Seuraava pysäkki on Singapore, ja tuttu linja jatkuu: tarjolla oli varsin vähän aiheeseen liittyvää kaunokirjallisuutta. Onneksi on vakoilujännärit, niissä kun seikkaillaan todellakin ympäri maailmaa.
Adam Hall: Surmantanssi Singaporessa
Englanninkielinen alkuteos Quiller's run (1988)
Suomentanut Heikki Sarkkila
Viihdeviikarit 1989
253 s.
Tuota noin. Mitäs tästä nyt sanoisi? On ehkä kummallisin vakoilujuttu, minkä olen koskaan lukenut. Osittain tylsä, osittain huvittava, osittain hieno. Ei ehkä enää "vakoilukirjojen valioita", vaikka 30 vuotta sitten olisikin ollut.
Englannin salaisen palvelun asiamies Quiller on vastahakoinen uuteen tehtävään, mutta lopulta hän suostuu siihen. Esiintyen nimellä Martin Jordan hän matkustaa Singaporeen estääkseen ohjuskaupan. Hyvin pian hän saa peräänsä nipun ammattitaitoisia murhaajia, joiden vakaa aikomus on saada hänet hengiltä.
- En tiedä vielä, minä sanoin, en tiennyt mitä tänä iltana tapahtuisi, saattoi tapahtua mitä hyvänsä, jäisin eloon, kuolisin langan hitaaseen kuristusotteeseen tai putoaisin pihalle hitaasti kieppuen - hän hoitaisi joka tapauksessa hommansa huolellisesti, pelaisi varman päälle.
Kielteistä ajattelua, mutta kokeile näin, pienellä onnella voisin kääntää tilanteen edukseni, tuhota hänet ja jäädä itse eloon.
Vihellys.
Viides kerros ja sade rummutti kattoa, vähän taivasta pilkotti ikkunasta, ja olin kuin rotta polkumyllyssä kunnes yhdeksäntoista minuuttia oli kulunut, palasin alakertaan, ohitin tiskillä olevan miehen häneen vilkaisematta, menin takapihalle johtavaan käytävään odottamaan.
Al kirjoitti isoon kirjaan, hyvä Luoja, siinä vaan kirjoitti vaikka ei meillä ollut aikaa, mutta se oli pakko tehdä, koska vastapäisen ikkunan luukut eivät olleet kunnolla kiinni, ja heitä tarkkailtiin, aivan samoin kuin minua oli tarkkailtu.
Kaksi minuuttia aikaa. Kaksi. Ei kovin paljon, mutta ehkä riittävästi; keskity ja rentoudu.
Isoin ongelma on varsin köykäinen juoni. Takakannen mukaan Quiller on syötti kansainvälisten asekauppiaiden välisessä taistelussa. Kuitenkin koko ajan puhutaan Mariko Shodasta, joka aikoo varastaa ohjuksia. Että ketä ne asekauppiaat ovat? Epäselväksi jää myös se, miten Shoda saa tietää Quillerista, niin että hänen kimppuunsa hyökätään suunnilleen saman tien kun hän on saapunut Singaporeen. Puolet kirjasta Quiller vilkuilee taakseen odottaen tappajaa, voivotellen kohta koittavaa kuolemaa.
Jännittävät hetket ovat todella jännittäviä, niitä vaan saisi olla enemmän. Kirjassa on joitain hienoja kohtauksia, kuten Quillerin ja Shodan kohtaaminen temppelissä sekä Quillerin kamppailut murhaajien kanssa. Niitäkin saisi olla enemmän. Kieli on toisaalta paras osa, toisaalta huonoin. On paljon hauskoja kielikuvia, mutta samalla ne lässäyttävät tunnelman liian kevyeksi.
Eli kyseessä on välipalakirja, nopea lukea ja sulatella, mutta myös nopea poistumaan elimistöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti