keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Günter Grass: Grimmin sanat

Günter Grass: Grimmin sanat
Saksankielinen alkuperäisteos Grimms Wörter. Eine Liebeserklärung (2010)
Tekijän luvalla lyhentäen suomentanut Oili Suominen
Teos 2015
347 s.






Olen lukenut muutaman Günter Grassin kirjan, ja tykännyt varsinkin omaelämäkerrallisista teoksista Sipulia kuoriessa ja Taikalaatikko: kertomuksia pimiöstä. Grassin tyyli miellyttää minua, pidän teksteissä tulvivista ironian ja huumorin pilkahduksista, jotka keventävät raskaitakin aiheita. 

Uutuuskirja Grimmin sanat mietitytti aiheeltaan, kiinnostaako minua lopultakaan Grimmin veljesten elämäntarina? Päätin antaa sille mahdollisuuden, etenkin kun kirjan luvataan olevan myös omaelämäkerrallinen ja jatkoa edellä mainituille.

Ja voi, mikä kirja onkaan kyseessä! Mieleni teki välillä kiljahdella riemusta, niin nautittavia sanaleikkejä tässä on. Iso kiitos tietysti suomentaja Oili Suomiselle. Joitakin lausahduksia on jätetty saksaksi, enkä niitä kaikkia ymmärtänyt koska saksan opiskelustani on aikaa reilut viisitoista vuotta. Jotakin on käännetty, lisäksi mukana on yksittäisiä sanoja saksaksi, jotka kyllä on helppo ymmärtää asiayhteydestä. Kirjan lopussa on mielenkiintoinen osio, jossa Suominen kertoo käännöstyöstä ja perustelee tekemiään ratkaisuja.

Grass kirjoittaa Grimmin veljeksistä, etenkin heidän suuresta ja vaivalloisesta urakastaan koota saksan kielen sanakirja. Veljesten päässä pyörii liki taukoamatta sanoja johdoksineen, ja Grass kommentoi sekä heidän pohdintojaan että omaa suhtautumistaan kieleen. Hän hämmästelee monia kielen piirteitä, miettien miksi artikkelit ynnä muut ovat niin kuin ovat, miten kieli on muokkautunut sellaiseksi kuin se nyt on. Samalla hän kertoilee sattumuksia elämästään, kutoen oman tarinansa kertojana yhteen Grimmin veljesten tarinan kanssa.

Oikeastaan Wilhelm aikoo jättää artikkelien omahyväisen itsepäisyyden ja niiden tolkuttoman, jotakuinkin perusteettoman käytön veljelleen, kieliopilliselle tuhattaiturille, sillä Jacob ei lainkaan hämmästele sitä, että jos kettu, der Fuchs, aikoo varastaa hanhen, die Gans, on tartuttava kivääriin, das Schiessgewehr. Mutta ennen kuin Wilhelm ehtii ajatella jättävänsä Jacobille monipalstaiset pohdiskelut maskuliinista, feminiinistä ja neutrista, hän tuumii hetken sitä satunnaisuutta, jonka mukaan oikea artikkeli pannaan oikeaan paikkaan, ja samaa alan pohtia minäkin:

Miten ihmeessä Mehmet
- joka käy Duisburgissa oppivelvollisuuskoulua
saksalaisten ja maahanmuuttajien joukossa
ja on joutunut oppimaan,
että kuu on saksaksi der Mond, aurinko die Sonne ja
taivasten valtakunta das Himmelreich -
mitenkään voisi käsittää,
että jogurtti voikin olla saksaksi der, die tai das Yoghurt,
etenkin kun tämä maitovalmiste
on alkujaan turkkilainen?
Hänen, niin kuin muidenkin lasten,
on vaikea ymmärtää, miksei voi vain sanoa Leib, Seele, Fleisch.
Miksi on käytettävä artikkeleita?
Mutta niin määrää valtakulttuuri.
Artikkelit ovat osa saksalaista kulttuuriperintöä.
Jos haluaa elää täällä, pitää osata artikkelit.
Perussaksalaisen kanssa ei ole leikkimistä.
Niinpä myös ne, jotka eivät ikinä itse tiedä,
milloin kuuluu sanoa den, milloin dem
edellyttävät turkkilaislapsen tietävän, että
makkara on die Wurst eikä suinkaan der,
olipa sitten kyse vaikka das makkaraleivästä,
jonka sieppasi joko die kissa tai der koira.

Olen ollut ennen, ja olen edelleen sitä mieltä että Günter Grass on - tai oli, hän menehtyi aiemmin tänä vuonna - yksi aikamme nerokkaimpia kirjailjoita. Hän havaitsee ja kommentoi sekä yhteiskunnan että ihmiskunnan käsittämättömiä piirteitä ja tekoja, mutta ei osoita sormella tai alleviivaa vaan kätkee kritiikin näennäisen kepeyden alle.

Tässä kirjassa se mitä on pinnan alla, sai minut riemastumaan monta kertaa lukemisen aikana. Ylempänä olevan sitaatin seitsemän viimeistä riviä ovat mielestäni loistava esimerkki Grassin kyvystä kritisoida yhteiskunnan nykyistä ilmapiiriä. Kirjailijakuvassa hän näyttää leppoisalta naapurinsedältä, mutta sävyisän ulkokuoren alla piilee viiltävän terävä sanataituri, joka nappaa lukijan mukaan välillä aika pyörryttäviinkin sanaleikkeihin. 

Niin, Grimmin sanat, alaotsikoltaan Rakkaudentunnustus, laajenee kauas Grimmin veljeksistä, palatakseen bumerangina aika takaisin heihin. Se kertoo paitsi yksittäisistä ihmisistä myös perheestä, aikakausista, ahkerasta työnteosta, periksiantamattomuudesta, vaikeista olosuhteista, ammattiylpeydestä... Ainakin minut se lumosi täysin.    


6 kommenttia:

  1. Olin nähnyt mainoksen tästä kirjasta jossain ja nyt sait kiinnostuksen kasvamaan. Pitkälle lukulistallehan se on laitettava. Kiitos siis tekstistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, toivottavasti pidät sitten kun joskus pääset lukulistalla tämän kohdalle :) Apua, ainakin mun lista kasvaa taas kovaa vauhtia kun kevään katalogeja alkaa ilmestyä, tai osa onkin jo tullut.

      Poista
  2. Heititpä sen verran kiintoisan, lukunystyröitä kutittelevan postauksen mainioine sitaatteineen kehiin, että meni oitis varaukseen! "Grimmin sadut" tuli kuunneltua iltalukemisina, Grassia löytyy "Peltirummun", "Kampelan" ja "Koiranvuosien" verran omasta hyllystä ja hänen verbaliikastaan ei voi olla pitämättä. Se, että lukiessa joskus joutuu tekemään paluuperät lisää kiinnostavuutta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, hauska kuulla :) Tämä oli iloinen yllätys vaikka Grassin kirjoista pidänkin. Ei ole kynän kärki tylsistynyt vanhoilla päivillä, ei ollenkaan! Silti siellä on jotain lapsenomaista, tai ehkä sitä että Grass ei ota mitään liian tosissaan. Harmi todella että hän meni kuolemaan, olisi voinut kaikin mokomin elää ja kirjoittaa vielä vaikka kymmenen vuotta.

      Poista
  3. No niin ja voi hurja: mikä mieletön verbaalikaruselli ja saumaton sanaruletti; eikä vähiten Oili Suomisen uurastuksen ansiosta. Riemastuttavasta lukukokemuksesta lämmin kiitos Sinulle ja kiintoisalle postauksellesi, johon ei niin mitään lisättävää! Päivän HeSa:n artikkelin mukaan postuumisti on ilmestynyt "Vonne Endlichkeit", ei siis vielä lopullisia jäähyväisiä tälle Mestarille... Hyvät Hoosiannat & auvoisaa adventtiaikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Tosiaan, tämä on tullut saksaksi jo viisi vuotta sitten, kiva tietää että vielä senkin jälkeen vanhalle Olivettille on ollut käyttöä :)

      Poista