perjantai 3. kesäkuuta 2022

Kenenkään Edith -kävelykuunnelma

 

Kiitos HIT Helsingille kutsusta elämykseen!

Kiinnostuin välittömästi, kun sähköpostiin kilahti kysymys, kiinnostaisiko kävelykuunnelman kokeminen. Ehdottomasti kyllä! Idea ja toteutus kuulostivat niin persoonallisilta, että oli aivan pakko lähteä Helsinkiin. 

Sähköpostiin tuli linkki kuunnelmatiedostoon ja muuta materiaalia saapui "etanapostilla". Jo tämä herätti kutkutusta; mitä oikein on edessä? 

Matkustin junalla Pasilaan ja siitä lähijunalla Käpylään, karttasovelluksen avustamana kävelin kuunnelman lähtöpaikalle Käpylän pelastusasemalle. Postitse saapuneessa materiaalissa on kuva aloituspaikasta, joten yhtään ei tarvinnut harhailla, vaikka en olekaan koskaan ennen käynyt Käpylässä.

Pelastusaseman edessä kuulokkeet korviin ja kuunnelma käyntiin. Noin tunnin aikana tulee sekä ohjeita minne mennä ja mitä tehdä että tarinan kohtauksia. Osa kohtauksista kuunnellaan paikallaan, osa eteenpäin kävellessä. Tahti on kuitenkin riittävän rauhallinen, jotta kävellessä pystyy keskittymään kuulemaansa täysillä. 

Kuunnelma kertoo Edithistä ja miehestä, heidän yhteisestä lyhyehköstä ajastaan. He ovat yhdessä Käpylässä, ja välillä Edith on siellä yksin. Kuulija, kokija - minä - seuraan heidän jalanjäljissään, olen siellä missä he, näen samoja asioita kuin he. 

En halua kertoa kuunnelman sisällöstä kovin tarkkaan, sillä se veisi paljon pois niiltä, jotka haluavat kokea kuunnelman itse. 


Kuuntelin kuunnelman illalla kotona vielä toistamiseen, ja fiilistelin paikkoja missä olin käynyt. Molemmilla kuuntelukerroilla huomasin pohtivani itseäni, ystäviäni, menneitä ja nykyisiä parisuhteitamme. Ihastumista ja rakastumista, luopumisen tuskaa, tulevaisuudesta unelmointia, irtipäästämisen vaikeutta. Aina vaan se on vaikeaa tajuta, että suhteen onnistuminen ja epäonnistuminen riippuvat molemmista osapuolista, ei vaan toisesta. 

Kävelykuunnelma on ideana loistava, ja HIT Helsingin tekemä toteutus on sekä kiinnostava että yllätyksellinen. Havaitsin välillä arvaavani, minne seuraavaksi pitäisi mennä, puolet kerroista olin väärässä :D Käpylä on sijaintina erinomainen: kokija on yksin mutta kuitenkin ihmisten keskellä, ihmisiä on riittävän vähän jotta kuunnelman tapahtumapaikoille pääsee, ympäristö on kaunis. Ollaan puistossa ja pienillä teillä, eli vaikka lähistöllä on liikennettä, se ei häiritse kuuntelua. Lähtöpaikalle on helppo mennä, vaikka seutu olisi vieras. 

Pidän myös siitä, että muiden ihmisten läsnäolo on huomioitu. Eli jos paikka, jonne kokija ohjataan on varattu, ohjeissa on suunnitelma b ja kokijalle annetaan vaihtoehto minne mennä. Tuli sellainen olo, että kaikkeen on varauduttu, kaikesta on huolehdittu, minun ei tarvitse itse ajatella tai selvitellä mitään vaan voin keskittyä seuraamaan ohjeita ja tarinaa. Ja koska kuunnelmalinkki ei kadonnut päästyäni loppuun, saatan hyvinkin kuunnella sen vielä uudelleen, kenties kävelläkin toistamiseen kesälomalla. 

Kujerruksia-blogin Linnea on jo ennättänyt käydä Käpylässä :)  

Kenenkään Edith on koettavissa Käpylässä 31.7. asti. Koodilla HEMULI saat ajalla 6.-19.6. peruslipuista alennusta lippukaupasta

Teoksen työryhmä: 

Ohjaus ja käsikirjoitus Paula Kovanen

Ääni Väinö Wallenius

Kuvitus Aino Sinda

Äänessä Anna Kovanen, Keijo Kovanen, Paula Kovanen, Otto Laitinen, Visa Oikkonen, Hanna Saari, Aino Sinda, Väinö Wallenius. 




4 kommenttia:

  1. Voi hitsti, on varmasti ollut hieno elämys! Ja aivan mahtava idea. Tämä on pakko kokea itsekin, jos ehdin Suomeen ajoissa. Tässä minulle "lisäkiihottajana" toimii tutut huudit, sillä Käpylä kuuluu tiiviisti lapsuuteeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit ajoissa! Olisi mielenkiintoista kuulla, millainen kokemus on tuttujen paikkojen kanssa :)

      Poista
  2. Luin tästä jonkun bloggaajan jutun ja kuulostaa kyllä tosi hyvältä idealta! Kivaa, että tämmöistäkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivan erilaista :) Sanoinkin että blogini saa harvoin kutsuja mihinkään, mutta kun kutsu tulee niin yleensä aina on sellaista mikä kiinnostaa heti. Edellinen kerta oli Turussa, kun Saila Susiluodon Huoneiden kirja oli tehty isoon rakennukseen. Ei voi kuin ihailla, mitä ihmiset keksivät :)

      Poista