Arnaldur Indridason: Varjojen kujat

Arnaldur Indridason: Varjojen kujat
Islanninkielinen alkuperäisteos Skuggasund (2013)
Suomentanut Seija Holopainen
Blue Moon 2015
295 s.

Islannin helmi dekkareiden ystäville, Arnaldur Indridason, kirjoitti pitkän sarjan poliisi Erlendur Sveinssonista. Erlendurin tarina on päätöksessä mutta onkohan tässä alkamassa uusi sarja? 

Varjojen kujat sijoittuu Reykjavikiin, kahteen aikatasoon. Nykyhetkessä kuollut mies löytyy asunnostaan, ja pian selviää että hänet on surmattu. Kuka on halunnut hengiltä 90-vuotiaan miehen ja miksi? 

Vuoden 1944 Reykjavik on amerikkalaisten sotilaiden miehittämä. Useilla sotilailla on säpinää islantilaisneitosten kanssa, enemmän tai vähemmän salassa. Nuori Ingiborg on heilastelemassa upseeri-Frankin kanssa, kun he löytävät nuoren naisen ruumiin. Löydöstä käynnistyy tapahtumaketju, jonka jäljet ulottuvat nykyaikaan saakka.

- Lähdemme siitä, että vanhus on voinut tehdä sen itse, Marta sanoi.

- Tukehduttaa itsensä? Onko sellainen mahdollista?

- Hän oli vanha ja väsynyt, Marta sanoi kiireisenä; hän oli myöhässä kokouksesta, eikä hänellä ollut aikaa jutella Konrádin kanssa. - Olemme pattitilanteessa. Emme ole keksineet ketään, jolla olisi ollut syytä surmata hänet. Asunnossa ei ollut murron jälkiä. Mitään ei ollut varastettu. Meiltä puuttuu täysin motiivi. Hänellä ei ollut täällä sukulaisia eikä tietääksemme ystäviäkään. Sen sijaan tämä raihnainen ja avuton mies ehkä ajattelee päätyvänsä johonkin vanhainkotiin tai palvelutaloon. Käsitätkö mitä ajan takaa?

- En, Konrád sanoin. - Hänellä ei tasan tarkkaan ollut mitään sellaisia ajatuksia. Hän halusi tutkia sitä vanhaa rikosta, jossa tyttö löydettiin Kansallisteatterin takaa. Se oli ollut hänen vastuullaan silloin sotavuosina, kun hän työskenteli miehitysarmeijan poliisissa. Olen varma että hän oli päässyt nyt selville jostain ja se koitui hänen kohtalokseen. Jollakulla oli siis sittenkin se mainitsemasi motiivi. 

- Selvä, voisitko kirjoittaa siitä meille lyhyen raportin? Marta sanoi. - Me pohdimme sitä sitten. 

Päähenkilö, eläkkeelle jäänyt poliisi Konrád kiinnostuu tapauksesta ja koska poliisilla on työvoimapula, hän saa tutkia tapausta. Eläkkeellä on aikaa, ja toisaalta hänen on helppo keskustella vapaasti, epävirallisesti ihmisten kanssa. 

Pidin Konrádista, hän on hyvin sympaattinen hahmo. Tyyni ja rauhallinen, turhaa kiirettä välttävä. Hänellä on kaikki maailman aika käytettävissään, eikä hän turhia hoppuile vaikka intoutuukin tutkimaan rikosta. 

Indridason on yksi lempidekkaristeistani, ja tämän jälkeen vielä vahvemmin jos mahdollista. Muutama hänen kirjoistaan on minulla omassa hyllyssä, ja olen lukenut ne useampaan kertaan. Varjojen kujat on samaan aikaan tuttu ja vieras; tunnelma on samankaltainen kuin aiemmissa kirjoissa, rauhallinen ja viipyilevä. Päähenkilö on samantyyppinen kuin Erlendur; melko yksinäinen mies joka ei helposti päästä ketään lähelleen. Kirjassa on samaa viehätystä mitä muissa, jotka sijoittuvat johonkin eksoottiseen tai yliviehättävään paikkaan. Samalla se on uusi ja tuntematon, tuoden lukijan tietoisuuteen Islannin menneisyyttä laajemmin kuin pelkästään uhrin historiana.

Kirjan ovat lukeneet myös Ulla ja TuijaTa.