keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hiihtämässä - viidentoista vuoden tauon jälkeen!


Siinä ne on, "uudet" sukset. Ystäväni - entinen kilpahiihtäjä - oli tilannut uudet perinteisen vermeet ja myi minulle entiset. Suksilla on hiihdetty kolme tai neljä talvea mutta ei haittaa, ovat kuitenkin toimivat. Olen niin aloittelija, että hiihtomäärilläni en tarvitse upouusia vehkeitä. Viime lauantaina kävin parin kaverin kanssa laturetkellä, hiihdimme ensin 400 metriä Latukahvilaan syömään pullaa ja juomaan kuumaa mehua, sen jälkeen hiihdimme jäällä ja maastossa noin puolitoista kilometriä. Sitä ennen olin ollut suksilla yläasteella, joko vuonna 1995 tai 1996.

Kuten niin monet muut, minäkin kärsin hiihtokammosta. Ala-asteelta en muista minkäänlaista tekniikkaopastusta, oli vain sukset jalkaan ja ladulle. Siihen aikaan suksetkin olivat sellaiset rotanloukut, mitkä laitettiin nilkan takaa kiinni. Etenin aina perinteisellä, koska en osannut luisteluhiihtoa. Koulun hiihtokilpailuissa olin aina viimeisten joukossa, koska melkein kaikki muut luistelivat. Tiedä sitten olisiko kiinnostusta ollut nuoruusvuosina, jos olisi kunnolla opastettu miten sukset jalassa edetään sujuvasti.

Näitä uusia kun kokeilin niin ensin ravistelin jalkaa, että pysyvätkö ne varmasti kun ovat vaan monon kärjestä kiinni. Pysyvät ne, on se uskottava. Tunnin verran sujuttelin hirmuisen liukkaalla ladulla. Tuntuu reisissä, takapuolessa, kyljissä ja käsivarsissa. Ystäväni varoitti jo ennen lenkkiä, että tällä kelillä - viisi astetta lämmintä - hän ei saa suksia pitäviksi. Aika paljon jouduin käyttämään vähäisiä käsivoimiani että pääsin mäet ylös. Onneksi reitin kaikki ylä- ja myös alamäet olivat loivia, vähän jännitin etenkin alamäkien mutkissa mutta en kaatunut. Ystäväni sanoi pitävänsä minulle yksityistä hiihtokoulua, kunhan ehdin käydä muutamalla lenkillä ja tulla tutuiksi suksien kanssa. Hyvä niin, koska hiihto tuntuu hurjan hauskalta vaikka onkin ehkä enemmän räpeltämistä tässä vaiheessa... Ja mikä tärkeintä, hiihdossa käytän samoja lihaksia kuin juostessa. Jalkapohjani on vihoitellut viikon päivät enkä ole päässyt juoksemaan. Ei tarvitse pitää treenitaukoa eikä olla pelkän uinnin varassa nyt kun olen saanut hiihtokipinän. Teen tulevana lauantaina uuden aluevaltauksen, ystäväni houkutteli minut lasten hiihtokilpailuihin toimitsijaksi. Luvassa on puolitoista tuntia mehutarjoilua ja iloisia lapsia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti