Antti Tuuri kirjoittaa monista matkoistaan teoksessa Matkoilla Euroopassa (Otava 2011). Hän kertoo pitkiä tarinoita jopa viikkojen mittaisista matkoista.
Takakannen mukaan tärkeintä on matka, ei perille pääseminen. Tämä tulee kirjassa täysin selväksi. Tuuri kuvaa niin laiva-, juna-, lento- kuin automatkojakin tuoden esiin myös matkoilla sattuneita hankaluuksia. Hän tarkkailee maisemia ja ihmisiä antaen niille pääosan kertomuksissa. Samalla hän kuitenkin kommentoi euroopanlaajuisia poliittisia tapahtumia kuitenkin niin, että ne pysyvät sivupolkuina.
Lounas syödään Raatihuoneenaukiolla uudelleenrakennetun Fachwerkhausin vanhanmallisessa ravintolassa, sitten kävellään Main-joen rantaan ja istutaan ulkoilmakahvilassa. On kesäisen lämmintä, juodaan kahvia ja teetä kaikessa rayhassa. Kun sitten lähdetään kävelemään asemalle, huomataankin, että ollaan myöhästymässä juansta, mennään puolijuoksua asemalle läpi arabikortteleiden ja pornokauppojen alueiden, saadaan matkatavarat säilytyslokerosta ja ehditään junaan viime minuutilla.
Matkoilla päivärutiinit ovat toistuvia: aamulla aikaisin ylös, kirjoittamista muutama tunti, kävelyä kaupungilla tai ajomatka hieman kauemmas, syömistä eri ravintoloissa, sähköpostin tarkistaminen, nukkumaan. Rutiinit tuovat lukijallekin turvaa. Tietää, mitä on luvassa mutta ei vielä tiedä missä, milloin ja keiden kanssa. Poikkeamat, kuten varastettu salkku, tuovat jännitteitä muuten niin leppoisaan tarinointiin.
Mistä lie johtuu, mutta aina kun luen matkakertomuksia niin toivon pääseväni joskus jonnekin pidemmäksi aikaa.Haluan vuokrata talon ja kuljeskella tutustumassa paikalliseen ympäristöön ja ihmisiin. Sitä odotellessa on tyydyttävä muiden kertomiin kokemuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti