
Lopulta aurinko laski joskus kahden jälkeen.
Tämä on karu mutta silti kaunis
tarina. Äkkinäinen muutos horjuttaa elämän tasapainoa, mutta se luodaan uudelleen.
Tulevaisuus on epävarma, joillekin pelottavakin, mutta silti arjesta yritetään
pitää kiinni, pitää se jossain määrin normaalina. Ihmisten henkinen ja fyysinen
hyvinvointi heikkenee, riidat lisääntyvät, mutta on myös paikkansa
ihastumiselle. Julia vaikuttaa ikäistään paljon vanhemmalta ja kypsemmältä;
ehkä muutos on aiheuttanut sen. Ei ole aikaa pienille harmeille, saati
koulunkäynnistä murehtimiselle, kun koko Maapallo on uhattuna. Hän olisi
hyvinkin käynyt vaikkapa 17-vuotiaasta.
Lukiessa ajattelin Mats
Strandbergin Loppu-kirjaa, että kuinka hienoja maailmanlopun kuvauksia onkaan
kirjoitettu. Aion ottaa nämä kaksi kirjaa yläkoululaisten genrevinkkaukseen
sekä lukiolaisten vinkkauksiin. Vaikka kirjat ovat erilaisia, niin niissä on
kuitenkin paljon samaa - unohtamatta sitä, että molemmat ovat tehneet minuun
järisyttävän vaikutuksen.
Kirjan ovat lukeneet muun muassa Heidi P., Mai Laakso ja Kirjan vuoksi.