Alkuperäinen suunnitelmani oli olla perjantaina vapaalla, ja osallistua Turun kirjamessuille. Mutta koska hyppäsin vs. kirjastotoimenjohtajaksi niin kalenteriini tuli sen myötä odottamattomia menoja. Olinkin perjantain Jyväskylässä kehittämiskirjastopäivässä, joten kirjamessupäiväksi tuli sunnuntai.
Julkiset yhteydet ovat sunnuntaiaamuisin aika heikot. Lähdinkin Tampereelta aikaisin, klo 5.25. Bussi oli Turussa puoli kahdeksan maissa. Siinä sitten käveltiin mieheni kanssa ristiin rastiin keskustaa, ajatuksella että ehkä joku kahvila on auki niin päästään aamupalalle ja aikaa tappamaan. Espresso House aukeni kahdeksalta, siellä hengattiin puoli kymmeneen saakka, sitten paikallisbussilla messuille.
Aloituskuva on messuaulasta, jossa oli komea sisääntulotoivotus laulun muodossa. Tuli vielä aiempaakin parempi fiilis, melkeinpä tanssahdellen suuntasin kirjapinojen luo. Etukäteen olin tehnyt ohjelman, jota noudatin varsin uskollisesti. Harmillisesti Pirkko Saisio oli sairastunut eikä päässyt paikalle, hän olisi ollut yksi pakko nähdä - osioista. Helsingissä sitten.
Kiertelimme niin kirja- kuin ruokapuolta tovin, sitten suuntasimme auditorioon. Otsikko "Mitä avaruudessa oikein on meneillään" kiinnosti kovasti, varsinkin kun olen lukemassa Kirsi Lehdon Astrobiologia-kirjaa. Esko Valtaojaa on aina kiva kuunnella. Koska mieheni on saksalainen, käänsin osan keskustelusta, toki raskaasti tiivistäen (ja huomioiden että hän on fyysikko, minä en). :D
Auditoriosta matka jatkui Agricola-lavan luo, jossa esiintyi Arne Dahl. Mietin että olenkohan koskaan ollut kuuntelemassa häntä? En ainakaan muista. Kirjoja olen lukenut, niin A-ryhmää, uutta Sam Berger & Molly Blom - sarjaa kuin ainakin vielä suomentamattomia Opcopia. Tv-sarja on mennyt ohi, sarja josta kirjailija sanoi että se on nimetty fantastisella nimellä Arne Dahl.
Seuraavaksi menimme lempilavalleni Kuistille. Niin ihana rakennelma, olisin voinut viihtyä koko päivän täällä. Mutta koska aikataulu, niin olimme vain sen ainaa kun Terhi Rannela esiintyi. Hän oli muutama viikko sitten Pispalan kirjastossa, mutta koska en ehtinyt sinne niin nyt oli uusi tilaisuus. Ehkä vähän paineettomampi, koska Pispalassa oli ollut tupa täynnä asiantuntijoita.
Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, jostain syystä kännykkäkamerassa ei toiminut tarkennus ollenkaan. Ennen Helsinkiä yritän saada selville, mistä on kyse. Sormia näytöllä liikuttamalla valokuva vaihtui videoon tai kamera alkoi kuvata naamaani...
Kuistilta kiirehdimme takaisin Agricolalle, jossa Esko Salminen ja Aino Seppo kertoivat elämänsä kirjoista. En osaa selittää miksi se on niin tavattoman kiinnostavaa saada tietää, mitä muut lukevat. Ehkä siksi, että voi verrata lukeeko itse samoja tai samantyyppisiä kirjoja, toisaalta saisiko vinkkejä omalle lukulistalle. Sinänsä ei yllättävää että pariskunta lukee paljon, esille nousivat muun muassa Arthur Millerin näytelmät, Mika Waltari, Täällä Pohjantähden alla ja Günter Grass.
Seuraava osoite oli Tieto-lava, jossa selostajalegenda Tapio Suominen kertoi Urheiluhullu-kirjastaan. Yhden kirjan olisi varmasti saanut jo pelkästään hänen toimittajakokemuksestaan, tässä tulee mukaan myös mielenterveysongelmat. Ei varmasti ole ollut helppo tehdä, eikä varmasti ole helppo olla puhumassa kirjasta.
Viimeinen ohjelmanumero oli Fiore-lava ja Riitta Konttinen, joka kertoi uudesta Aino Sibelius -kirjastaan. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että Ainoa on kuvattu turhan yksipuolisesti aviomiehensä kautta, tämän muusana, täysin unohtaen Ainon musiikillinen lahjakkuus, käännöstyöt ynnä muu. Vielä en ole kirjaa lukenut mutta odotan suurella mielenkiinnolla, millaisen kuvan Konttinen Ainosta maalaa.
Muutama muu pysähdys messualueella on ollut sellainen, mitä muistelen - osin huvittuneena - jälkikäteen. Kirjastoseuran pisteellä osallistuin kyselyyn, mutta en osannut vastata kysymykseen mitä haluaisin lainata kirjastosta. On kirjoja, musiikkia, elokuvia, konsoli- ja lautapelejä, soittimia, liikuntavälineitä... En kertakaikkiaan keksinyt mitä muuta voisi olla! Enkä keksi vieläkään.
Kirjastoseuralla oli pinssikone; itse sai valita kumman mallin haluaa ja minkä värisenä. Minä halusin oranssin, joka sitten myöhemmin sai seurakseen toisen pinssin Kirjailijaliiton pisteeltä.
"Olisinpa lukemassa" ei sinänsä sopinut messupäivään, sillä olin mieluummin messuilemassa :) Ehdin kyllä lukeakin bussissa paluumatkalla kotiin.
Miehen kannalta kiinnostavin näytteilleasettaja oli Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuslaitos. Heillä oli helmiäänmestys, kolmella helmellä sai äänestää omasta mielestä ilmastoystävällisempiä tekoja. Hauska ja värikäs kysely:
Mies hämmästeli sitä, miten ekosähkö on saanut noin vähän ääniä, hän jopa googletti että onko ihan hakoteillä kun väittää että 80 % kasvihuonekaasuista tulee energiantuotannosta. Ei ollut pahasti hakoteillä, lukema näytti olevan noin 75 %. Hän saikin aikaan pitkän keskustelun tutkijan kanssa, jota minä puolestani kuuntelin vain puolella korvalla. Mutta jotain englanninkielistä hänellekin, kas kun Turussa kun oltiin niin Arne Dahlinkin haastattelu oli ruotsiksi eikä englanniksi.
Kotimatkalla torkuin vähän, sitten luin kirjaa. Kiva päivä oli, ja harvinaisen uskollisesti sain noudatettua ennakkosuunnitelmaa. Saas nähdä miten käy Helsingissä, sinne kyllä saan mennä yksin. Riitta Konttista kuunnellessa mies myönsi että on tylsää, mutta hän kestää vielä loput 20 minuuttia. Urhoollista, eikö! :D
Kiitos Turun Messukeskukselle bloggaajalipusta, mukava reissu oli tänäkin vuonna. Pidän siitä, että esiintymispisteet ovat lähekkäin, siirtyminen paikasta toiseen käy nopeasti. Kuitenkin lavat on sijoitettu niin, että esitykset eivät kuulu ristikkäin eivätkä siis häiritse toisiaan. Sunnuntai saattoi olla hiljaisempi päivä, etenkin puolenpäivän jälkeen oli kuhinaa mutta silti oli koko ajan helppo hengittää, ja kulkeminen sujui vaivattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti