Jyrki Ukkonen: Ahneuden kartta

Jyrki Ukkonen: Ahneuden kartta
Gummerus 2014
388 s.

Jyrki Ukkonen on luonut monitahoisen ja kiinnostavan jännityskertomuksen, jossa monta tarinalinjaa kietoutuu sujuvaksi kokonaisuudeksi. Tapahtumia seurataan norjalaisten päähenkilöiden, poliisi Varja Fossin ja jäätutkija Jacob Beckin kautta. 

Venäjällä opiskellut ja kieltä osaava Jacob Beck kutsutaan venäläisen retkikunnan mukana pohjoisnavalle keräämään jäänäytteitä. Hän lähtee elämänsä tutkimusretkelle, jolla on mukana myös hänen entinen opiskelukaverinsa Mihail ja entinen rakastettunsa Elena. Retki alkaa huonosti; jäänmurtajalta löytyy murhattu mies. Viikon kestäneen matkan jälkeen Jacob palaa kotiin huomatakseen, että mediaa kiinnostaneesta retkestä on uutisoitu paljon mutta murhaa ei ole mainittu. Hän huomaa muitakin outoja asioita, jotka saavat hänet lähtemään yksinäiselle ja vaaralliselle retkelle Venäjän kylmään pohjoisosaan. 

Toisaalla Varja Foss - joka on jättänyt henkilökohtaisen tragedian takia Oslon ja uran huumepoliisissa - tutkii kahta Beckiin liittyvää tapausta. Ensin tämän kotiin on murtauduttu ja myöhemmin Beckin kesämökiltä löytyy kuollut mies. Foss kollegoineen ei tunnu saavan otetta sen paremmin Beckistä kuin tutkimistaan rikoksista. Joku tekee hallaa tutkimuksille, mutta päättäväinen Foss taistelee tuntematonta vastaan selvittääkseen, mistä on kyse.

Äkkiä Foss tunsi itsensä kuolemanväsyneeksi. Enää hän ei voinut työntää täysin syrjään ajatusta, joka oli vaivannut häntä lähes koko tutkinnan ajan. Hordalandin poliisipiirissä, jossa surmatapauksia oli kourallinen vuodessa, oli näinkin kokematon henkirikostutkija kuin hän, saanut paljon tutkintavastuuta. Ei siinä ollut järkeä, vaikka hän oli yrittänyt itselleen muuta uskotella. Oliko niin, ettei tapaukselle haluttukaan ratkaisua? Foss pelkäsi joutuneensa hyväuskoiseksi sätkynukeksi, jonka naruja vetelivät Snorre Hagen ja poliisimestari Persson yhdessä, ties kenen käskyjä seuraten. Hän halusi uskoa Lindin vilpittömyyteen mutta ehkä tämäkin oli vain omien pomojensa tahdoton välikappale. 

Sinisilmäisen marionetin roolin Foss olisi vielä jotenkin kestänyt, mutta eilisestä lähtien syvällä hänen sisimmässään itänyt ajatus ei enää jättänyt häntä rauhaan. Hän ei enää voinut kieltää sitä. Se sai hänet tuntemaan suoranaista fyysistä pahoinvointia. Niin kauan kuin Arsov uskoisi onnistuneensa, hän ei yrittäisi uudelleen, jos kohde oli Jacob Beck. Kuinka todennäköistä oli, että Arsov ei seuraisi tapauksen uutisointia? Nyt siitä oli kirjoitettu Lontoota myöten. Foss oli varma, että Arsov palaisi. Mitä hän oli saanut aikaan?

Jyrki Ukkonen on jälleen yksi lisä kovatasoisiin kotimaisiin kirjailijoihin, ja Ahneuden kartta on todella vahva esikoisteos. Vaikka tapahtumat sijoittuvat laajalle ja henkilöitä on paljon, kokonaisuus on niin selkeä ja hyvin jäsennelty että lukija pysyy vaivatta mukana. Beckin kiinnostus jääkarhuihin on loistava lisä, ja muutenkin on erittäin kiinnostavaa lukea naparetken kulusta, jäänmurtajista, napajäätikön sulamisesta ynnä muusta mitä harvoin tapaa kaunokirjallisuudessa. 

"Tiesitkö, että jääkarhujen karva ei olekaan valkoista?" Valle kysyi. "Nahka on musta, karva on läpinäkyvää ja onttoa. Auringonvalo läpäisee sen ja pysyy sisäpuolella. Se kerää lämpöä vähän kuin kasvihuone."

"Luin saman jutun", Foss totesi. 

"Tavallisesti ne liikkuvat hitaasti, etteivät ylikuumenisi. Siksi ne siis aina löntystelevät sillä lailla. Olen jotenkin kuvitellut, että kylmyys olisi haaste jääkarhuille, mutta se onkin päinvastoin. Se voi hypätä suoraan vedestä kahden ja puolen metrin korkeuteen. Vaikea uskoa. Vatsaan mahtuu kerralla 70 kiloa hylkeen tai muun saaliin rasvaa."

Tunnustan: luin kirjan yhdellä istumalla alusta loppuun ja siksi nukkumaanmeno venähti pitkälle yli puolenyön. Tarinassa on sopivassa määrin vauhtia ja jännitystä, lisäksi henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Oli ilo lukea tällaista, missä kaikki on kohdallaan, kaikki on hallittua eikä mitään ole liikaa.