Heli Pekkarinen: Kylässä Italiassa

 

Heli Pekkarinen: Kylässä Italiassa

Avain 2023

191 s. 

Olen sanonut aiemmin moneen kertaan, että matkakertomukset ovat vahvasti minun juttuni. Niissä ei tarvitse olla mitään kikkailua, arkisen elämän kuvaus riittää. Vaikka itsellä ei olisi reissuja tiedossa, on viihdyttävää kulkea kirjoittajan matkassa. Heli Pekkarisen uutuusteos on ehdottomasti matkakirjallisuuden karkki esitellessään 21 viehättävää keskiaikaista italialaista kylää. 

Italiassa asuva Pekkarinen on vuosien varrella käynyt valtavan monessa kylässä, joten on ollut kova työ valita kirjaan mukaan mahtuvat. Yksittäinen kylä ei saa montaa sivua, mutta kohtalaisen pieneen tekstimäärään Pekkarinen saa sisällytettyä jokaisen kylän olennaiset piirteet. Kylissä on paljon yhteistä kapeista kaduista koristeellisiin yksityiskohtiin ja henkeäsalpaaviin maisemiin, mutta samalla niissä kaikissa on jotain persoonallista. Keskiaika ehkä tuo mieleen kivimuurit ja linnat - joita kylissä toki on - mutta yllättävän paljon on värikkyyttä. 

Huomasin etten osaa valita suosikkia, kaikki paikat tuntuvat erittäin kiinnostavilta ja vierailun arvoisilta. Aina kun ajattelin että ehkä tämä, niin seuraavassa oli taas jotain mikä sai ajattelemaan että ehkä sittenkin tämä. 

Toscanan Maremmassa sijaitseva Montemerano on niitä kyliä, joissa tuntee olevansa pikemminkin naurettavan kaunista italialaista pikkukylää esittävissä kulisseissa kuin oikeassa keskiaikaisessa kylässä. Talojen vanhat kiviseinät ovat viiniköynnösten peitossa ja portailla on kukkaruukkuja. Taloissa on terrakottakatot ja puiset ikkunaluukut. Siellä täällä taloja yhdistää toisiinsa kadun yli kulkeva kaari. Kauppojen ja ravintoloiden yllä on vanhanaikaisia kylttejä ja kadunkulmissa lyhtyjä. Kaiken kukkuraksi kylä sijaitsee sydämenmuotoisen kukkulan laella, jonka rinteillä kasvaa oliivipuita ja sypressejä. 

(...)

Ericea kutsutaan kuvaannollisesti sadan kirkon kyläksi. Todellisuudessa kirkkoja on "vain" kuutisenkymmentä, mutta koska Ericen vanhassa keskustassa on ainoastaan 550 vakituista asukasta, nimitys viittaa siihen, että kirkkojen määrä kylässä on aika liioiteltu. 

Parissa kohtaa silmääni särähti Pekkarisen harmittelu idylliin sopimattomista asioista. Torre di Palmessa postikorttimaiseman pilaa "[T]avallinen ruma auto. Yritän olla harmittelematta näitä rumia elementtejä, jotka pilaavat täydelliset otokseni - nehän vain kertovat, että kylässä asuu oikeita ihmisiä, eivätkä ne ole olemassa pelkästään turisteja varten - mutta tunnen silti usein kuitenkin ärtymyksen piston. Onko tosiaan pakko pyhittää koko kylän kaunein kulma parkkipaikaksi?" Ja Orta San Giuliossa "[O]nneksi kylä tarjoaa kauniita kuvakulmia riittämiin, vaikka jonkun kuvauspaikan eteen olisikin pysäköity kuljetusauto tai pystytetty rakennusteline. Näitä pieniä kauneushaittoja lukuun ottamatta sain nauttia Orta San Giulion rauhasta." Ikään kuin kylän arki pitäisi piilottaa, jotta vierailijat saavat nauttia postikorttimaisemista ja räpsiä täydellisiä valokuvia. 

Muuten tämä on kyllä täydellinen matkakuumeen herättäjä ja oikein hyvä opas italialaisiin kyliin. Pääosa kylistä on keski-Italiassa, muutama pohjoisessa ja kaksi Sisiliassa, joten vinkkejä saa menee melkein mihin osaan maata tahansa. Runsas määrä valokuvia on kuin karkkikaupassa olisi, ei tiedä mihin iskisi kiinni ensin. 

Loppuun kerron Italian-muistoni. Olin siskoni kanssa viikon Roomassa vuosia sitten. Alun perin meillä oli lentoliput ja hotelli varattuna New Yorkissa, mutta kun maanantaina piti lähteä niin lauantaina iski hurrikaani ja lennot oli peruttu. Mietimme maanantaiaamuna, että jonnekin on päästävä. Katsoimme minne pääsee Tampereelta sinä päivänä, Rooma oli paras vaihtoehto. Illalla istuimme Colosseumin vieressä ja harmittelimme, kun ei tunnu miltään. Että tässä ollaan maailmanhistorian äärellä, ollaan Italiassa, eikä tunnu miltään! Molempien mieli oli niin vahvasti orientoitunut New Yorkiin, että ihan heti ei päästy siitä irti. Seuraavina päivinä innokkuus alkoi löytyä, kun tajusimme että Manhattan on evakuoitu eikä siellä ole sähköä tai juoksevaa vettä. Vähitellen tuli ilo siitä, että olemmekin Roomassa emmekä hurrikaanituhojen keskellä. Ehdimme siis nauttia marraskuun lempeästä lämmöstä useamman päivän. Haluaisin mennä Italiaan uudelleen, niin että riemu olisi mukana alusta asti. 

Kylissä on viihdytty myös blogeissa Leena Lumi, Kirja ja keittiö sekä Kirjavinkit. 

Helmet-lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan 47.-48, "kaksi kirjaa joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön". Toinen kirja on Annika Wellingin Italian pohjoisosiin sijoittuva Löydät minut oliivilehdosta, jonka lukeminen on vielä kesken. Muita sopivia haastekohtia on hämmästyttävän monta, esimerkiksi numerot 13, "kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs", 20, "kirja kertoo naisesta joka on matkalla" tai 33, "kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun".