Teatterissa: Huoneiden kirja Turun Kivipainossa

 

Tämän vuoden ensimmäinen teatteriretki oli jotain aivan muuta kuin perinteistä teatteria. Saila Susiluodon proosarunokirjaan perustuva elämyksellinen esitys on rakennettu täyttämään kokonainen talo ja vähän ylikin. 

Meitä oli parikymmentä henkilöä lähdössä liikkeelle torstaina 12.8. klo 17.30. Aluksi saimme ohjeistuksen, miten homma käytännössä toimii. Ohjeita on myös kirjallisena. Erityistä kutkutusta herätti se, että lähtökohtaisesti kaikkea saa koskea, paitsi ei tietenkään esiintyjiä.

Alku on poikkeuksellinen ja siksi myös ikimuistoinen. Istuimme riviin, ja jokaisella oli edessään taulukko. Taulukon alta paljastui ihminen, joka alkoi lukea Susiluodon kirjan ensimmäistä sivua. Puheensorina täytti tilan. Jokainen osallistuja pääsi heittämään kolikkoa, ja kuuden heiton sarja kertoi mikä huone on juuri tämän henkilön huone, mikä huone vastaa tämän mielessään esittämään kysymykseen. Mukaan tuli huoneen numerolla merkitty sinetöity kirje. Kolikonheiton jälkeen taulukko kertoi, mikä neljästä sisäänkäynnistä odotti minua. Sinisen sisäänkäynnin ovelta sain mukaani pikkupussukan, jonne laitettiin kirje, kolikko ja kartta. Sitten seikkailu jatkui. 

Ensimmäisenä kohtasin katosta riippuvan veneen. Tämä oli heti niin vaikuttava näky, että tuijottelin sitä hyvän aikaa ja tulin myöhemmin katsomaan uudelleen. 

Ei haittaa vaikka ei olisi lukenut Huoneiden kirjaa, runot ovat esillä niihin liittyvien teosten / esiintyjien / tilojen luona. Olen lukenut kirjan vuosia sitten, oletettavasti melko pian sen ilmestymisen (2003) jälkeen. Nyt sain sen viime tingasta kirjastovarauksena, ja luin uudelleen bussimatkalla Turkuun. Runot herättivät kyllä suuren mielenkiinnon, että kuinka ne on mahdettu toteuttaa. Olikin sekä jännittävää että mielenkiintoista kulkea ympäriinsä, availla ovia, vetää verhoja sivuun, astua vaatekaappiin ja sulkea ovi perässään. Vetää narusta ja katsoa mitä seuraa, painaa nappia ja vaihtaa diasarjan kuvia, sytyttää ja sammuttaa valoja, imuroida, laittaa kuulokkeet päähän ja kuunnella mitä sieltä tulee. 

Onneksi tilassa on vihreäpukuisia hovimestareita, muutaman kerran kysyin että onko tuolla vielä jotain, saako tuonne mennä ynnä muuta. Mutta homma toimi myös toisinpäin, sain hovimestareilta kehotuksen mennä lähemmäs, astua sisään, istua veneeseen (ei tuohon mikä on yllä olevassa kuvassa)...

Talossa on neljä kerrosta, joten katsottavaa riittää. Joillekin runoille on oma huone, komero, rappukäytävän osa ja niin edelleen, jotkut ovat yhdessä isommassa tilassa. Kannattaa myös katsoa ikkunasta ulos. 

Olin saanut kutsun omaisten päivän esitykseen, kiitos siitä! Meille kerrottiin, että esitys on vielä harjoitus, joten en tiedä menikö kaikki niin kuin piti. Kun kuljin rappukäytävässä, ensimmäisellä kerralla kaiteilla oli esiintyjiä ja toisella ei. Kadulla oli tanssija, myöhemmin ei, mutta kun lähdin pois niin hän oli siellä taas. Yhdessä huoneessa oli esiintyjiä, mutta kun menin sinne toisen kerran, he olivat poissa. Jotenkin minulle tuli kuitenkin olo, että näin sen kuuluu olla. Että esitys on liikkuva, muuttuva, aina erilainen. Et voi tietää ennalta mitä kohtaat, etkä voi luottaa siihen että kohtaamasi pysyy muuttumattomana. 

Esitys sai ensi-iltansa eilen, ja se on nähtävissä 29.8. saakka. Kannattaa mennä kokemaan, jos suinkin mahdollista! Minä olin innoissani, ja olen sitä yhä. En ole ikinä ennen kokenut vastaavaa. Oli jännittävää ja kivaa kurkkia, mitä minkäkin oven ja verhon takaa paljastuu. Ja välillä huomasin takaisin tullessa tai mennessäni katsomaan jotain uudestaan, että olinkin kulkenut jonkun huoneen ohi. Jälkikäteen harmittelin, että en ollut merkannut karttaan, missä huoneissa olen jo käynyt. Luulen nähneeni kaiken, mutta en ole täysin varma. 

Esitysaika on aina klo 17.30., mutta käsittääkseni lippuja myydään eri aikoihin. Esimerkiksi torstaina seuraava ryhmä lähti liikkeelle 17.45, ja kun poistuin klo 19 maissa niin ovella odotin että yksi rypäs pääsee kolikonheitosta eteenpäin. Lisäksi ohjeena on, että jokainen kulkee yksin, joten turvavälien pitäminen on helppoa. Joihinkin tiloihin saa mennä vain 1 tai 5 kerrallaan, joten lyhyeen jonottamiseen saa varautua. Tai jos ei halua jonottaa, käy välissä katsomassa muuta ja palaa sitten takaisin. 

Huoneiden kirja on satapäisen tekijäjoukon yhteisponnistus, ja kertakaikkisen hieno sellainen. Paljon on katsottavaa, mutta silti tuntuu että kokonaisuus on hallittu. Ainakaan minulle ei tullut sellainen olo, että jotain olisi liikaa, että vähempi olisi riittänyt. Pidin siitä, että isot ja pienet tilat vuorottelevat, että jossain on liikettä ja jossain staattista, jossain paljon ja jossain vähän katsottavaa. Lähes kaikkea ympäröi hiljaisuus. Välillä jostain kuuluu jotain ääntä, mutta pääosin sekä tila että yleisö ovat hiljaa. 

Teosta ovat olleet toteuttamassa nykytanssiryhmä Aurinkobaletti, Aura of Puppets, TEHDAS Teatteri, Turun Taiteilijaseura ja Läntinen tanssin aluekeskus. Täältä löytyy tarkempi huonekohtainen info, ketkä ovat olleet tekemässä mitäkin. Taiteellinen johto on Alma Rajalan käsissä. 

Jos olet menossa kokemaan elämyksen, huomioithan että esitys on suunnattu yli 15-vuotiaille. 

Kesäloma! Eli suunnitelmat neljäksi seuraavaksi viikoksi

 

Nyt se vihdoin alkoi, kesäloma! Aika hauskaa, kun lööpit ja nettiuutiset pursuavat vinkkejä siitä, miten koronarajoitukset ovat muuttuneet "lomasi" aikana ja miten "pääset" takaisin arkeen kiinni. Olisiko median vihdoin aika nostaa esiin se, että lomakausi on toukokuusta syyskuuhun, ja että kaikki eivät suinkaan voi lomailla heinäkuussa. Jos siis lomaa on ollenkaan. 

Oma lomani osui tähän kohtaan ennalta suunniteltujen menojen mukaan. Olisin voinut pitää osan lomasta aiemmin, mutta edellisen kesäloman jälkeen on ollut sen verran pyörremyrskyä koronaohjeistusten ja -rajoitusten kanssa, että halusin olla lomalla neljä viikkoa putkeen. 

Lomamenot alkavat huomenna, jolloin junailen vanhempieni kanssa Helsinkiin. Tapaamme siskoni, ja menemme Ateneumiin Repin-näyttelyyn. Ostin liput keväällä, vanhempien liput ovat yhdistetty äitienpäivä- ja isän syntymäpäivälahja. Onneksi ostin ennakkoon, sillä nyt lippuja myydään vain ovelta ja niitä voi joutua jonottamaan. Ennen näyttelyä käymme jossain syömässä ja sen jälkeen kahvilla, sitten junailemme takaisin Pirkanmaalle. 

Ensimmäiselle lomaviikolle on kaksi menoa, joita molempia odotan todella paljon. Toivon, että koronatilanne on sellainen, että molemmat toteutuvat. 

Tiistaina tamperelaisten kirjabloggareiden on tarkoitus kokoontua Finlaysonin palatsin terassilla. Olen kerran ollut talvella sisätiloissa syömässä, mutta terassilla en ole käynyt koskaan. Lisäksi edellisestä tamperelaisten kokoontumisesta on jo aika monta vuotta. Tulee olemaan ihanaa tavata tuttuja pitkästä pitkästä aikaa. 

Torstai-illalle luvassa on elämys, josta en oikein osaa ennalta sanoa mitä odotan. Muuta kuin että nähtävää, koettavaa, ajateltavaa ja tunnettavaa on varmasti enemmän kuin mitä osaan kuvitellakaan. Turussa Aurinkobaletti on tehnyt Saila Susiluodon Huoneiden kirja -teokseen perustuvan esityksen Huoneiden kirja. Siinä on koko rakennuksen täydeltä tanssia, nukketeatteria, runoutta ja visuaalisia taiteita. Sisäänmenoaikani on klo 17.30, ja tilassa saa viettää aikaa niin kauan kuin haluaa, kunhan lähtee klo 22 mennessä. Sain kutsun omaisten iltaan, lämmin kiitos siitä! Olen aika tohkeissani, sekä siksi että edellisestä teatterikäynnistä - jos tätä sellaiseksi voi sanoa -  on jo kauan, mutta myös siksi että luvassa on ei-perinteistä, osallistavaa toimintaa. Katsojat ovatkin kokijoita, jotka eivät istu paikallaan katsomassa näyttämölle vaan kulkevat huoneesta toiseen. Ei kuljeta ryhmässä vaan yksin. Luulen että siitä tulee iso osa jännitystä, kun ei yhtään osaa kuvitella mitä missäkin huoneessa on. Uskon hämmästyväni monta kertaa. Unohdin lainata Huoneiden kirjan kirjastosta, onneksi ehdin vielä alkuviikolla. Tiedän sen lukeneeni aiemmin, mutta vaikka kirjahyllyssäni on Susiluodon teoksia niin tätä ei. Sivuhuomautuksena vielä, että siskoni on aikoinaan tehnyt suomen kielen gradunsa Huoneiden kirjasta. Olin sen jo unohtanut, mutta tuli puheeksi kun kerroin tulevasta Turun-reissustani. 

Huoneiden kirjan traileri:

Toiselle lomaviikolle ei vielä ole menoja, joten suunnitelma on nukkua ja kirjoittaa. En vielä tiedä olenko kotona vai menenkö muutamaksi päiväksi vanhempieni mökille. Puolisollani ei ole lomaa samaan aikaan, mutta hän meinasi hylätä etätyöt minun lomani ajaksi ja mennä toimistolle töihin. Se olisi kiva, koska on aika raskasta olla kotona kun aina pitää tarkistaa, onko Teams-puhelu käynnissä vai voiko keittää teetä tai tehdä kotitreeniä yms. 

Toisen viikon lopulla, joko perjantaina iltapäivästä tai lauantaina aamusta lähdemme kahden ystäväni kanssa pohjoisen reissulle. Tarkoitus on viettää viikko kävellen ja pyöräillen, pääosin teltassa yöpyen. Joko mennessä tai tullessa yövymme Hailuodossa, sitten olemme pari päivää Kuusamossa, pari päivää Inarin seudulla ja pari päivää Ylläs - Pallaksen suunnalla. En tiedä, paljonko leikattu jalkani kestää kävelyä, joten olen varautunut vuokraamaan polkupyörän. Ja tietysti mukana on kirjoja, joten viihdyn yksikseni jos en pysty tekemään kaikkea samaa liikuntaa, mitä ystäväni. 

Lomani viimeinen viikko kuluu talkootöissä Lentopallon EM-kisoissa Tampereella. Kisatapahtumat alkavat keskiviikkona 1.9., mutta olen ilmoittanut olevani käytettävissä heti Lapin-reissun jälkeen alkaen sunnuntaina 29.8. Olen menossa akkreditointiin eli vastaanottamaan kisakävijöitä, niin urheilijoita kuin toimittajia ja kutsuvieraitakin. Olen aiemmin ollut vastaavassa hommassa Lahden MM-hiihdoissa 2017. Ihan koko kisoja en pysty talkoilemaan, koska palaan töihin 6.9. ja kisat jatkuvat 8.9. saakka.