Viime viikonloppuna kirjoittajaryhmämme mietti sanoja. Mikä tekee sanasta kauniin tai ruman? Äänneasu, merkitys vai mikä?
Yksi keskustelua herättänyt sana oli äiti. Joidenkin mielestä se on äänteellisesti ruma, vaikka merkitys onkin useimmiten positiivinen. Muunnokset äippä ja äiskä koettiin pääosin rumiksi. Olisiko niin, että ääkköset rumentavat sanan? Tämän illan rumin sana on yökkönen.
Kauniilta vaikuttivat helposti lausuttavat, vokaalipainotteiset sanat. Huilu, lipua, maa, ioni. Useimmat sanat olivat lyhyitä. Poikkeuksena oli hilpeuttä herättänyt hunsvotti. Se on varsin lystikäs sana. Lystikäs hunsvotti. Lystikäslystikäslystikäs. Hauskaa, eikö? Hunsvotista ajatus siirtyy kumkvattiin, mikä ikinä se onkaan. Jonkinlainen hedelmä, oletan. Hunsvotti syö kumkvattia. Kumkvatti syö hunsvottia. Tämän perjantain kaunein sana on huhtikuu.
Vihannesosastolta löytyvät kauheudet palsternakka ja turnipsi. Pitkät konsonanttihirviöt ovat vaikeita sanoa. Palsternakka noita-akka. Noita-akan palsternakkanokka. Palsternakka on se tuikea katse, joka sinuun luodaan kaksi sekuntia sen jälkeen kun olet sanonut jotain äärettömän typerää.
Lopuksi tylsyyskilpailun iltapukukierros: Osavuosikatsaus! Sisällöntuotanto! Kvartaalitalous! Rakenneuudistus! Krooh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti