torstai 9. toukokuuta 2013

Johanna Hulkko: Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus



Johanna Hulkko: Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus
Kuvitus: Jari Paananen
Karisto 2013
164 s.








On aina ilo saada käsiinsä kirja, jossa on joko vain vähän tunnettu aihe tai erilainen käsittelytapa. Johanna Hulkko on valinnut lastenkirjasarjansa aiheeksi geokätköilyn, joka lienee suurimmalle osalle lukijoista joko täysin tuntematon tai vain epämääräisesti tuttu käsite. Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus on sarjan mainio avausosa.

Nelosluokkalainen Raparperi on houkutellut ystävänsä Emmin mukaan geokätköilyyn. Tytöt ovat löytäneet kätköjä tasaiseen tahtiin, yhteensä yli 50 ja kaikki lähiseudulta. Emmin pikkusisko Salli haluaisi osallistua mutta on tyttöjen mielestä liian pieni. Salli auttaa tyttöjä näiden jouduttua samanikäisten poikien kolttosen kohteeksi ja pääsee sen ansiosta mukaan kostoretkelle. Retki tehdään parinkymmenen kilometrin päähän Raparperin isän ja tämän miesystävän Pekan avustamana, joten se naamioidaan geokätköilyksi. Kosto epäonnistuu, koska Salli on muistanut päivän väärin. Reissu epäonnistuu myös siksi, että Salli kadottaa kännykkänsä eikä uskalla kertoa asiasta vanhemmilleen. Lisäksi metsässä hiippailee outo mies, joka piilottaa maastoon paketin.

Neuvokkaat tytöt päättävät tehdä uuden retken, tällä kertaa polkupyörillä. Sallin kännykkä pitää löytää ilman että aikuiset saavat tietää sen kadonneen. Matka on raskas ja kinaakin tulee. Moninaisten vaikeuksien jälkeen tytöt pääsevät perille Pirunpesäkivelle mutta eivät löydä Sallin kännykkää. Toisten puhelimet kastuvat ja pyörästä puhkeaa rengas. Tilanne on hankala; ruokaa on vähän ja apu kaukana. Sattuu kuitenkin olemaan se päivä, jolloin pojat tulevat Pirunpesäkivelle. He ovat varautuneet yöpymään ja jakavat teltan tyttöjen kanssa. Illalla pidetään kilpailu tytöt vastaan pojat: ketkä ensimmäisenä löytävät läheisen geokätkön ovat Geomestareita. Kätkö löytyy mutta se on väärä; löytyy kasa rahaa. Löytö on jännittävä ja samoin sitä seuraava yö, yö jolloin teltan ulkopuolella liikkuu sekä eläin että ihminen. Aamulla lapset kokevat shokkiherätyksen mutta päivänvalossa asiat selviävät.

Metsä tuntui tutulta, omalta. Raparperi lähti reippaasti kävelemään ylös lohkareista rinnettä riittävän kauas teltasta.

Kun teltta katosi näkyvistä, hän kyykistyi. Yhtäkkiä hän kuuli takaansa rapinaa. Lyhyet, nopeat askeleet lähestyvät. Hän ei uskaltanut katsoa, kökötti vain. Häntä ei pelottanut vaan hävetti. Hän toivoi, että metsä nousisi hänen ja lähestyvän olennon väliin. Hän ei halunnut, että kukaan näkisi häntä kyykkimässä pissalla.

Pidin kirjasta, koska se on tapahtumarikas ja kiinnostava. Aihe on itselleni vieras, mutta alussa oleva pieni tietolaatikko sekä lopun sanasto selvittivät helppotajuisesti, mistä on kyse. Lasten toiminta kirjassa on luontevaa ja uskottavaa. Tarina on jännittävä mutta ei liian pelottava pienemmillenkään lukijoille. Iso teksti ja väljä fontti tekevät kirjasta helppolukuisen, niin että sitä voi suositella myös lukemisharrastuksen alussa oleville.

Vinkkasin kirjaa tällä viikolla alakoulussa, ja se herätti kiinnostusta. Kuudesluokkalainen tyttö tuli kysymään, onko geokätköjä oikeasti Suomessa. Kävi ilmi, että yksi opettajista ollut kaksi kertaa geokätköilemässä ja että kätköjä on ihan täällä meidänkin kulmilla. (Kirjassa mainitaan, että tammikuussa 2013 Suomessa on noin 28000 geokätköä.) Voi siis olla, että ainakin sillä koululla asiasta puhutaan vielä lisää.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti