Tänä vuonna olin Turun kirjamessuilla vain lauantaina. Olisin halunnut olla koko viikonlopun, mutta perjantaina oli työpäivä ja sunnuntaina Pirkan Hölkkä, joten lauantain varaan jäi kaikki. Eikä se pettänyt! Olin tehnyt suunnitelman, jota noudatin varsin uskollisesti. Yksi suunniteltu juttu jäi pois, mutta tilalle tuli kaksi suunnittelematonta.
Bussi lähti Tampereelta klo 8, Turkuun saavuttiin kymmeneltä. Tällä kertaa en lähtenyt kävelemään Messukeskukseen vaan suuntasin Kauppatorille ja paikallisbussiin. Sen verran aikaa kului kävellessä ja pysäkkiä etsiessä, että en ehtinyt kuuntelemaan Riikka Pulkkista klo 10.40. Olin perillä vähän ennen yhtätöista. Pikaisesti kiersin ruokapuolen, ajatuksella että vielä ei ole kauheasti ruuhkaa.
Varttia yli yhdeksitoista suuntasin kakkoskerrokseen. Kirjailijan ääni - tilassa oli pitkin päivää mahdollisuus pysähtyä kuuntelemaan kirjailijoiden ääneenlukua, vartti per kirjailija. Aamupäivällä kuuntelin Olli Jalosta, iltapäivällä Jarkko Tonttia.
Puoli kahdeltatoista lähdin takaisin alakertaan. Etsin tieni äidinkielen opettajien pisteelle, jossa tiesin odottaa koululaisten haastattelevan kirjailijoita. Nämä ovat aina olleet suosikkejani, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Osuin paikalle sopivasti vuoron vaihtuessa, pääsin kuulemaan Virpi Hämeen-Anttilaa. Haastattelu ei meinannut päästä alkamaan, haastattelijoilla tuli jonkinlainen oikosulku, kunnes toinen sai henkäistyä "mua vähän jännittää". Hämeen-Anttila oli loistavasti tilanteen tasalla, naurahti ja sanoi "niin minuakin". Se ehkä rentoutti koululaiset :)
Tiergartenin teurastaja oli luettu ja karmivaksi todettu. Oppilaat olivat - tietenkin - kiinnostuneita siitä, kuinka paljon taustatyötä vaatii kun sijoittaa kirjan 1920-luvulle. Vaatiihan se, vaikka Hämeen-Anttilalla onkin asiantuntemusta jo ennestään.
Puoliltapäivin oli bloggarilounaan vuoro. Alkoikin olla nälkä! Oli hauskaa tavata tuttuja, ja yhtä hauskaa oli että muutama nimeltä tuttu blogi sai kasvot. Tämä on aina kohokohta, oli messut missä tahansa. "Ai sinä olet se!" :) Lounaalla ei ollut virallista ohjelmaa, lähteä sai kun halusi. En ehtinyt esityksen alkuun, mutta Anna Kortelainen oli iltapäivän avausnumero. Hyvä Sara on kiinnostava kirja, ehdin sen pikaisesti nähdä kun se saapui kirjastoomme.
Kuten kuvasta näkyy, Kortelainen oli hyvin innoissaan Sarasta. Vilkkaat eleet korostivat Saran tarinaa. Aloin oikein miettiä asiaa, varmaan jokainen tietää Sara Hildenin taidemuseon ainakin nimeltä, mutta kuinka moni tietää hänen elämästään jotakin? Nainen, kauppias, taidemesenaatti - poikkeuksellista silloin ja melkein yhtä poikkeuksellista nykyään, sanoisin.
Kortelaisen esiintymisen jälkeen oli 20 minuutin tauko kierrellä messuhallia. Sen jälkeen suuntasin lasten kulmaukseen kuuntelemaan, kuinka Juha Itkonen luki lapsille.
Itkosen valinta oli uusin Puluboi-kirja. Hauskaa oli, sekä lukijalla että yleisöllä. Kiva oli, että Itkonen kertoi myös perheensä lukutottumuksista. Aiemmat Puluboit ovat olleet suosikkeja, silläpä olikin looginen valinta lukea tuoreinta opusta messuilla. Heti Itkosen jälkeen oli Siri Kolun vuoro. Hän huomasi (kauhukseen), että Rosvolat-sarja täyttää jo 10 vuotta. Mihin vuodet ovat menneet?! Olen samaa mieltä, ihan vastahan se ykkösosa ilmestyi! Kirjailija on myös sanataidekoulun rehtori, joten kiirettä piisaa. Kirjoittamiseen kuitenkin löytyy aina aikaa - vaikka se tarkoittaakin sitä että kello soi aamulla sika-aikaisin.
Lasten alueella ihastelin alla olevaa lukuluolaa. Huomatkaa taskulampun kajo, siellä on joku lukupuuhissa!
Kahdeksi suuntasin auditorioon, jossa tapasin kaksi työkaveriani. Menimme kuuntelemaan luontorunoudelle omistettua puolituntista. Tuija Välipakka lausui aluksi runokollaasin osallistujien runoista. Sitten kukin osallistujista eli Pauliina Haasjoki, Sauli Sarkanen, Jenni Haukio ja Risto Rasa sai kertoa, miten on päätynyt kirjoittamaan luontoteemoista. Sen jälkeen he lukivat runojaan ääneen.
Puolituntinen meni vauhdikkaasti, ja sitten suuntani oli yläkertaan. Kirjabloggaajat, yksi podcastaaja (onko tuo oikea sana?) ja kirjailija Pajtim Statovci keskustelivat blogeista ja yleensä kirjallisuuskritiikistä. Mukana olivat blogit Tekstiluola, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirsin kirjanurkka ja Kulttuuri kukoistaa, sekä Sivumennen-podcast.
Lopputulema oli, että kirjoista blogataan rakkaudesta, ei maksettuna markkinointina. Mietin, että tämä on asia jota aina kysytään kun kerron bloggaamisesta kirjastoalan opiskelijoille. Ei, en tienaa bloggaamisella. Toki nytkin sain Turkuun ilmaisen sisäänpääsyn ja lounaan, mutta maksoin bussimatkoista 15 €. Että kyllä näissä hommissa oma kukkaro kevenee väistämättä.
Keskustelun jälkeen jäin yläkertaan kuuntelemaan Jarkko Tontin ääneenlukemista. Siitä taas alakertaan ja Fiore-lavalle, jonka muistin nähneeni jossain... Löytyi helposti, ja olin paikalla hyvissä ajoin. Istumapaikkoja ei tokikaan ollut, kun vuoron sai Anja Snellman sekä kirjansa Kaikkien toiveiden kylä. Ja ihanaa, että puhuttiin myös kirjan aasista! Snellman totesi, että olisi voinut kirjoittaa Kreeta-aiheisen kirjan aiemminkin, mutta ei halunnut. Joskus on parempi kypsytellä kunnolla.
Viimeiseksi suuntasin auditorioon. Maarit Verronen sai puheenvuoron 10 minuuttia myöhässä, mikä oli harmi, sillä en ehtinyt kuunnella haastattelua kokonaan. Vieraat joet on ollut yksi parhaista lukemistani kirjoista tänä vuonna, ja oli mielenkiintoista kuunnella miten maailmanloppu päätyi kirjaksi.
Viiden jälkeen suuntasin paikallisbussille ja takaisin keskustaan ja edelleen Tampereelle. Kotona olin iltayhdeksän maissa, väsyneenä mutta tyytyväisenä. Turun Messukeskus on kiva paikka, se on helposti hallittavissa oleva, eri esiintymispaikat on helppo löytää. Lisäksi lavat on sijoitettu niin, että toisten lavojen ohjelma ei kuulu muualle - eikä häiritse. Tänä vuonna ohjelma oli lauantain osalta sellainen, että sain yllättävän helposti rakennettua kokonaisuuden. Väistämättä mielenkiintoisia juttuja jäi pois, mutta näin ne muutamat jotka ehdottomasti halusin. Siinä mielessä useampi päivä olisi parempi ratkaisu, silloin ehtisin nähdä kaikki kiinnostavat kirjailijat, lyhyemmässä tai pidemmässä haastattelussa.
Lukurötväystä aion harrastaa kotona, paljonkin. Juoksukausi päättyi sunnuntaina, joten nyt on palauttelun ja uusien tavoitteiden luomisen aika. Siinä ohessa on hyvin aikaa lueskella sekä omia että lainattuja kirjoja. Kirjastosta on kolmisenkymmentä lainaa, ja omassa hyllyssä ehkä 40-50 lukematonta...
Olin toista kertaa Turussa peräkkäin, kaikkinensa kolmatta kertaa. Tuntuu, että siitä on vahvasti tulossa perinne, melkeinpä uskallan jo luvata osallistuvani ensi vuonnakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti